Tänä talvena on ollut pakkasta riittämiin ja lunta kohtuullisesti. Olen myös oppinut että auringonpaiste ja minä emme tarvittaessa koskaan kohtaa. Niin läksin kuvaamaan talvea pilvisellä säällä. En edes etsinyt uusia maisemia vaan suuntasin kotimetsäni maastoon. Pakkasta oli vähän päälle 10 astetta.
Talvi oli kuorruttanut kasvit komeiksi törhöiksi.
Laskeuduin Apparanharjulta jäälle kunhan olin ottanut klassisen kuvan kahvilarakennuksesta. Nuo Olympiarenkaat kertovat että täällä kisailtiin vuoden 1952 Olympialaisten viisottelu.
Ahvenistonjärven jäällä oli moni muukin kulkenut ja olihan tämä vaihtelua kaikkien jäättömien vuodenaikojen reiteille.
Apparalla on kelvollinen rantasauna jota voi myös vuokrata omiin tarpeisiin. Avanto sen edustalla on joka talvi varsin suosittu.
Kuljin aikani valmiiksi tallottua reittiä ja sitten rohkaistuin poikkeamaan järven poikki omia polkujani.
Rannan puut olivat parhaimmissa talviasuissaan.
Lumikiteet koristivat jokaisen oksan.
Hämmentävää on että muutaman kuukauden kuluttua nuo kaikki lumen ja jään peittämät työntävät esiin hiirenkorvia.
Kapusin jäältä kävelyreitille. Jokainen oksa ja havu korkeimmassakin puussa oli talven koristama.
Apparalla oli paljon pulkkamäkeläisiä. Ja myös kota oli kovassa käytössä. Hyvä niin.
Minä jatkoin kiemurtavaa reittiäni kotia kohti.
Täällä Hämeessä ei oikeasti ole tykkylunta mutta pakko oli kuvata tuo lumilasti pienen kuusen oksilla.
Aurinko olisi varmaan tuonut lisäväriä tähän reissuun mutta toisaalta tämä pilvisyys sopi oikein hyvin kertomaan lumesta ja pakkasesta Hämeenlinnan Apparalla.
