Päivä Liesjärvellä

 

Liesjärven kansallispuisto on yksi Hämeen järviylängön helmistä. Sommittelimme sen monista poluista alueen eteläpäässä kiemurtelevan lenkin. Pituutta tuolle tuli noin 12 kilometriä.

Jätimme auton Lehdoksen parkkipaikalle ja kiersimme omituisen muotoisen lenkkimme kutakuinkin myötäpäivään.

Parkkipaikan nurkalta lähti polku joka sopi reittisuunnitelmaamme. Hieman tuo opaste oli hämäävä sillä oikeasti tätä reittiä seuraamalla olisi päässyt vaikkapa Kyynäränharjulle asti. Siksipä oli hyvä kantaa mukana jonkin sortin karttaa.

Vaarallisia lahopuita! Kas kun ei vaarallista metsää..

Tämä alkumatka kulki hienon puuston keskellä. Paljon oli kaatuneita runkoja. Oikeastaan miltei koko päivän saimme kävellä erilaisten vaakapuiden vieritse. Ja ylitse.

Sitten viimekäyntimme Liesjärvellä opastelätkät oli uusittu. Nyt alkumatkasta seurasimme hyvin näkyviä punavalkoisia neliöitä.

Kun tulimme seuraavalle opasteelle seurasimme vielä pienen hetken punaisia merkkejä Korteniemen suuntaan. Vaan pian lähdimme kohti pohjoista sinisten ja keltaisten lätkien matkassa.

Retkemme pohjoisin kohta olisi tuolla Savilahdessa ja sen nuotiopiirissä.

Polku kulki välillä pientä kiemuraa kaatuneiden puiden keskellä, välillä selkeää polkua melkein kuin talousmetsässä.

Kävelyn kannalta sää oli erinomainen. Välillä paistoi aurinko, välillä ei. Kohtalainen tuuli piti isoimmat hyttysparvet loitommalla.

Kun polkumme kääntyi kohti Savilahtea saimme kävellä hyvän matkaa pitkoksilla. Oli rentouttavaa astella edes hetken loikkimatta kivien ja juurakoiden keskellä.

Savilahden varsin suositulla nuotiopaikalla oli autiota. Tuima tuuli osui tänne hieman liian kylmästi ja repusta piti kaivaa lämmikettä päälle. Paistoimme muutaman makkaran mutta jälkiruuat päätimme nauttia tyynemmällä seudulla.

Tauon jälkeen palasimme omia jälkiämme jonkin matkaa ja livahdimme sitten Soukonkorven polulle. Tuo kyltti ei varsinaisesti kiellä polulla kävelyä kunhan kulkisimme omalla vastuulla.

Polku kulki kevyesti keinahdellen kunnes tulimme pitkospuuosuudelle.

Soukonkorven pitkospuut olivat hyvässä kävelykunnossa. Ne mutkittelivat mukavasti yllättävän kuivan kosteikon yllä. Aikaisempina vuosina täällä on kyllä ollut kunnon lampareita ja litimärkää sammalikkoa. Nyt ei vettä näkynyt missään.

Puupolun jälkeen seurasimme valkoisia lätkiä pois Soukonkorvesta.

Nyt kuljimme kohtalaisen pitkään samaa reittiä kuin kävelimme aikaisemminkin. 

Kun polun varresta löytyi opaste kohti Pitkäkärkeä suuntasimme sinne. Ehkä sieltä löytyvä tuttu poukama olisi sopivasti tuulelta suojassa.

Pitkäkärjen reitti oli aikaisempina vuosina vähemmän suosittu. Nyt näytti siltä että polkua oli tallottu siinä kuin muitakin alueen väyliä.

Opastekyltin takaa lähtevä lyhyt polku toi meidät tutulle taukopaikalle joka oli sekä tyyni että aurinkoinen.

Pidimme täällä kunnon tauon kahvin, kaakaon ja muiden herkkujen seurassa.

Pitkäksi venyneen tauon jälkeen palasimme metsäpolulle. Korteniemen tilalle oli matkaa vielä pari kilometriä. Siniset opaslätkät näyttivät oikean reitin.

Kävely ei suinkaan ollut tasaista taivallusta sillä tämän tästä saimme kiipeillä kaatuneiden runkojen yli.

Ja niin putkahdimme korven siimeksestä leveämmälle väylälle. 

Opaslätkät puussa olivat kuin metsäiset liikennevalot.

Korteniemen perinnetilalla pyritään toimimaan vanhojen hyväksi koettujen oppien mukaan. Niihin kuuluvat tietysti myös monet kädentaidot, kuten aitojen oikeaoppinen pystyttäminen.

Tilan tulentekopaikalla emme olleet aikaisemmin poikenneet. Kävimme vilkaisemassa sitä vastaisuuden varalle. Hyvältä näytti.

Koska ennakkotiedoissa kerrottiin että juuri tänäpäivänä Korteniemen tilalla kuvattiin elokuvaa emme jääneet lorvimaan talousrakennusten ympärille. 

Vaan kanoja sentään kävin moikkaamassa.

Edessämme oli päivän loppusuora eli runsas kilometri Lehdoksen parkkipaikalle. 

Aidanvierustaa kulkien tunnelma oli kuin Suomi-Filmissä.

Rehevässä lehdossa suopursujen huumaavassa tuoksussa matka taittui nopeasti. Tämä polku vei meidät vielä kerran veden äärelle.

Kun polku kääntyi pois rannalta ei ollut enää pitkää matkaa autolle. Täällä metsä oli paksujen sammaleiden peitossa. Puiden lomassa lenteli palokärki, tuo metsien musta arvoitus.

Liesjärven monimuotoiset metsät, hienosti opastetut polut ja korea sää tekivät päivästä oikein onnistuneen. Hyttysiä oli maltillisesti ja eväitä riittävästi. Käveltyä tuli osapuilleen 12 kilometriä.