Camino Portugues, sumuinen päivä

(osa 7) Aamu Espanjan Mougasissa valkeni poikkeuksellisesti sumuisena, mutta toki lämpimänä. T-paitakeli siis edelleen.

Maisemat merelle olivat usvan peitossa ja oikeasti tuntui siltä, että viikon kuumudessa hionnut iho riemumielin imaisi ilman kosteuden sisuksiinsa.

Kävelyn tavoitteena oli Nigran, joka sijaitsi Baionasta hieman eteenpäin. Sinne oli varsin sopuisat 20 kilsaa.

Kuljimme osin merenrantapolkua,  mutta paljon myös kovaa autotienlaitaa, kunnes tuli aika oikaista niemenkärki metsäpolkua pitkin.

Kyltti kehoitti sulkemaan portit, jotka kävellessä joutui avaamaan.
Oikeasti niitä taisi olla tasan kaksi.

Sumuisen metsän keskellä oli kiva kävellä, varsinkin kun mietti minkälainen eläin täällä aitauksen keskellä olisi.
Pah, eipä siellä näkynyt muuta, kuin isoja lantakasoja.

Hyvin merkitty reitti johdatti esikaupunkiin kukkuloille Baionan yläpuolelle. Siellä keltaisia nuolia oli yllättäen säästelty ja hieman oli vaikeuksia löytää oikea tie. Googlemaps pelasti tilanteen.

Baiona on hienosti rantaan sijoitettu vilkas turistikaupunki. Maaseudulta kävellyt oikein pelästyi väenpaljoutta.

Söimme ylihinnoitellun turistilounaan ja hipsimme rantatietä pitkin vielä viisi kilsaa idyllisempään Nigraniin.


Nigran olikin meidän mittapuumme mukainen kylä.
Sumu hälveni ja aurinko alkoi porottaa tutuksi tulleella innolla.

Tavallista hieman lyhyempi päivämatka mahdollisti pienmuotoisen pyykkäyksen. Hotellihuoneessamme ei ollut tällä kertaa parveketta, mutta iso kattoikkuna toimi oivallisena kuivaustelineenä.



Illalla unohdimme tsekata, miten TAP:lta sujui kadottamansa matkalaukkumme metsästys... vaan kaippa he ahkeroivat ilman valvontaakin.


(seuraavaksi Vigoon...)