Komion poluilla

 

Yllättävän kaunis lokakuun loppupuolen päivä vei meidät Lopen Komiolle. Ajoimme hyväkuntoista Luutasuontietä alueen isoimmalle parkkipaikalle Luutalammin tuntumaan.

Epämääräisen muotoisen kierroksemme kävelimme vastapäivään. Pituutta retkelle tuli noin 11 kilometriä.

Aloitimme retken hieman tylsästi kulkemalla heti alkuun aika pitkän pätkän Luutasuontietä.

Kun saavutimme laidunmaan jossa kesäisin kulkee nautakarjaa lähdimme sitä vastapäätä metsään.

Lopen Poronpolku -tapahtuma järjestetään vuosittain syyskuun lopulla... eli myöhästyimme siitä vain kuukauden.

Kävelimme laveaa hiekkaväylää jonkin matkaa kunnes pääsimme kunnon metsäpolulle.

Polku kulki kauniisti kumpuillen ja muutamien mutkien jälkeen tulimme pitkien portaiden juurelle.

Portaat johdattivat meidät harjupolulle. Rivakan nousun jälkeen tasaisempaa reittiä oli suht helppoa kulkea.

Komion maastossa on runsaasti pieniä lammikoita. Vähän väliä sellainen pilkisti puiden lomasta.

Kalattoman laavulla pidimme lounastauon. 

Laavulla oli aika paljon pilkottuja puita...  mutta valitettavasti ne olivat niin kosteita että turvaannuimme repuista löytyviin takuukuiviin klapeihin.

Istuskelimme tässä hyvän ajan makkaroita käristäen ja kuumaa juomaa keitellen. Samalla suunnittelimme retken jatkoa. Komion maastossa kulkee paljon polkuja eli vaihtoehtoja oli runsaasti.

Päädyimme kaartamaan paluumatkalla hieman kauempaa. Aurinko paistoi joten kiirettä kotiin ei ollut.

Aluksi kävelimme erinäisiä hiekkatien pätkiä.

Partiopolulta livahdimme viimein metsän kätköihin. Polulla ei ollut suuria korkeuseroja mutta pientä kumpuilua kyllä.

Lahnalammin jälkeen kuljimme taas hetken leveämpää väylää.

Komionlammit käsittää useamman pikku lumpareen. Joidenkin rannalla on taukopaikkoja, joidenkin ei.

Täällä sivusimme myös partiolaisten pysyvämpiä rakenteita.

Seuraavalla lutakolla eli Sikaliskolla aurinko paistoi täydeltä terältä. Olimme kävelleet niin pitkän aikaa tuuheissa metsissä että koko aurinko oli hetkeksi unohtunut. Nyt se oikein häikäisi.

Sikaliskon jälkeen kapusimme hikisen nousun harjun laelle. Ylämäki vain jatkui ja jatkui.

Aioimme pitää pienen tauon harjun päällä nököttävällä penkillä mutta tähän osui yllättäen vilakka tuuli.

Niinpä laskeuduimme hieman epämääräistä polkua Lukkolammin rantaan.

Lukkolammille ei tuuli osunut mutta aurinko sitäkin paremmin. 

Istuimme hyvän tovin retken viimeisiä eväitä nakerrellen. Oli miltei kesäinen olo.

Auringossa lepäilyn jälkeen palasimme varjoisemmille poluille. Nyt oltiin päivän viimeisellä osuudella.

Leveä hiekkatie vei meitä kohti parkkipaikkaa. 

Tällä alueella on vuosien mittaan kulotettu maastoa monimuotoisuuden nimissä. Hieman oudoilta näyttivät koivunrangat jotka olivat poikki suht samalta korkeudelta.

Ja niin ympyrämme sulkeutui. Saimme kävellä noin 11 kilometriä miltei kesäisessä säässä. Ainuttakaan hirvikärpästä ei reitille osunut.

Lopen Komiolla on hienoja harjupolkuja, useita hauskoja metsälampia ja komeata metsää. 

Kannattaa poiketa.