Pitkästä aikaa piipahdimme Etelä-Pohjanmaalla Lauhanvuoren kansallispuistossa.
Ensin jätimme auton näkötornin parkkipaikalle.
Lauhanvuoren näkötorni on vuodelta 2004. Se rakennettiin kolmesta osasta jotka nostettiin jollain jättinosturilla päällekkäin.
Torni on vankkarakenteinen ja siinä on kiipeämistä.
Ylhäältä ei ole kummoista näköalaa sillä nyt ollaan Etelä-Pohjanmaalla ja maisema on kohtalaisen tasaista joka suuntaan. Oli kuitenkin kiva vaihteeksi katsella ympäristöä lintuperspektiivistä.
Tornin jälkeen hurautimme pari kilometriä Spitaalijärvelle parkkiin.
Spitaalijärvi on suosittu retkeilykohde mutta me läksimme aivan vastakkaiseen suuntaan eli kohti Kivijataa.
Reitti alkoi hyväkuntoisia pitkoksia pitkin. Sää suosi meitä jälleen ja tuuli piti mukavasti hyttyset loitolla.
Suon jälkeen sukellettiin rehevään metsään. Ylenpalttisen vehreyden aiheutti virtaava vesi jota tuntui olevan jokapuolella.
Pian saavutimme lähteet. Kylmä vesi pulppusi reippaasti pohjasta ja oli nostanut pintaan hiekkaa.
Näissä vesissä viihtyy myös purotaimen eli tammukka.
Lähteiden ihastelun jälkeen kulku jatkui vihreyden keskellä.
Paikoin purot yltyivät putouksiksi. Veden solinassa oli mukava kulkea.
Sitten maasto vaihtui kuivaksi ja pitkospuut jäivät taakse.
Kun saavutimme opasteen lähdimme tästä lyhintä tietä kohti Kivijataa. Sinne oli matkaa runsas kilometri.
Lauhanvuoren kivijata on muinaista merenrantaa. Pituutta sillä on osapuilleen 800 metriä.
Kivien keskellä ei kasva mitään, jollei lukuun oteta hienoista jäkälää.
Täällä saa liikkua vain puupolulla eikä kiviä saa tietenkään pinota. Ihmeellinen paikka.
Kivijatan jälkeen päätimme vielä kiertää Pirunkierroksen. Alussa oli hienoista hämminkiä sillä reitti on merkitty vain yhteen suuntaan. Kunhan hoksasimme etsiä oransseja reittimerkkejä puiden toiselta puolelta pääsimme eteenpäin. Kiersimme tämän lenkin siis vastapäivään.
Polkumme sivusi kivijataa. Sitä tuntui jatkuvan puiden takana varsin pitkään.
Leikkistenkankaan laavulla pidimme lounastauon. Oli hyvä istuskella auringossa ja antaa kinttujen levätä. Mukava tuuli suojeli meitä hyttysiltä myös täällä.
Istuskelun jälkeen retki jatkui ensin suomaisemissa ja sitten kuivemmalla reitillä.
Varsin pian saavutimme opasteen josta lähdimme kohti Spitaalijärven parkkipaikkaa.
Tätä samaa reittiä olimme kävelleet kohti Kivijataa. Ensin siis kuivaa kangasmetsää...
... ja sitten kosteaa viidakkoa.
Lähteiden kohdalla oli taas pakko pysähtyä ihmettelemään veden liikkeitä.
Viimeisen suon ylitettyämme saavutimme Spitaalijärven.
Lauhanvuoren kävelymme pituus oli melkein 11 kilometriä. Tällaisessa maastossa on helppo kulkea. Reitti oli hyvin merkitty ja sekä näkötorni että Kivijata käymisen arvoisia... puhumattakaan hienoista lähteistä.
