Pyhä-Luoston Isokuru ( ja Tunturiaapa )

 

Kesäkuun reissu pohjoiseen vei meidät tällä kertaa Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Retkeilimme näillä seuduilla viimeksi kolmisen vuotta sitten.

Viikon ensimmäiseksi kohteeksi valitsimme Isokurun koska pääsimme sinne ilman autokyytiä. Kahden edellisen päivän autossa istuminen kun riitti vähäksi aikaa.

Retkemme alkoi kartan oikean alareunan Porolaavulta.

Porolaavulle kävelimme vuokramökiltä oudokseltaan hieman kiertokautta, mikä ei kyllä haitannut yhtään.

Suokukka, tuo nöyristä nöyrin kukki runsaasti polkumme varrella.

Porolaavulta läksimme erotusaidan viertä kohti Tiaislaavua. 

Polku oli selkeä ja saimme ylittää pari pientä suotakin.

Tiaislaavun saavutettuamme päätimme samantein kiertää myös Tunturiaapa-luontoreitin. Eihän tuosta tulisi juurikaan ylimääräisiä askelia. Keli oli korea joten miksipä ei.

Tunturiaavan luontopolku oli helppokulkuinen ja komeilla maisemilla koristeltu pieni suokierto. 

Vaikka maasto muutoin oli varsin kuivaa oli täällä suolla reilusti vettä.

Lenkin lintutorni oli poistettu käytöstä huteruutensa takia. Heiluttelin sitä hieman tuosta portaikosta ja mielestäni se oli yhtä keikkuvainen jo kolme vuotta sitten jolloin kipusimme ihan sen huipulle asti.

Lintutornin juurelta meillä oli pari kilometriä Isokurulle. Sinne siis.

Tuntureista tuo vasen on Noitatunturi jolle kapuaminen oli myös viikon ohjelmistossa.

Suolta kävelimme hyvin merkittyä reittiä metsän siimekseen.

Kosteikon yli pääsi ritilää pitkin. Rumahan tuo oli ja jalan alla outo, mutta aika pitkään huoltovapaa. Pakko lienee totutella metalliin metsässä vaikka puinen polku olisi ollut maastoon sopivampi.

Ajatuksenamme oli kulkea halki Isokurun, pitää lounastauko Karhunjuomalammella ja palata sitten kurua myöten takaisin. 

Isokurun pohjaa pääsi kulkemaan tukevaa puusiltaa pitkin. Vanhempi kulkuväylä lahosi vieressä.

Ruohokanukka kukki isoina mättäinä koko Pyhä-Luoston alueella.

Isokurun pohjalla oli lampia korostamassa kurun jyrkkiä rinteitä. Parhaimmillaan kurun syvyys on peräti 220 metriä.

Sitten viime käyntimme reittiä on paranneltu, kaiteita lisätty ja kulkuväyliä korjailtu.

Salaperäisiä aaltokiviä oli kurun rinteillä siellä täällä. 

Aikaisemmin puupolku katkesi hetkeksi pienen ylämäen kohdalla. Nyt tähänkin oli saatu rakennettua kulkuväylä. 

Ylä- ja alamäissä lankkuihin oli ystävällisesti ruuvattu metallisia liukuesteitä. Talvellahan tämä reitti ei ole käytössä, mutta ihan pelkkä vesisadekin tekee puusta liukasta.

Kurun päässä Pyhänkasteenputouksessa norui vain pieni vesimäärä. 

Putouksen taukopaikan jälkeen lähdettiin nousemaan metallisia portaita kohti Uhriharjua ja Karhunjuomalampea.

Kolme vuotta sitten nämä rappuset olivat rakenteilla eikä tästä ollut menemistä.

Mainittakoon vielä että portaikko oli todella todella pitkä, korkea ja hengästyttävä.

Ylhäältä näki just ja just kurunpohjalla kiemurtelevan puupolun.

Muutaman askeleen jälkeen tultiin Uhriharjun näköalapaikalle. Täältä avautui hulppea maisema harjanteen toiselle puolen ja kohti Noitatunturia.

Lyhyen loivan alamäen jälkeen oltiin jo Karhunjuomalammen tuntumassa.

Karhunjuomalammilla oli useita retkeilijöiden käyttöön tarkoitettuja rakennuksia kuten pari laavua ja nuotiopiiriä, päivätupa ja useita penkkejä huilailua varten. Istuimme täällä pidemmän aikaa syöden ja päivänpaisteesta nauttien.

Sitten lähdimme paluumatkalle.

Portaita oli yllättäen helpompi laskeutua kuin nousta, vaikkakin jossain kohdin silmät alkoivat seota ritiläaskelmia tuijottaessa.

Huiman laskeutumisen jälkeen olimme taas tasaisella puupolulla kurun pohjalla.

Nyt vasta hoksasimme lammen pohjalle viskatut lantit. Oliko tarkoituksena saada toiveet täytettyä vai varmistaa tulevaisuudessa paluu Isokurun maisemiin? Harmi ettei mukana ollut kolikoita...

Kuru loppui aikanaan ja me suuntasimme kohti Tiaislaavua. Ja sieltä Porolaavulle.

Porolaavulta kävelimme hieman jo tönköillä jaloilla lyhyempää reittiä vuokramökillemme.

Päivän retki Isokurulle oli hieno aloitus Pyhä-Luosto-viikollemme. Saimme kävellä sinitaivaan alla osapuilleen 13 kilometriä ja nauttia todella hienoista maisemista. Isokuru on ehdottomasti käymisen arvoinen kohde. 

Myös miljoonat hyttyset ilahtuivat retkestämme.