Hossa : Ölökyn ähkäsy

 

Hossan kansallispuisto tunnetaan parhaiten sen kahdesta nähtävyydestä. Toinen niistä on Julma-Ölkky, tuo Suomen suurin rotkojärvi. Sen kiertävä Ölökyn ähkäsy on pituudeltaan osapuilleen 10 kilometriä.

Me valitsimme Ölkky-päiväksemme mahdollisimman aurinkoisen, sillä kallioisilla rinteillä saattaa sateella olla vaarallista. Siksi olikin yllätys että saimme odotella Julma-Ölkyn parkkipaikalla kotvasen tovin just alkaneen rankkasateen loppumista. Koska taivaalle jäi vielä tummia pilviä päätimme pelata varman päälle ja suunnata Ölkyn ähkäsylle reitin helpompaa eli itäisempää puolta. Kiersimme täten lenkkimme suosituksista poiketen vastapäivään.

Parkkipaikan läheisyydessä on hieno reitille johdattava portti. Me emme siis kuitenkaan kulkeneet siitä vaan hakeuduimme järven itäiseltä puolelta alkavalle polulle.

Harmillisesti rotkon riippusilta oli suljettuna. Vaikka emme aikoneetkaan ylittää sitä olisi siltä varmaan saanut hienoja kuvia.

Alkumatkasta kuljimme helppoa sorastettua polkua.

Vaan pian pääsimme ylämäkiin ja reitti muuttui kivikkoisemmaksi. Täältä saatiin ensimmäiset näkymät vastarannan kallioihin. Vielä nuo näyttivät aika maltillisilta mutta aivan pian hieman dramaattisemmilta.

Kuljimme pitkiä pätkiä pudotuksen äärellä. Opaskirjassa kerrottiinkin että tältä itäiseltä puolelta aukeavat vastarantaa paremmat maisemat.

Välillä poikettiin kauemmaksi rotkon reunasta ja päästiin yllättävän reheviin maastoihin. Kaikki pitkospuut olivat hyväkuntoisia.

Maisemia ihaillessa kulku oli kevyttä ja yllättävän nopeasti tulimme jo riippusillan tuntumaan. Ilmeisesti silta on huoltotöiden takia suljettuna koko kesän ( ei varma tieto ).

Ennen siltaa piipahdimme vielä metsään. Täällä kukkivat mesimarja ja suomuurain joka näytti jo lopettelevan kukintaansa.

Jotta olisi päässyt sillalle olisi täytynyt laskeutua metalliportaita, kierreportaita ja kallioon tehtyjä kivi- ja puuportaita... onneksi meillä ei ollut asiaa suljetulle sillalle.

Tyydyimme ihailemaan rakennelmia täältä ylhäältä.

Pian sillan jälkeen järvi katosi, rinteet loivenivat ja tulimme hienoon metsään. Seurailimme edelleen punaisia merkkejä.

Polku vei meitä ylä- ja alamäkiin, pitkospuille ja metsälampien äärelle. Täällä olisi voinut tulla vaikka karhu vastaan. 

Ei onneksi tullut.

Välillä pieni sadekuuro virkisti ilmaa.

Ölökynperän laavulla pidimme pidemmän lounastauon. Varsinaisesti emme tarvinneet tulia, mutta ihan miljoonien hyttysten iloksi sytytimme pienen savuttavan nuotion. Tässä oli hyvä lepuutella kinttuja.

Olimme nyt retkemme ääripisteessä ja edessämme oli Ölökyn ähkäsyn läntinen ja vaativampi puoli. Söimme siis hieman lisää suklaata vahvistaaksemme koipiamme.

Hyvänmittaisen tauon jälkeen olimme valmiita jatkamaan seikkailua. Alkuun kuljimme pitkoksia rotkon pohjalla kallioiden välissä.

Sitten tuli aika nousta takaisin rotkon harjanteelle. Kiipesimme alakuvan kivikkoa melkein nelivedolla. Olihan tuo jyrkkä rupeama muttei suinkaan mahdoton.

Nousemamme ylämäki oli sitä luokkaa että aivan kuin hujauksessa olimme taas korkealla maisemien äärellä. Nyt ihailimme rotkon itäistä laitaa.

Ölökyn ärjän näköalatasanne oli hienolla paikalla. Täältä sai uuden ja yllättävän kuvakulman Julma-Ölkylle.

Retki jatkui vaihtelevassa maastossa. Välillä kipusimme pieniä ylämäkiä, välillä saimme kävellä rennosti pitkospuilla.

Maisemissa ei ollut valittamista.

Ja niin saavutimme riippusillan. Tällä puolen Julma-Ölkkyä sillalle olisi ollut helpompi kulkea mutta tyydyimme tutkailemaan sitä täältä ylhäältä.

Julma-Ölkkyyn pääsee tutustumaan myös venekyydillä. Monien mielestä tuo olisi se paras konsti ihailla rotkoa. Tällä kertaa veneessä olisi ollut tilaa isommallekin porukalle.

Sitten meille tarjoutui mahdollisuus kulkea vanhempaa reittiä B. Valinta oli helppo sillä B kuulosti jännemmältä kuin A.

Huonokuntoiset pitkospuut olivat vielä ihan kuljettavissa... mutta eivät välttämättä enää vuoden kuluttua.

Polku oli kulunut mutta niin olivat kaikki reitin polut. Muutamassa kohdin täytyi kulkea tavallistakin taitavammin.

Vielä viimeinen silmäys järvelle ennen lopun metsäosuutta.

Ja niin tulimme taas sivistyksen pariin. Ölökyn ähkäsy oli upea mutta myös vaativa kierros. Julma-Ölkyn itäinen puoli oli jonkin verran helpompi ja siellä pääsi myös paremmin maisemien äärelle. Läntinen puoli koetteli kinttuja mutta oli myös mukavasti villimpi kuin vastaranta.

Kymmenisen kilometriä ainutlaatuisissa maisemissa.... ei hassummin käytetty päivä.