Madeira osa 21: Metsäpolku Portelasta itään

 

              (kartta: Madeira Tour & Trail)

Vereda das Funduras on metsäreitti joka kulkee UNESCOn maailman luontoperintöalueen halki. Lähtöpaikkamme retkelle oli Portela. Se on tuossa kartassa vasemmalla kahvikuppien kohdalla. Päätepiste on kartan oikeassa reunassa Casa das Funduras ja se jälkeinen näköalapaikka.

Kartassa risteilee polkuja ja teitä kyllä aikamoisena melskeenä.

Sports Tracker kertoo reitin selvemmin.

Portelan parkkipaikalta avautui hieno maisema Porto da Cruziin ja Kotkankalliolle.

Me läksimme seuraamaan PR vitosta Fundurasiin. Samaa reittiä pääsisi myös Marocosiin jos vain haluaisi laskeutua todella alas ja paluumatkalla nousta hyvin jyrkästi. Ei siis sinne.

Alkumatkasta kuljimme varsin pitkään mutaista metsäautotietä. Tuota oli kyllä helppo kävellä eikä autoja todellakaan näkynyt.

Tämä reitti on kuuluisa saniaispuistaan. Noita esihistoriallisia komistuksia näkyi myös ihan tässä alussakin. Samankaltaisia puskia kasvoi jo dinosaurusten aikana.

Opasteet opastivat meidät pois leveämmältä väylältä. Helppokulkuisesta alusta huolimatta oli mukavaa päästä oikealle pehmeälle metsäpolulle. 

Maisema ei hirveästi poikennut kotimaisesta metsäpolusta. Puulajit vain taisivat olla hieman eksoottisempia. Jos tuohon polun viereen olisi rakennettu levada tämä olisi varmaan hyvin suosittu reitti. Nyt kulkijoita oli maastossa varsin vähän.

Kun pääsimme pienen aukean laidalle sain kuvaan sen tiheän metsän jonka halki olimme kulkemassa. Aika tiivistä puustoa jopa näin maaliskuun lopulla. Ei ihme että saimme taivaltaa hämärässä ja suojassa turhalta valolta.

Opasteita oli mukavasti, mutta se Funduras oli tipahtanut kaikista pois. Seurasimme siis Marocosia kunhan varoimme lähtemästä jyrkkään alamäkeen.

Maastoon oli linjattu myös erimittaisia juoksupolkuja ja osa viitoista kertoi niistä.

Polku kulki rennosti rinteessä. Pienet ylä- ja alamäet olivat varsin maltillisia.

Casa das Fundurasin retkipöydän äärellä pidimme evästauon. Vaikka kävely oli ollut helppoa tuntui se kuitenkin kintuissa. Hetken istuminen ei ollut hassumpaa.

Metsäinen maisema talon pihapiiristä nähtynä.

Kun olimme aikamme levänneet jatkoimme vielä kävelyä luvatulle näköalapaikalle jättimäisten saniaispuiden katveessa.

Ilmeisesti maisema oli aikoja sitten kasvanut umpeen, sillä odotettu näkymä ei varsinaisesti avautunut katsojalle. Hieman harmitti, sillä retkellä ei muutoin ollut kovin montaa näköalapaikkaa.

No, emme jääneet pitkäksi aikaa suremaan kadotettua maisemaa, vaan teimme U-käännöksen ja palasimme ensin Casa das Fundurasille ja siitä sitten omia jälkiämme takaisin metsäpolulle. Oli paluumatkan aika.

Jossain kohdin oli oikeinkin kotoinen olo suurten männyn näköisten puiden juurella.

Tämä metsäinen Vereda das Funduras-polku oli yhteensä noin viisitoista kilometriä. Avarien levada- ja vuoristoreittien jälkeen retki oli aika erilainen. Kosteassa hämärässä metsässä oli helppoa hengittää ja pehmeä väylä oli mukavaa kuljettavaa.