Sports Trackerin punainen viiva kertoo missä mentiin. Aika tiukan pohjoisen tuulen takia kiersimme reitin myötäpäivään. Näin saimme kulkea tuulta päin kaupunginpuiston suojissa.
Linnan sivuitse on aina mukava kulkea sillä siitä pidetään nykypäivänä suht hyvin huolta. Linnan rakentaminen aloitettiin 1200-luvulla ja se on sittemmin kasvanut leveämmälle ja korkeammalle. Entisöinti aloitettiin vasta 1950-luvulla... mikä ehkä sopii meihin hämäläisiin...
Alussa saimme kulkea hetken armeijan suojissa sillä linnan vieressä on varsin suosittu Museo Militaria. Jos tykkää tykeistä, pyssyistä ja sotahistoriasta tuo on osava paikka tutustua niihin.
Rannan veneet nukkuivat talviunta uneksien keväästä. Kyllä se pian on täällä.
Seuraava rakennelma Vanajaveden tuntumassa oli symppis Odotusmaja ja se vieressä vanha jykevä laivalaituri. Nuo elivät loistokauttaan osapuilleen sata vuotta sitten.
Samalla lähdimme kulkemaan reitin aurinkoisempaa puolta. Se nosti lämpötilaa muutamilla asteilla.
Mamoilua ehkä, viisasta kyllä.
Myös täällä vastarannalla oli veneitä haaveilemassa avoimesta järvestä ja laineen liplatuksesta.
Aivan kuten me kulkijatkin.
Rannan ja rautatien välissä kulkevan pitkän suoran jälkeen sukelsimme Varikonniemen pusikkoon. Täällä valitsimme hieman erilaisen reitin ja kuljimme pitkän tovin Varikonniemen raunioiden keskellä.
Tänne perustettiin v. 1873 höyrysaha ja sen henkilökunnan asumuksia. Sen jälkeen paikalla oli varuskunnan varikkorakennuksia. Näiden rakennelmien betonisia jäännöksiä on edelleen niemen maastossa.
Vastarannalla kirkon torni kurotteli kerrostalojen yli.
Vanajaveden sillan alla sorsaporukka oli löytänyt läntin avovettä uiskentelua varten. Taisivat nekin nauttia auringon valosta ja lämmöstä.
Jättimäiset hopeapajut reunustavat täällä rannan kävelytietä.