tiistai 28. joulukuuta 2021

Vuoden 2021 retkeilyt

 


Retkeilyvuosi 2021 jää muistoihin helteisen kesänsä, mahtavien hyttysparvien ja vaihtelevien talvikelien ansioista. Ja myös siksi että kaikki omat retkemme sijoittuivat kotimaahan. Toki moni seikkaili vuoden aikana myös ulkomailla vaan emme me.

Tuo ensimmäinen kuva on Hämeenlinnan Ahvenistolta eli Apparalta. Sen harjumaastossa kävelin vuoden aikana kaikkein eniten. Monasti kuljin samaa hyväksi havaittua reittiä, mutta yllättävän usein kävelin myös hieman oudompia polkuja pitkin. Apparan kävelyreiteissä on monta hyvää puolta kuten se, että joka kävelyllä edessä on useampi ylämäki.
Alkava vuosi 2022 on muuten juhlavuosi Apparalla, sillä siellähän järjestettiin vuoden 1952 Olympialaisten viisottelu.

Aulangolla tuli vaellettua vuoden aikana useasti.  Aulangonjärven kierros on monipuolinen polku joka houkutti maisemiinsa parikin kertaa. Kävimme myös tsekkaamassa paljon mainostetun Sibeliuksen metsän. 
Pakkaspäivän ilona olivat piipahdus näköalatasanteella ja katse kaukaisuuteen.


Kolmas must Hämeenlinnassa on tietenkin Rantareitti joka kulkee Vanajaveden rantaa pitkin. Se alkaa ihan kaupungin sydämestä. Kuusikilometriseltä reitiltä näkee Hämeen historiallisen linnan useammasta vinkkelistä.



Maaliskuussa vierailimme Torronsuolla ja pääsimme pitkospuista tehdylle temppuradalle. Suon uudet pitkoslankut oli viskottu vanhojen päälle sikin sokin. Selvisimme retkestä ilman haavereita vaikka kyllä se kohtalaista tasapainoilua vaati. Iso kiitos siitä ettei tänne oltu raijattu mitään metallisia rakenteita.

Kevät oli jo täydessä vauhdissa kun kipaisimme Lopen Komiolla Luutalammin ympäri. Aurinko paistoi hyvin lämpimästi ja lammi oli liki jäätön.



Aulangonjärven reitiltä saimme näkötornista keväisen kuvan. Torni oli koko kesän suljettuna koronan takia. Tulevan kesän se on kuulemma kiinni korjaustöiden vuoksi.

Liesjärvellä vierailimme vuoden aikana useamman kerran. Välillä seikkailimme alueen pohjoisessa päässä, välillä eteläisessä. Tällä alkukesän retkellä kuljimme myös Korteniemen tilan pihapiirin poikki.



Usmi-Kytäjällä valitsimme reittivalikoimasta Mustankivenkierroksen joka täytyi sitten kävellä kesän aikana parikin kertaa. Tuota monipuolista kierrosta on helppo suositella kaikille hieman pidempiin metsäkävelyihin tottuneille.

Yksi alkukesän kohokohdista oli retki Evon Kotisten aarnialueelle. Täällä metsä on pääosassa ja me kulkijat yritimme olla häiritsemättä liikaa.
Kesän kuluessa vierailimme Evolla muutamilla muillakin reiteillä.



Rengon Pääjärvellä kävelimme helteisen lenkin jonka yllätyksenä olivat veden alle painuvat pitkokset. Onneksi kuuma päivä kuivasi kengät ja sukat tuotapikaa. Ja olihan tuo melkein hauskaa.

Sitten pääsimme meille uusiin maisemiin Tampereen Kintulammille. Teimme laajan kierroksen tutustuen alueen kuuluisiin laavuihin. Oli jännää olla vaihteeksi oudommilla poluilla. Seuranamme oli muutama miljoona hyttystä.



Kesäkuussa ennen juhannusta vietimme laatuaikaa Rukalla ja Oulangan mahtavissa maisemissa. Mukana oli seuraava sukupolvi ja ensimmäisiä retkiään vaeltamassa nelikuinen neitonen. Toivottavasti saamme hänestä seuraa metsäretkille myös tulevina vuosina.

Alueen tavanomaisten reittien lisäksi taivalsimme Pienen Karhunkierroksen sen vastarantaa pitkin ja poikkesimme usvaisena päivänä ihastelemaan Ristikalliota. 
Täällä niitä hyttysiä vasta olikin!



Heinäkuussa kävimme tsekkaamassa Torronsuon pitkosremonttia. Iloksemme puupolku oli valmis ja vanhat parrut oli kauniisti pinottu suolle. Nyt täällä kelpasi kulkea.


Elokuu vei meidät Lappiin. Asemapaikkamme oli Levillä josta oli helppo poiketa mm. Aakenustunturille ja aina yhtä ihanalle Äkäslompolon Varkaankurunpolulle.
Lappiviikkomme aikana kuljimme viidessä eri maisemassa, viittä mainiota reittiä.




