Hossa : Värikallion kaarros

 

Hossan kansallispuistossa on kaksi ylivertaista vierailukohdetta. Ensimmäinen niistä on Suomen hienoin rotkojärvi Julma-Ölkky ja se toinen on Värikallio. 

Värikallion juurella ei ole parkkipaikkaa vaan sen nähdäkseen on tehtävä pieni metsäkävely... tai kanoottiretki.

Me jätimme auton Lihapyörteen parkkipaikalle ja taivalsimme Värikallion kaarroksen vastapäivään.

Parkkipaikalta lähdettiin Lihapyörteen suuntaan. Tuo mielikuvitusta koetteleva nimi tulee Somerjoen pyörteestä jossa kylmyytensä vuoksi ammoin säilytettiin lihaa. Pyörteen vieressä on esteetön laavu.

Me nousimme heti laavun nurkilta jyrkkään ylämäkeen. 

Ilmeisesti reitin alku oli aikaisemmin kulkenut hieman eri kautta sillä kohta ohitimme kaatuneiden puiden murjomat puuportaat. Tuosta olisi ollut kohtalaisen haastavaa nousta tänne harjanteelle.

Polkumme kiemurteli kauniissa metsässä ja oli paikoin varsin kulunut. Seurailimme keltaisia täpliä.

Polku kulki mukavasti kumpuilevassa maastossa. Ohitettuamme lähteen nousimme puuportaita hieman ylemmäksi.

Opastus oli täälläkin hyvin kohdillaan.

Laskeuduimme harjanteelta joen äärelle ja ohitimme kivalla paikalla olevan Ala-Ölkyn laavun. Tänne voisi kävellä myös Julma-Ölkyn parkkipaikalta.

Joki kiemurteli hienossa maastossa. Jos olisimme kanoottiretkeilijöitä tuo olisi vastustamaton näky.

Laavulta nousimme taas reippaasti ylämäkeen maisemia katselemaan, kunnes kohta laskeuduimme takaisin veden tasolle.

Ja niin saavutimme päämäärämme. Värikallion keittokatos oli nyt tyhjillään mutta kyllähän tänne mahtuisi aikamoinen porukka taukoa pitämään.

Me emme malttaneet istuskella vaan läksimme jatkamaan kohti Värikalliota ja sen maalauksia.

Puisen sillan ylitettyämme kävelimme muutaman sata metriä metsäpolkua ja sitten saavutimme Värikallion rakenteet.

Olimme onnekkaita kun saimme ihailla kalliota ilman ruuhkaa.

Värikallion maalausten tekijöistä tai tekoajasta ei tietenkään ole tarkkaa tietoa. Aikahaarukan mukaan teokset ovat 5000 - 2500 vuotta vanhoja... eri lähteissä on hieman erilaisia lukuja.

Virallisesti piirrokset löydettiin vasta 1977 ja kalliosta voi erottaa 61 eri kuviota.

Aluksi olimme tyytyväisiä kun saimme ihailla kuvioita auringonpaisteessa mutta kun tuli pilvisempää kävi ilmi että maalaukset näkyvät paljon paremmin ilman kirkasta aurinkoa.

Olimme kiehtovien asioiden äärellä. 

Värikallion yläosan halkeamassa möllötti hieno ampiaispesä. Tuhansia vuosia sitten koko halkeamaa ei varmaan ollut olemassakaan.

Vietimme hyvän hetken mystisten taideteosten äärellä ja lähdimme lopulta paluumatkalle. Pidimme lyhyen evästauon polun penkillä. Sitten ohitimme keittokatoksen ja nousimme piiiiitkiä portaita harjulle.

Ylhäältä löysimme opasteen näköalapaikalle ja pakkohan sinne oli mennä.

Näköalapaikalta saimme uuden kuvakulman Värikallioon. 

Ehkä täältä seurattiin tuhansia vuosia sitten uteliaana taiteilijan ( tai taiteilijoiden ) aherrusta kallion kupeessa.

Maiseman ihailun jälkeen palasimme Värikallion kaarroksen polulle. Edessä oli hyvin helppokulkuinen ja miltei kokoajan alamäkeen kulkeva leveä väylä. 

Onneksi olimme kulkeneet Värikalliolle sitä toista kautta, sillä tällä paluuosuudella ei juurikaan ollut mielenkiitoisia maisemia... oli vain merkitty reitti Lihapyörteen parkkipaikalle.

Värikallion kaarros on pituudeltaan noin 8 kilometriä ja todella kävelyn väärti. Maalaukset pistivät mielikuvituksen raville ja koko ympäröivä luonto näytti hetken hyvin, hyvin salaperäiseltä. 

Menomatkalla joenvarressa ja harjanteilla oli hienoa Hossalaista maisemaa. Paluumatka oli helppo.