Retkeilimme Seisemisen kansallispuistossa viimeksi yli kymmenen vuotta sitten. Oli siis aika palata alueen upeisiin metsiin. Seuraksemme saimme pari lapsenlasta vanhempineen.
Ensimmäiseksi reitiksi valitsimme Torpparintaipaleen. Kiersimme sen ohjeiden vastaisesti myötäpäivään. Tämä siksi että pääsisimme suht pian Haukilammelle eväiden äärelle ja voisimme siellä arvioida nassikoiden halua jatkaa pidemmälle.
Autot jäivät Koveron parkkipaikalle ja aloitimme retken kävelemällä Koveron perinnetilan pihan halki.
Päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Haukilampi odotti meitä runsaan kilometrin päässä.
Nuorempi lapsenlapsista reissasi isänsä repussa. Ja vanhempi otti polusta ilon irti.
Saimme kävellä hyväkuntoisilla pitkoksilla suopursujen ja tupasvillojen keskellä.
Päivän aikana kävi selväksi että juuri pitkospuut ja suomaisema olivat pienten kävelijöiden mieleen.
Välillä oli hyvä kulkea käsi kädessä äidin kanssa.
Haukilammella miesväki hoiti puuhuollon. Nuotiopiiri oli lopulta täynnä väkeä sillä kaunis päivä houkutti metsään. Paistelimme makkaroita ja hampurilaisia. Jokaiselle riitti mahantäytettä.
Haukilammella varoitettiin rannan myrkkykeisosta.
Kun runsaat eväät oli nautittu päätettiin kävellä autolle sitä pitempää kautta. Hieman arvelutti viisivuotiaan jaksaminen mutta ainakin alkumatka kulki vauhdikkaasti.
Välillä arvioitiin jäljellä olevaa matkaa.
Torpparintaival kukee hienossa metsässä. Polku on aika kulunut mutta näin aurinkoisena päivänä juurakot eivät olleet liukkaita. Hyttysiä toki oli muttei mahdottomasti.
Viisivuotiaalla riitti virtaa vaihtelevasti. Häntä eivät haitanneet risut ja männynkävyt... päinvastoin.
Ja reitin varrella oli useita kiipeämiseen houkuttelevia kiviä.
Aarnipolun varrella metsä muuttui vanhemmaksi.
Pienen sadekuuron ajan olimme suojassa Multiharjun parkkipaikan vessakatoksessa. Siinä oli juuri ja juuri tilaa tauolle. Samalla repuista löytyi vielä pientä purtavaa jotta jaksettaisiin loppuun asti.
Sateen tauottua reissu jatkui Aarnipolun komiassa metsässä.
Vielä pitäisi jaksaa runsas kilometri... ja joten kuten jaksettiinkin.
Pitkospuihin ihastunut tyttö pääsi vielä kerran suon maisemiin.
Torpparintaipaleen pituudeksi on ilmoitettu runsas kuusi kilometriä. Me saimme mittariin yli seitsemän mikä oli melkein liikaa pienille taivaltajille.
Loppujen lopuksi kaikki meni suht hyvin.
Seuraavaksi päiväksi suunniteltiin hieman lyhyempi lenkki.