Metsissä alkoi olla jo keltaista ja oranssia kun syyskuun aurinkoisena päivänä piipahdimme Sastamalan Ritajärvellä. Päivän aikana saimme kiertää kolme pikkujärveä ja nauttia hyvin merkityistä poluista, komeista kallioista ja useista mukavista taukopaikoista. Ritajärvelle palaamme varmasti seuraavan suven aikana.

Lokakuun alussa meitä kutsui yksi suosikeista eli Melkuttimenkierto. Sen vaihtelevat polut, kauniit maisemat ja siistit taukopaikat ihastuttivat kuten aina. 
Sitten alkoi hämäläinen maisema väsyttää ja teimme parin päivän retken Nilsiän Tahkolle. Siellä kävelimme mielenkiintoisen Pisankierron ja Tahkon tähtikierroksen, jonka helmenä olivat Huutavanholman uudet portaat ja kuvan Mäkiaution rotko.



Syksy oli jo pitkällä kun teimme laajemman retken tutulle Heinisuolle. Tavallisin Heinisuon lenkki on noin kolmikilometrinen mutta me venytimme sitä melkein kymmeneen.

Yllättävän kaunis päivä houkutti kulkijat Evolle tutustumaan Syrjänalusen harjupolkuun ja muutaman mutkan jälkeen Valkea-Mustajärven uuteen taukopaikkaan. Kyllä tuossa kelpasi istuskella auringosta nauttien.



Hämeenlinnan suuri poika Janne oli erään kaupunkikävelyni kohteena. Sibeliuksen puistossa muuten penkit soittavat mestarin sävellyksiä.... ei tarvitse kuin istua penkille ja piano alkaa soida.


Joulukuun puolivälissä kävimme vielä kerran Lopen Komiossa Luutalammia kiertämässä. Lammi oli jo jäässä mutta aurinko teki tunnelmasta keväisen. Luutalammin pohjoiseen päähän oli rakennettu uusi esteetön väylä joka olikin aika hieno. Samalla taivalsimme hyvän pätkän Pikku-Samoa.

Retkeilyvuosi 2021 oli siis kaikista rajoitteista huolimatta täynnä upeita kohteita ja hauskoja polkuja. Jokohan ensi vuonna pääsisi turvallisesti tallomaan myös vieraiden maiden maastoja?



torstai 23. joulukuuta 2021

Hämeen Linnan joulu

 


Hämeen Linna sai jouluvalaistuksensa Tuomaan markkinoiden päätteeksi 18.12. Edellisvuosiin verrattuna valon käyttö on maltillisempaa ja sitä on suunnattu harvempiin kohteisiin. Esimerkiksi tykkitorni on tänä jouluna jäänyt ulkopuolelta pimeäksi.

Vaan Tuomaan markkinoilla tykkitorni oli saanut komean sisävalaistuksen. Tornissa oli myös useita houkuttelevia myyntikojuja.








Markkinat levittäytyivät linnan sisäpihalle ja kahvilaan. 
Nyt oli myös mahdollista poiketa linnan muihinkin tiloihin. Pyrin välttämäänn ruuhkaisempia kohtia mutta sain sentään napattua pari kuvaa linnan kaivolta. Tuosta tosi syvästä kaivannosta vihjaistaan tottelemattomille lapsille myös vankityrmänä, johon muka aikoinaan laskettiin kurittomat kehvelit. Tepsii aina.




Linnan ulkovalaistus napsahti päälle klo 15.30 markkinoiden viimeisellä puolituntisella.

Näistä näkymistä oli hyvä siirtyä oman joulun odotukseen.



p/s Viikkoa myöhemmin linna sai kauniin lumipeitteen....

lauantai 18. joulukuuta 2021

Luutalammin esteetön ja pätkä Pikku-Samoa


Kun viime kerran piipahdimme Lopen Luutasuolla oli huhtikuu ja talven jäät juuri sulamassa pois. Nyt joulukuun puolenvälin jälkeen Luutasuontie oli jälleen jään peittämä. Tässä välillä emme jostain syystä kertaakaan poikenneet Lopelle. Outoa.

Täksi perjantaiksi lupasivat aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Vaikka joulukuussa valoisa aika ei täällä etelässäkään ole kovin pitkä päätimme tarttua tilaisuuteen ja viettää päivän retkeillen.
Ajatuksena oli kiertää iki-ihana Luutalammi. Sen pohjoispuolella sijaitsevaa taukopaikkaa oli kuulemma paranneltu ja osa reitistä tehty esteettömäksi. Sitäpä me sitten lähdimme tsekkaamaan. Hienon kelin houkuttamina taivalsimme myös aika pitkän pätkän Pikku-Samoa.

