Kierrettyämme Piippurinsuon lenkin olimme niin valmiita paistamaan makkaraa. Piippurinsuo ei tarjonnut tulistelupaikkaa, mutta onneksi Liesjärvi oli vain muutaman kilometrin päässä.
Jätimme auton Pirttilahden P-paikalle kartan vasempaan yläkulmaan ja hilppasimme jo tutuksi tulleen reitin Savilahteen.
Sinne olisi vain pari kilometriä, mutta toisaalta olimme just kävelleet Piippurinsuolla liki kymmenen.
Eerikkilän väki järjesti täällä juoksukisat 12.10. Osuimme paikalle pari päivää aikaisemmin.
Tuon opastaulun viesti jäi meille hieman epäselväksi, mutta toisaalta se saattoi olla juoksijoille hyvinkin selkeä.
Lisäksi polun varteen oli tuikattu punaisia opasmerkkejä kisaan osallistuvia varten.
Kyynäränharjua pitkin kelpasi taas kävellä.
Tuntuu siltä, että se on jokaisena vuodenaikana parhaimmillaan.
Kopinlahdesta Savilahteen polku oli hyvin tallottua.
Paikoin jopa varsin kulunutta.
Pitkokset ovat usein märkinä tosi liukkaita, mutta jostain ihme syystä nämä eivät olleet.
Soukonkorven pitkoksia kävelimme viimeksi alkukesästä. Silloin ne olivat kaatuneiden puiden katkomia tai muuten vaan vinksallaan.
Nyt koko reitti näytti olevan käyttökiellossa.
Savilahden nuotiopaikka oli mukavasti tyynen veden äärellä.
Paistoimme makkarat ja keitimme vielä päälle kaffeet ja kaakaot.
Savilahden puuliiterissä oli kuusi kirvestä.
Tännekö ne hipsivät maan muista liitereistä?
Paluumatka oli kokolailla leppoisaa kuljeskelua. Kyynäränharjun silta oli oikein hyvässä kunnossa ja maisemat sen molemmin puolin rauhallisen tyyniä.
Tämä oli tällainen viiden kilometrin piipahdus Liesjärvellä. Maistuis varmaan sullekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti