torstai 21. maaliskuuta 2024

Kevätpäiväntasaus Hämeenlinnan Alajärvellä

 


Viikko sitten taivalsimme Hämeenlinnan Alajärven jäällä kirkkaassa auringonpaisteessa. Nyt palasimme samaan maisemaan pilvisenä päivänä. Viikko sitten jäällä oli vain ohut lumikerros ja kulku oli suurimmaksi osaksi helppoa. Nyt saimme kulkea muutaman päivän takaisen lumipyryn kinoksissa.
Päivän reittikin oli miltei sama eli Tervaniemen rannasta Soininsaaren nuotiopiirille. Ja Takaisin.


Oli siis selvää etteivät olosuhteet olleet puolellamme. Eipä nyt näkynyt muita retkeilijöitäkään. Yksi avantouimari piristi päivää kummasti.
Potkukelkkamies Tauno Hovilan jäärata oli aurattuna mutta kelkkailijoita ei maisemassa ollut.



Lähdimme taivaltamaan hangessa kahlaten kohti Soininsaarta. Viikko sitten sinisen taivaan alla reitti tuntui paljon lyhyemmältä. Nyt lumi oli paikoin kinostunut niin että sitä oli miltei puolisääreen asti. Hiki nousi pipaan.

Onnekkaasti aika pitkän taipaleen jälkeen hoksasimme jäällä lumikelkan jäljen. Sitä pitkin oli paljon keveämpi pistää tossua toisen eteen. 
Kun kulku helpottui alkoi maiseman harmauskin saada uusia hyviä puolia. Tämä oli maamme vaihtelevan kevään tunnusmerkkejä: yhtenä päivänä aurinko sulattaa lumet ja mielet, mutta jo seuraavana pilvet peittävät taivaan, lunta on puolireiteen ja askel on raskas.
Nautimme maaliskuisen kevätpäiväntasauksen ilmapiiristä.




Edellisellä kerralla Soininsaaressa pääsimme valmiille tulille. Nyt me yksinäiset kulkijat saimme sytyttää oman nuotiomme. Tässä oli hyvä istuskella. Tuuli ei osunut ja nuotiokin savutti vain perinteisen määrän. Paistoimme makkarat, nautimme kuumat juomat ja ennen kaikkea lepuutimme kinttuja. 
Aurinkokin väläytti kevään valoa noin 22 sekuntia, mikä oivallisesti lisäsi hyvää mieltä.





Paluumatkalla Tervaniemeen pysyttelimme lumikelkan jäljissä niin pitkään kuin mahdollista. Nyt järvellä puhalteleva tuuli oli melkein myötäinen mikä kevensi kummasti askelta.



Tämän pilvisen ja talvisen retken pituus oli osapuilleen 6,5 kilometriä. Vaikka lumessa rämpiminen oli paikoitellen raskasta jäi reissusta hyvä mieli. Auringon paisteesta emme tällä kertaa päässeet nauttimaan vaan oma viehätyksensä oli myös pilvipeiton alla taivaltamisessa.




2 kommenttia:

  1. Kovasti näyttää erilaiselta, kun on pilvinen sää. Eipä kuvia katsellessa uskoisi, että kevät on pidemmällä. Mutta kaikesta huolimatta, onhan retkeily aina mukavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, Mikko: retkeily on ( melkein ) aina mukavaa. Pilvisessä päivässäkin oli oma viehätyksensä ja nuotion ääressä oli kiva istuskella.
      t.Tiina

      Poista