 

Jätimme auton kartan oikean reunan pienelle parkkipaikalle. Tämä oli meille kovin tuttu ja tästä pääsimme myös mukavasti Luutalammin eteläpään polulle.
Sports Trackerin piirtämän reitin kiersimme vastapäivään.



Vaikka Luutalammintie oli ollut tukevasti peilijäässä oli tämä parkkipaikalta lähtevä polku melkein kesäisessä kuosissa. Tuo oli tietenkin harhaa. Neulasten alla polku oli paikoin todella liukasta. 
Toisella meistä oli viisaasti nastat alla, mutta toinen joutui valitsemaan tarkemmin mihin astui.

Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa metsän keskelle. Havumetsä ja kostea maasto tuoksuivat talvea ja vaikka muutoin oli hiljaista kuului kauempaa tämän tästä korpin äänekkäitä mielipiteitä. 



Saavutimme jäätyneen lammen eteläisen pään ja sitä kiertävän polun. Nyt jouduimme arvuuttelemaan olisiko tuo polun jääpeite kävelynkestävää vai olisiko parempi hakeutua kuivemmalle maalle. 
Pelasimme varman päälle ja kiersimme jäätyneet kosteikot kuivemman kautta. Nynnyä mutta viisasta.




Luvattu aurinko paistoi tosi alhaalta ja siihen nähden hämmentävän kirkkaasti. Pakkasmittari oli nollan tuntumassa. Valon lämmittävä vaikutus nosti mielialaa reippaasti plussan puolelle.

Oikaisimme pienen sisämaasuon kautta ja täällä tunnelma oli paljon hyytävämpi.



Oikaisun jälkeen pääsimme taas veden äärelle. Vaikka nyt kuljimmekin varjossa paistoi aurinko tosi houkuttelevasti vastarannalle. Ja sinne olimme menossa.

Puinen silta oli liukas mutta onneksi myös lyhyt.




Tuosta linnunpöntöstä olen napannut kuvan jokaisella Luutalammin retkellämme. Nyt se näytti jotenkin kärsineeltä. Toivottavasti joku pitää siitä huolen ja seuraavan kerran kuvani on positiivisempi.




Luutalammin taukopaikkaa oli todella paranneltu. Nyt täällä oli useampi tilava retkipöytä ja nuotiopiiri oli saanut uudet tukevat penkit. 

Levähdyspaikan vierellä oli pieni puuvarasto josta löysimme riittävästi puita nuotiota varten. 
Tulen palaessa oli mukava istuskella joulukuisten käristeiden äärellä. Nämä olivat varmaankin tämän vuoden viimeiset makkarat.
Hieman vilakka tuuli yritti häiritä mutta käänsimme sille viisaasti selkämme.
Mikäpä oli istuskellessa ihaillen peilityyntä lampea.



Yllättävän pitkän lounastauon jälkeen jatkoimme uudistetulla esteettömällä reitillä. Aikaisemmin tässä kulki kapoinen polku ja pätkä pitkoksia vaan nyt pääsimme kulkemaan helppoa sorastettua väylää pitkin.

Sora vaihtui hetkeksi leveäksi puupoluksi. Täällä oli todella ahkeroitu.



Sorastus jatkui lammin rantaa etelään.
Muutamia houkuttelevia taukopaikkoja oli myös tupsahtanut reitin varrelle.
 


Sorastettu osuus päättyi alueen isolle parkkipaikalle jota sitäkin oli kunnosteltu. 
Uudet opasteet kertoivat mihin täällä oli panostettu.



Me jatkoimme parkkipaikan poikki vanhemmalle leveälle väylälle joka pian vaihtui Pikku-Samon reitiksi.




Sillan jälkeen siirryimme vasemman rinteeseen metsäpolulle.



Täälläkin metsä oli lumeton mutta neulasmaton alla piili jäisiä kohtia.
Polku kiemurteli kauniissa maastossa. Luutalammin tasaisen kierron jälkeen oli mukava kulkea vaihteeksi mäkiä ylös ja alas.




Oikkaanmäen kulotetun rinteen juurella polku oli pelkkää jäätä. Onneksi liukastelu oli helppo välttää kulkemalla varvikossa mättäiden keskellä.



Kun polku nousi ylös Oikkaanmäelle tuli aika hylätä Pikku-Samo ja suunnistaa poluttoman metsän halki takaisin autolle. 

Onnistuimme siinä kohtalaisen hyvin ja osuimme Luutalammin jäiselle tielle vain muutaman kymmenen metriä parkkipaikasta sivuun. Jäljellä oli vain luistelu auton luo.

Reittimme Luutalammin ympäri ja Pikku-Samon poluille oli pituudeltaan osapuilleen kuusi kilometriä. 

Vaikka aurinko nousi vain pari vaaksaa horisontin yläpuolelle toi se valoa ja lämmöntunnetta tälle vuoden viimeiselle metsäretkelle.