14. ja viimeinen päivä Portugalin Caminolla

Viimeinen päivämme Camino Portuguesilla ja senda litoralilla alkoi melkolailla samoissa merkeissä kuin aikaisemmatkin. Eli aurinko nousi liki pilvettömälle taivaalle.
Edessämme oli osapuilleen 25 kilometrin taival Caminoa väärään suuntaan Vila do Condesta Portoon. Ei tosin ihan Porton keskustaan, vaan Matosinhosiin. Se on noin kuusi kilometriä keskustasta pohjoiseen.

Vila do Condesta pääsi aika sukkelaan Atlantin rantaan puupolulle. Nyt viimeisenä päivänä emme enää juurikaan kaivanneet etelään johdattavia sinisiä nuolia. Seuraisimme vain rantaa.

Vila Chassa olimme jo oikeastaan kävelleet tämän vuotisen Caminomme, sillä juuri tänne kuskasi taksi meidät lentokentältä runsas kaksi viikkoa aikaisemmin. Ympyrä, tai mikä se ikinä olikaan, oli sulkeutunut.

Vaan meillä oli vielä muutama päivä jäljellä ennen lentoa kotiin. Niinpä ainoa fiksu vaihtoehto oli sittenkin viettää pari päivää Portossa.
Nyt pitäisi vain kävellä sinne.

Rantakioski Taskuinha oli just avaamassa luukkujaan. Mitähän tuon niminen putiikki mahtoi myydä... ja haluaisinko todella tietää sen.

Päivästä oli tulossa vielä edellisiäkin kuumempi.

Vai tuntuiko se vain siltä. Pitkän reissun viimeiset kilometrit kun olivat käsillä.


Tämän rantareitin huono puoli oli varjottomuus.

Penkkejä istumiseen kyllä oli tarjolla, mutta mikään niistä ei ollut auringolta suojassa.



Onda-joen yli vievä silta oli hauskasti koristeltu.

Roomalaisilla oli tapana kerätä suolaa ja säilöä suolakalaa tuollaisiin kiviuurniin. Nämä eivät olleet alkuperäisiä vaan kopioita niistä, joita täällä oli roomalaisten aikaan.

Nelisen kilometriä myöhemmin keskellä rantaa tökötti mahtava obeliski. Se oli vuonna 1832 tapahtuneen maihinnousun muistomerkki. Tuolloin Azoreilta lähtenyt 7500 sotilaan laivue rantautui tänne tavoitteenaan Portugalin kuninkaan yksinvaltiuden kukistaminen ja maan modernisointi.

Petrokemian tehdasalueen ohittaminen näytti kaukaa katsoen aika ikävältä. Mutta just siinä kohdalla koko laitosta ei huomannut ollenkaan.

Viimeinen pitkä rantakatu ennen Matosinhosia tuntui loppumattomalta.
Ja samalla myös liian lyhyeltä, sillä suunnilleen suoran loppuessa tulisimme reissun viimeiselle sillalle.

Tuon sillan jälkeen hilppaisimme vanhastaan tutulle taksitolpalle ja hurauttaisimme Porton keskustaan.
Toisaalta se oli helpottava ajatus, sillä se merkitsi kävelyn loppumista.
Toisaalta se oli surullinen ajatus, sillä se merkitsi kävelyn loppumista.

Portossa majoituimme hotelliin, jonka aulat ja yhteiset tilat olivat täynnä hauskaa tavaraa.


Vallankin tuo portaikko oli oikea mestariteos.








Itse hotellihuone olikin sitten ihan tavallinen. Ehkä hieman vanhahtava, mutta ok.

Päivä Portossa ennen kotiin paluuta oli seikkailua sopivasti rähjäisen ja elämää nähneen kaupungin kaduilla. Turisteja oli todella paljon. Me tietysti siinä mukana.
Lyhyelläkin kävelylenkillä pääsi näkemään monenmoista.

Iltasella emme lähteneetkään muiden turistien tapaan Duoro-joen rantaan. Sen sijaan suuntasimme Porton yliopiston nurkille. Sieltä löytyi tapas-ravintoloita ja mutkattomia baareja, joissa sopi istuskella. Oli mukavaa löytää Portosta uusi kiinnostava kaupunginosa.

Igreja do Carmossa oli menossa häät, joten tyydyimme ihastelemaan sen ulkoseinää.
Eipä ollut tuokaan hassumpi.

Tämä syksyinen Caminomme alkoi elokuun loppupuolella ja paluulentomme oli 15. syyskuuta (2019).

Varsinaisia kävelypäiviä oli 14. Niiden lisäksi pidimme huilipäivät Vigossa ja Viana do Castelossa.
Vaellettuja kilometrejä tuli osapuilleen 310.

Olimme pakanneet reppumme mahdollisimman keveiksi. Vielä olisi voinut jättää matkasta pois kevyet sadevarusteet, vaan eipä uskallettu.
Niitä ei todellakaan tarvittu.

Yövyimme vain hotelleissa, joten emme kantaneet mukanamme makuupusseja tai pyyhkeitä.

Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti emme tälläkertaa kävelleet Santiago de Compostelaan.
Se oli hyvä päätös. Saimme tästä retkestä hieman enemmän irti kun teimme oman mielemme mukaan.

Nyt tuntuu siltä, että Camino Portugues on nähty. Olemme kävelleet kahdesti sisämaan reittiä ja kahdesti merenrantaa.
Taival Portugalin Portosta Espanjan Santiago de Compostelaan on sympaattinen ja täynnä molempien maiden parhaita puolia. Sitä voi suositella ihmiselle joka rakastaa kävelyä, merta ja komeita maisemia.
Blogin yläpalkista löytyy kaikki juttuni näistä reiteistä.

Ehkä joskus vielä palaamme näihin meille niin tuttuihin maisemiin. Vaan seuraava Caminomme taitaa kiemurrella ihan eri maisemissa...