Chilit ikkunalaudalla

Kasvatin viime kevään ja kesän aikana chilejä. Työnsin pikkuruiset siemenet multaan helmikuun 2017 alkupuolella.
Aikaisempina vuosina olin panostanut Pimientos de Padroneihin.

Kasvattamani Padronit olivat kuitenkin niin tiukan makuisia ja tulisia, että perhe söi niitä vain mielikseni.
Hiki otsalla.

Niinpä viime kesänä kasvatin vain miedoksi mainostettuja Lombardo-chilejä. Niiden satoisuutta kehuttiin myös, mikä kuulosti hyvältä.

Koska jälkikasvumme on muuttanut jo omaan huusholliinsa, on hänen huoneensa ollut jo vuosia vapaata riistaa.

Huone on toiminut kuntosalina ja ompelusoppina, ja aina tarpeentullen myös kasvihuoneena. Sen ikkunat kun ovat oivalliseen ilmansuuntaan.

Aurinkoisella ikkunalla chilit kasvoivat reippaasti ja nopsasti.

Pian ne olivat täynnä herkkiä kukkasia.

Ravistelin kasveja päivittäin leikkien vilkasta pölyttäjää.
Oliko siitä hyötyä?

Ehkä olikin, sillä sievät kukat alkoivat työntää sisuksistaan vihreää chiliä.

Samaan aikaan ilmestyi uusia ja uusia nuppuja.

Kyllä on oikeasti satoisa tämä Lombardo-lajike.

Olin taimien kasvun alussa yrittänyt latvoa niitä, jota kasvustosta tulisi tuuhea ja monioksainen.

Tuo latvominen on periaatteessa ihan simppeli homma, mutta jostain syystä en ole siinä ikuna oikein onnistunut.

Taimista kasvoi aika korkeita, eikä yhtään niin tuuheita kuin olin toivonut.

No, satoa siis tuli.

Entä maku?
Nämä chilit olivat niin mietoja, että niitä saattoi pilpustaa sellaisenaan salaatin joukkoon.

Oivallisia ne olivat myös paistettuna piffin seuraksi.
Tai muiden grillattujen kasvisten jatkona.

Keräsin naposteltavaa pitkin kesää.

Osan chileistä annoin kypsyä punaisiksi asti, mutta väri ei juurikaan muuttanut makua.

Kun kasvattamani Padronit olivat tiukkaakin tiukempia, olivat nämä Lombardot sitäkin miedompia.
Ne olivat herkullisia, mutta pikemminkin paprikoita, kuin chilejä.


Saas nähdä, mikä lajike päätyy tämän kevään kokeiluun.

Pimientos de Padron, por favor!

Pimientos de Padron on monelle Espanjassa lomailleelle tuttu tapas.
Nämä herkut ovat alunperin kotoisin luoteisesta Espanjasta Galician Padronista.
(Kun kävelet Camino Portuguesin, on Padron viimeinen yöpymispaikka ennen Santiago de Compostelaa.)

En ole ikuna ennen kasvattanut chilejä, mutta kun satuin löytämään tutun nimisiä siemeniä, olihan se pakko kokeilla.
Siemeniä oli per pussi vain seitsemän, mutta ostinkin sitten kolme pussia...

Tuo päivämäärä pussissa tarkoittaa siementen multaan lykkäyksen aikaa, 15.3.15.

Kylvin siemenet suoraan turvepotteihin, hieman tavallista isompiin.
Ne alkoivat itää aikas nopsaan, viikossa vihersivät.

Nuo ruohot ovat samaan aikaan kylvettyjä ruohosipuleita.






Kylvin jokaiseen pottiin kaksi siementä, ja yllätykseksi ne melkein kaikki itivät.
Tässä ne kasvavat ihan luonnon valossa ikkunalla. Kääntelin niitä silloin tällöin, jotteivät ihan vinoon kasvaisi.

Kun taimet olivat saaneet lisää lehtipareja, istutuin ne avarampiin tiloihin. Samalla poistin heikoimmat taimet.
Tässä ne edelleen kurkottavat kohti valoa samalla ikkunalla.





Taimet kasvoivat vauhdilla. Istutin ne parvekelaatikoihin, olisko 50 senttisiin. Molempiin tuli viisi tainta. Ne pääsivät myös paremman ikkunan ääreen.
Seuraavan kerran, ensi keväänä, istutan vain kolme per laatikko, sillä....














... ne kasvavat tosi innokkaasti.
Koska minulla ei ole kokemusta chileistä, en uskaltanut latvoa taimiani tarpeeksi kovalla kädellä. Siksi ne kasvavat pituutta enemmän, kuin leveyttä.
Tämäkin on asia, johon kiinnitän ensi keväänä tarkempaa huomiota.

Kaikista mokista huolimatta pitkiksi hurahtaneet chilini alkoivat kukkia! Muy bien!
Netistä luin, että kukkien pölyttämisen voi hoitaa ihan kevyellä ravistelulla.
Ja niinpä minä ravistelin ja ravistelin. Kevyesti.

Avot! Pikkuruinen chili, ravisteluni hedelmä!

Kastelin taimia tarpeen mukaan, suunnilleen joka toinen päivä. Lannoitetta annoin noin kerran viikossa.

Yhtäkkiä näitä vihreitä pikku-otuksia oli joka paikassa!
Samaan aikaan ilmestyi lisää ja lisää kukkia.

Padroneita ei saa päästää liian kypsiksi, vaan ne pitää poimia vihreinä.

Tässä ensimmäiset itse kasvattamani Padronit. Kauniita!

Niitä ei kuitenkaan käytetä raakana. Siihen ne eivät oikein sovi, vaan maistuvat puisevilta.





Pimientos de Padronit valmistetaan paistamalla chilit tilkassa öljyä.

Lämmön pitää olla juuri osava, etteivät Padronit pala, vaan kypsyvät pehmeiksi. Kiirehtiä ei kannata.

Tavallinen ruokasuola on vääränlaista, samoin merisuola. Pimientos de Padronit suolataan perinteisesti sormisuolalla, mutta sellaista ei ollut saatavilla. Merisuolahiutaleet toimivat ihan hyvin.
Pakkohan se on siihen hintaan!

Ja tässä ne ovat: Pimiendos de Padron, por favor!
Espanjassa Padroneista ei ole pariin vuoteen löytynyt ainuttakaan tulista. Ne ovat kaikki olleet makeita, herkullisia, suussa sulavia.

Toistaiseksi  jokaikinen ikkunallani kasvanut Padron on ollut tulinen, maukas, mutta tulinen.





Haa! Tulisuus ei ole este, vaan haaste! Eikä se tulisuuskaan liian hottia ole... makuaisti on palautunut ihan saman päivän aikana.

Kannattaa pitää vaaleaa leipää käden ulottuvilla!

Ja samaan aikaan ikkunallani kypsyy lisää Padroneita!