Camino del Norte: osa 4, viimeiset päivät pohjoisen tiellä

Camino del Norte yhdistyy Camino Francesiin Arzuassa, n. 42 kilometriä ennen Santiago de Compostelaa.

Mutta ennen sitä on vielä taivallettava Baamondesta Sobrado dos Monxesin kautta Arzuaan.

Keväällä 2011 oli vielä epäselvää, onko Mirazin albergue avoinna. Se sijaitsee parikymmentä kilometriä edempänä, ja on ainoa yöpymispaikka Baamonden ja Sobradon välillä.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että lupailuista huolimatta Miraz ei ollut vielä avannut oviaan. Onneksi kuulimme tämän Baamonden alberguen ystävälliseltä isännältä, joten osasimme varautua tilanteeseen. Ilman Mirazia käveltäväksi olisi tullut 45 kilometriä, joka on ihan liikaa meikäläiselle. Alberguen isäntä oli tottunut pitämään huolta asukkaistaan, ja niin hän ehdotti, että menisimme seuraavana aamuna taksilla Miraziin asti, ja jatkaisimme vaellusta siitä.
Saimme samaan taksiin vielä kaksi saksalaista naista, joten kyyti oli vain 5€ per nassu.
(Miraz on sittemmin avattu, mutta kannattaa tarkistaa sesonkikohtainen tilanne netistä.)

Mirazin jälkeen reitti kulki kertakaikkisen mystisen metsän siimeksessä. Sen halki mutkitteleva tie oli aidattu isoilla kivilevyillä.

Metsän jälkeen käveltiin kallioilla, kunnes sukellettiin jälleen metsään, mutta nyt ihan tavalliseen Galicialaiseen.

Sobrado dos Monxes on pikkukaupunki, jonka kuuluisin albergue sijaitsee vanhassa luostarissa. Luostari oli hieno, kivinen, kylmä ja vetoinen, joten yöpymispaikaksi valikoitui Hotel San Marcus torin laidalta. Hieman omituinen, mutta ok.









Albergueluostarin lähellä on salaperäinen hylätty kirkko.












Kasvillisuus rehottaa kirkon seinillä rapauttaen hienoja kaiverruksia.

Sisältä kirkko on riisuttu kaikesta irtonaisesta. Valkeilla marmoriseinillä kasvaa siellä täällä hometta.

Samainen kirkko seuraavana aamuna auringon noustessa, kun reppu on juuri heitetty selkään ja päivän taival vasta alussa.

Arzuaan on 20 kilsaa.









Viimeinen päivä Camino del Nortella vie aluksi halki metsien. Vaikka välillä on tietenkin myös ylämäkiä, on taival pääsääntöisesti alamäkeä.

Kun lähestytään Arzuaa, ovat kaikki tiet asfaltoituja, mikä syö jalkaparkoja.

Arzuassa on lukuisia yöpymispaikkoja, niin albergueita, kuin hotelleja.

Kävelysauvat sopivat hyvin mm. pyykin kuivatukseen.









Camino del Norten rauha on nyt takana. Arzuassa astumme Camino Francesin vilinään. Yhtäkkiä samaan suuntaan kävelemässä onkin läjäpäin reppuselkäisiä. Ei muuta, kuin sekaan vaan!


Tähän päättyy kertomukseni Camino del Nortesta. Toivottavasti siitä on hyötyä omaa vaellustaan suunnitteleville. Buen Camino!



Tästä edelliselle Camino del Norte-sivulle

Camino del Norte: osa 3, yli vuorten , halki laaksojen

Galicia. Vihreä, sateinen, mäkinen, metsäinen.

Kaikki Caminot vievät Galiciaan, niin myös tämä Camino del Norte.

Jätimme adiokset Asturiakselle ja merelle, ja kapusimme Kantabrian vuoristoon.

Yöpymisen kannalta sopivan välimatkan välein reitillä ovat Lourenza, Condan, Vilalba ja Baamonde.


Rannikolta sisämaahan lähdettäessä edessä on pitkiä tuimia ylämäkiä metsäisellä ja harvaan asutulla seudulla. Eväitä ja juotavaa kannattaa varata reppuun, sillä baareja ei tällä osuudella juurikaan ole.

Joskus maatiloille ja laitumille vievät tiet voivat
harhauttaa kulkijaa, mutta onneksi opasteita on kriittisissä paikoissa.
Näillä vuorilla sumu on miltei jokapäiväistä.










Galiciassa tuttu simpukka-opaste kääntyy toisinpäin: kun aikaisemmin kuljettiin simpukan kannan suuntaan, näyttää nyt simpukan suu oikean suunnan. Aluksi se on todella hämäävää, muutaman kerran luuli olevansa väärällä reitillä, mutta sitten silmä tottui simpukan uuteen asentoon.
Tämä simpukan kääntyminen Galiciassa pätee kaikilla kävelemilläni Caminoilla.



Kun päästään kauemmaksi merestä, muuttuu taival aavistuksen helpommaksi. Jyrkimmät nousut ovat takana. Tämä maisema on Lourenzan jälkeen.
Jos tästä hulppeasta näkymästä haluaa yhden vian löytää, on se tuo asfalttitie, joka syö vaeltajan jalkoja.

Laaksoissa elämä on mallillaan ja pusikot täynnä onnellisia lehmiä...toisinaan myös hevosia tai lampaita.
Ja kerran sikoja.

Levähdyspaikka keskellä keväistä metsää on luksusta, jota ei kannata ohittaa. Yleensä eväät saa syödä kiviaidalla keikkuen. Tämä on reitillä Condantin jälkeen.

Metsäiset polut ovat parhaita käveltäviä. Galician puolella on toki paljon asfalttia, mutta onneksi myös näitä pehmeämpiä asteltavia.

[Vuonna 2011 Lourenzan albergue oli huonossa kunnossa (onneksi läheltä löytyi kohtuullinen pensionaatti), Condanista ei saanut päivällistä ennen klo 21 (tuli syötyä bocadillo con tortilla illalliseksi lähibaarissa) ja Vilalban hienoksi kehutusta alberguesta löytyi huumeruiskuja (itse kaupungissa oli useita hotelleja, no problem).
Baamonden albergue oli mukavasti kaupan ja ravintolan vieressä. Lisäksi siellä oli erittäin ystävällinen isäntä (siitä lisää seuraavassa osassa).]

Orreo on eräänlainen gacialainen vilja-aitta, jossa säilötään maissia, mutta myös muita maatilan tuotoksia.
Huomaa musta vahtikissa tolpan juuressa.


Seuraavassa osassa taivalletaan vielä muutama päivä Camino del Nortella, kunnes se yhyttää Camino Francesin.


Tästä edelliselle Camino del Norte sivulle

Camino del Norte: osa 2, yhä matkalla länteen

Caminoiden varrella maisemat vaihtuvat, eikä koskaan arvaa, mitä seuraavan mutkan takana on.
Kävellessä vauhti on ihmisen mielelle sopiva niin, että ympäristöstä ehtii nähdä enemmän. Mukana ovat sekä äänet, että tuoksut.

Asturias koettelee Camino del Norten kulkijaa kävelyttämällä siksakkia vuoroin rannan pusikoissa ja vuoroin autotien laidassa. Ja sitten taas autotien laidassa. Edelleen reitti on vain kohtalaisesti merkitty.

Luonto ympärillä on kyllä huikeeta!

Luarca on yksi Asturiaksen rannikon hienoista kaupungeista. Hyvä yöpymispaikka!
Luarcassa on mukavia ravintoloita ja baareja kävelijän tarpeisiin.
Itse olin siellä pääsiäisen aikaan ja kaupungin kirkolta lähteneet kulkueet olivat todella upeita.











Ja on siellä hienoja hotellejakin! Kuten tämä Curugu (huom! se on korkean mäen laella!).
Sängyllä oleva lippalakki katosi mystisesti pian kuvan ottamisen jälkeen, mainittakoon.








Sää Atlantin rannalla vaihtuu nopsaan. Sateita tulee ja menee. Sen seurauksena kaikki on hyvin vihreää, ja toisinaan hyvin mutaista.
Caminolla Gore-Tex kengät ovat paikallaan... tai siis eteenpäinhän ne menevät...















