Ja takaisin.
Erikseen haluan mainita että lipunmyynti paatille oli hyvin ystävällistä.
Laivaretki kulki hienosti lähes tyynellä merellä ja komeiden maisemien äärellä. Mallorcan tämän osan rantakalliot ovat huikeita korkeuksineen ja yllättävine luolineen. Laivamme kaarsi yleisön iloksi aivan kallioiden juurelle.
Hetken seilaamisen jälkeen poikkesimme Cala Tuenttiin. Täältä aloitimme vuosi sitten retken yli vuorten Port de Sòlleriin. Myös tällä laivareissulla osa matkaajista jäi tänne valmiina koettelevaan mutta myös palkitsevaan retkeen halki Mallorcan maisemien.
Me jatkoimme laivan kyydissä vielä pienen matkan Ca Calobraan. Tuon sataman huikein nähtävyys on Torrent de Pareisin rotko... ja tuollahan se pilkotti kallioiden välissä.
Kartta kertoo ettemme lopulta päässeet kovin pitkälle rotkon valloituksessa. Mutta jonkun matkaa kuitenkin.
Rantaa hipova kävelyreitti vei meidät kahden tunnelin kautta rotkon alkuun. Tunnelit olivat aika kapeita ja niiden pohja oli kosteudesta liukas. Mutta kun ei pidä kiirettä kulku on helpompaa.
Edessä oli meren pyöreäksi hiomia kiviä ja mahtavia kallioita. Lähdimme tästä kohti sisämaata ja Torrent de Pareisia. Aika iso osa porukasta tyytyi tähän maisemaan.
Seuraava vesieste oli helppo selvittää pomppimalla märkien kohtien yli.
Kun saavutimme rotkon sulkevat kivikot ja kalliot kävi ilmi että niiden yli kiipeäminen oli tällaiselle lyhytkinttuiselle paitsi vaarallista myös miltei mahdotonta. Hieman se harmitti mutta turvallisuus ennen kaikkea.
Paluumatka oli sekin maisemia täynnä.
Vielä oli edessä myös varpaiden virvoitusta.
Rotkon ja meren kohtauspaikassa on suosittu uimaranta. Nyt merivesi oli vielä aika viileää mutta varmaan elokuussa tämäkin ranta on täynnä turisteja.
Palasimme tunnelien kautta ihmisten ilmoille ja kävimme lounastamassa ruuhkaisessa ravintolassa jossa annokset kasattiin Ikea-tyylillä.
Masut täynnä odottelimme sataman näköalapaikalla omaa laivaamme paluumatkalle.
Mukava paattimme ankkuroitui ja me pääsimme maihin.
Kohta tultiin vesiesteelle jonka ylitys vaati kenkien riisumista. Kahlatessa lämmin vesi ylettyi puolisääreen.
Sen jälkeen polku johdatti korkean heinikon läpi. Itseasiassa tuossa kulki useita väyliä joista täytyi vain löytää se oikea.
Emme olleet ainoita jotka jättivät tässä kohdin leikin kesken. