Edellisestä reissustamme Kuhmoisen Isojärvelle on kulunut neljä vuotta. Nyt tuli sopiva hetki vierailla tuossa monipuolisessa kansallispuistossa.
Jätimme auton Herettyn parkkipaikalle ja kiersimme Savottapolun ihan suositusten mukaan vastapäivään.
Mainittakoon että Kuhmoisista Isojärvelle johtava soratie oli aika kuoppaisessa kunnossa.
Säätiedotus lupasi meille koreata keliä. Aamupäivän aurinko ennusti helteistä iltapäivää.
Alueen opastus on mallikelpoista. Me lähdimme kymmenkilometriselle Savottapolulle valkoisia lätkiä seuraten.
Alkumatka sujui nopsasti sorastetulla väylällä.
Kohta päästiin onneksi oikealle metsäpolulle. Tuntui että viimekäynnin jälkeen polkua oli kulutettu oikein todella. Juurakot ja kivikot vaativat tarkempaa askellusta.
Isojärvellä on majavia, on ollut jo vuosia. Niiden ammoin nakertamat puut ovat muuttuneet muinaisjäännöksiksi joita löytyy yllättävistä paikoista.
Vesiesteiden ylitys oli välillä loikkimista.
Polku jatkui välillä juurakkoisena, välillä kivikkoisena. Auringonpaisteessa oli kiva kulkea.
Hyvän matkaa käveltiin myös leveämpää väylää. Nyt saivat kintut hieman toipua epätasaisessa maastossa loikkimisesta.
Sitten opaste opasti meidät takaisin metsään ja ylämäkeen.
Ja niin saavutimme Hevosjärven. Sen aurinkoisella rannalla oli monia mukavia kallioita istuskeltaviksi.
Hevosjärven rantaa seuraten tulimme tuoreiden majavien jälkien äärelle.
Kaislikossa pilkotti pesä ja siellä täällä oli vastikään nakerrettuja lastuja.
Seuraavaksi suuntasimme Latokuusikon rajoitusalueelle. Täällä ei saanut poiketa polulta.
Myrsky oli kaatanut järeän haapapuun ja sen kuoren oli joku talttahammas kavereineen nakertanut tarkasti parempiin suihin.
Latokuusikossa oli muuallakin kaatuneita puita. Onneksi joku oli käynyt sahan kanssa avaamassa polun. Se oli kuljettavissa vaikkei aina ihan helposti.
Täällä on joskus joku supermajava käynyt testaamassa hampaitaan... ja ihan hyvällä menestyksellä.
Jos majavat vielä nostavat vedenpintaa ei tällä osuudella enää kävellä.
Seuraavan vesiesteen jälkeen jäi Latokuusikko taaksemme.
Seurasimme opasteita Vahterjärvelle.
Välillä kävimme kurkkimassa mahtavien järkäleiden alle jääviä luolia.
Retki jatkui vaihtelevassa maastossa. Oli kalliota, pientä suota ja lukuisia kaatuneita puita.
Vahterjärven laavu ja nuotiopiiri sijaitsevat todella hienolla paikalla. Yllättävästi saimme istuskella auringossa aivan kahdestaan. Tässä kelpasi käristää makkaraa ja nauttia jälkkäritkin.
Oivallisen tauon jälkeen palasimme polulle. Vahterjärven vastarannalla näkyi laavu jossa juuri huilailimme.
Kuljimme jonkin matkaa järven tuntumassa ja sitten reitti vei meidät kauemmaksi vesistä.
Mäkisessä maastossa saimme taivaltaa sekä ylä- että alamäkeen. Onneksi olimme suojassa paahtavimmalta auringolta.
Tulimme pian Lortikan rannalle ja siellä täällä näkyi vanhoja jälkiä majavien touhuista.
Järven jälkeen reitti muuttui sorastetuksi. Tässä jaoimme väylän pyöräilijöiden kanssa. Heitä ei tosin näkynyt.
Kun saavutimme risteyksen josta oli mahdollisuus poiketa Lortikanvuorelle päätimme vaihteeksi kiivetä hieman ylämäkeen.
Polku nousi paikoin aika äkäisesti mutta metsä lohkareineen oli kyllä komeaa.
Nousimme niin korkealle että arvelimme olevamme liki huippua. Pidimme pienen tauon, ihastelimme kallioita ja läksimme samaa reittiä takaisin Savottapolulle.
Savottapolku vei meidät leppoisasti muutaman kauniin lammen nurkille.
Täällä oli pitkosremontti kesken.
Retkemme alkoi kääntyä loppupuolelle kun parkkipaikalle oli enää runsas kilometri. Päätimme poiketa vielä Kannuslahteen syömään pois loput eväät.
Kannuslahden sillan juurella olevalla kivellä on aikaisemmin ollut runsaasti kolikoita. Nyt siellä oli vain pikkukiviä joten oli ihan pakko viskata kivelle edes yksi kolikko malliksi muille.
Kannuslahden taukopaikalla on muutama nuotiopiiri, keittokatos ja useampi pöytä retkeilijöiden käyttöön. Istahdimme hetkeksi keräämään voimia paitsi viimeiselle kävelyetapille myös aika pitkälle automatkalle kotiin.
Ja niin saavutimme Herettyn parkkipaikan. Retkemme pituus oli noin 13 kilometriä eli hieman pidempi kuin Savottapolun virallinen pituus.
Tämä oli hieno alkukesän päivä komeassa Isojärven kansallispuistossa.
