Niinpä rysäytän tähän kerralla useamman kuvan pienestä, kauniista ja ystävällisestä paratiisisaaren keskuksesta.
Kuvat ovat toukokuun -18 alusta, jolloin Madeiran vuotuinen kukkaisjuhla oli loppusuoralla.
Otoksilla ei oikein ole loogista järjestystä, vaan haitanneeko tuo mitään.
Joku varmaan osaisi nimetä kaikki kukkakioskin kaunokaiset.
Tarjonnan monimuotoinen eksotiikka suorastaan häikäisi pohjolan asukasta.
Madeira on kuuluisa kukistaan ja niiden näkeminen livenä on aina yhtä kiehtovaa.
Funchalin juhlahumua nostattamassa esiintyi myös useampi bändi. Madeiran eri kaupungit olivat hyvin edustettuina.
Musiikki oli ihailtavan vauhdikasta ja kovaäänistä.
Funchalin keskustan Jardim Municipal puistossa pääsi helposti ihailemaan monensorttisia kasveja.
Puistoon oli istutettu puita samankaltaisista ilmastoista maapallon eri puolilta.
Ne isommat ja kuuluisammat puutarhat ovat kauempana keskustasta, vaan tähän pikku pusikkoon oli helppo poiketa vaikka joka päivä.
Jardim Municipalissa on myös tuo aikaisemman kuvan patsas varpaitaan kastelevista pojista.
Rua de Santa Maria kaupungin vanhimmassa osassa on kuuluisa koristelluista ulko-ovistaan.
Niiden ihailua ei lainkaan haitannut se, että kadulla on myös monipuolinen ja vilkas ravintolakeskittymä.
Illan hämärtyessä katu oli täynnä hyväntuulista väkeä.
Kuivin suin ja nälkää nähden taidekin olisi aavistuksen tylsempää.
Viimeisen kuvan Fortaleza do Pico on vahdannut Funchalin elämää useamman vuosisadan. Se on kaukana rannasta, vaan siksipä sieltä näkikin ihan taivaanrantaan asti. Ei päässyt vihulainen yllättämään.
Madeiralla voisin piipahtaa vaikka joka vuosi, monet sen poluista/levadoista on vielä kulkematta.
Pitempi oleskelu ehkä aiheuttaisi klaustrofobiaa saaren pienen koon takia. Tuota olisin kyllä valmis testaamaan vaikka muutaman kuukauden ajan...