8. päivä Vigoon

Luoteisen Espanjan Galiciassa aamu valkeni liki pilvettömänä. Edessä oli osapuilleen 20 kilometriä kävelyä Nigranista Vigoon.
Olisimme voineet valita myös sisämaassa kulkevan reitin, mutta koska halusimme päätyä Vigossa lähelle vanhaa kaupunkia ja katedraalia jatkoimme Caminoa rantaa pitkin. Seuraisimme siis edelleen senda litoralia.

Merellä möllöttivät salaperäiset Illas de Cies- saaret. Saarille järjestettiin veneretkiä upeiden rantojen takia.
Mekin päädyimme reitillämme yhden kerran ihan suunnitellusti pienelle hiekkarannalle.
Portinon rannan sen sijaan väistimme. Sinne laskeutuminen olisi ehkä ollut hienoa, mutta siltä rannalta nousu oli portaikkoineen hyvin jyrkkä. Ja korkea. Se olisi ollut täysin turha ja voimia vievä koukkaus.

Näin päivän alussa ei kovin moni kahvila osunut kohdalle. Onneksi sentään yksi, joka olikin sitten täynnä Caminonkulkijoita. Edessä ei ollut kovin pitkää päivää, mutta käveleminen isoon kaupunkiin oli aina haastavaa, joten kannatti ottaa iisisti.

Oheinen graffiti oli paikallisen jalkapallokentän muurissa.

Aikamoinen teksti niin miehisessä paikassa.














Nyt aloimme lähestyä Vigon esikaupunkeja. Tästä eteenpäin kulkisimme tihenevän asutuksen keskellä.

Kävelimme monen kuuman hiekkarannan ohitse. Näissä oli se hyvä puoli, että rantojen tuntumassa oli suht siistejä julkisia vessoja. Ja usein myös varjoisia penkkejä, joilla saattoi hengähtää helteisenä päivänä.

Vigo ei tältä suunnalta lähestyttäessä todellakaan näyttänyt parhaita puoliaan. Camino johdatti erittäin vilkkaalle telakka-alueelle. Viime vuodesta viisastuneina lähdimme mahdollisimman aikaisin nousemaan telakkatieltä pois. Etsimme parempaa reittiä yöpymispaikkaamme.
Niin päädyimme hetkeksi kaupungin slummiutuneelle alueelle, joka ei sekään ollut kovin houkutteleva. Onneksi kuljimme siellä päiväsaikaan.

Helle ja jatkuvasti nouseva reitti alkoivat pikkasen käydä voimille, mutta sitten tupsahdimmekin jo tutummille seuduille.






Vigo alkoi taas näyttää siltä Vigolta, johon ihastuimme vuosi sitten.

Tuttu Vigon maisema katutasosta ja sitten hotellihuoneesta.
Viettäisimme Vigossa välipäivän. Täällä kelpaisi leikkiä tavallista turistia ja lorvailla joutilaina pitkin katuja.

Kaupungissa oli paljon turisteja, mutta ilahduttavasti myös paikallista väkeä.


Katedraalin portaikko oli viime vuonna nuorison kohtaamispaikka.
Niin myös nyt.










Ensimmäinen päivä kului nopsaan pyykin ja huilailun parissa.








Väsyneet vaeltajat vetäytyivät aikaisin yöpuulle.

Seuraavana aamuna ei ollut minkään sortin kiirettä minnekään.

Tarkoitus oli kuluttaa päivä tekemättä mitään.





Tai ehkä sentään ostaa vähän eväitä seuraavalle päivälle, mutta siinä se.

Jules Vernen patsas satamassa muistutti siitä, että Verne oli maininnut Vigon kirjassaan Sukelluslaivalla maapallon ympäri (1870). Joidenkin lähteiden mukaan kapteeni Nemon sukelluslaiva Nautilus olisi peräti rakennettu Vigon telakalla.
Jules Verne myös vieraili pariin otteeseen Vigossa ja kuulemma ihastui paikkaan.

Huilipäivä Vigossa oli hyvä ajatus. Pyykit saivat kerrankin kuivua kunnolla ja vaelluskengät levätä kokonaisen päivän. Päiväunet maistuivat ja kintut kiittivät kepeästä olostaan.

Kun kotona suunnittelimme tätä syksyistä Camino Portuguesia huomasimme, ettei Santiago de Compostelaan kävely ollut meille enää tärkeää. Olimme aikaisempina vuosina kävelleet sinne viisi kertaa, joten se ei nyt tuntunut tarpeelliselta.
Niinpä suunnitelmana oli karauttaa Vigosta taksilla sisämaareitin Porrinoon. Sieltä lähtisimme kävelemään takaisin eteläänpäin. Kapinallisesti vastavirtaan kohti Portoa.

Jos haluat tietää, miten senda litoral ja variante espritual etenevät Vigosta pohjoiseen ja aina Santiagoon asti, löydät viimevuotisen matkakertomuksen blogin yläpalkista.

Seuraavaksi siis kauaksi merestä....