Kun aurinko paistaa, niin se todella paistaa.
Biskajan lahti on nätin sininen.
Ja yllättävän tyyni.

Tapia on vilkas pikkukaupunki ja osava lounastuspaikka. Ja löytyy sieltä toki majoitustakin.










Tämä hervottoman pitkä silta, Puente de los Santos, vie Asturiaksesta Galiciaan. Sitä kävellessä kannattaa pitää pipasta kiinni, ettei puhuri vie. Silta on yli 600 metriä pitkä ja vie yli Rio Eon.

Sillan toisessa päässä on Ribadeo. Se on kaupunki, josta löytyy kaikkea vaeltajan haluamaa: hyvää ruokaa, juomaa ja petipaikkoja.
Ja myös aitoa Galicialaista elämää.

Tässä sillalta kuvattu näkymä viehkoon Ribadeoon. Nyt tullaan Galiciaan ja vaelluksen luonne muuttuu.





Seuraavassa osassa sanomme merelle adios ja Camino del Norte johdattaa kulkijan Kantabrian vuoristoon.

Tästä edelliselle Camino del Norte-sivulle

Camino del Norte: osa 1, alkupäivät Asturiaksessa

Tämä Camino oli tarkoitus kävellä 2010, mutta kuten kaikki katkerasti muistamme, oli tuo vuosi Islantilaisen tuhkapilven luvattu vuosi.

Ajattelen sitä aina, kun syön Skyriä!

Niinpä nämä kuvat ja tunnelmat ovat keväältä 2011.

Hyppäämme Camino del Nortelle hieman Oviedosta länteen, Cudilleron kylästä.
Sieltä Santiago de Compostelaan on n. 300 km.


Asturiaksen puolella Camino on linjattu hyvin usein maantien laitaan.
Opastus on toivottavasti parantunut viime vuosina. Vuonna -11 se oli hataraa ja sattumanvaraista... mutta ei se paljon menoa haitannut, sillä Camino on sentään aina Camino!






Osa reitistä kulkee myös meren lähellä poluilla ja metsäteillä.

Biskajanlahden rannat ovat vehreitä ja lumoavia.






Maisemaa halkovat, rakenteilla olevat sillat ovat jo aikaa sitten valmistuneet. Ne johdattavat autoliikenteen pois kylistä ja pikkuteiltä.









Asturias on kuuluisa hyvistä siidereistään ja siiderin juomiseen liittyvistä traditioista. Siksi tuokin rakennus on Sidreria, eikä jotain muuta.

Onneksi ihan koko aikaa ei tallota autotien laitaa!
Asturias on ihanan vihreää seutua, mutta kuitenkin erilaista kuin edessä oleva Galicia.
Espanja on iso maa, pohjoinen osa eroaa kovasti eteläisestä, itäinen lännestä.

Niin. Ota tästä sitten selvää!

Molemmat suunnat ovat ok. Vasemman valinneet kulkevat pienen kiertotien metsän halki, oikealle kävelevät oikaisevat jonkun sata metriä... tällaisissa kohdissa opaskirjasta on apua.

Näillä lampailla on ensiluokkainen laidun, ensiluokkaisessa ympäristössä.

Chuletitas tarkoittaa pieniä lampaankyljyksiä. Nam!

Välillä siis päästään tähystämään hienoja maisemia lampaiden seurassa.

Camino kulkee Asturiaksessa paljon siksakkia maantien ja rantapolkujen välillä. Joskus ihan päättömyyteen asti.
Toivotaan, että reitin linjausta on vuosien varrella järkeistetty...
(Tällä kertaa Asturiaksessa taivalletaan n. 90 kilometriä.)

Myös täältä löytyy vaeltajalle mukavia yöpymispaikkoja, kuten tämä Pension Prada Santa Marinassa.
Vastapäätä pensionia oli ainakin vuonna -11 oivallinen ravintola...



Seuraavassa osassa tuonnempana jatketaan vielä pari etappia Asturiaksessa.

(Linkkilistasta löytyy hyvä linkki Camino del Nortelle.)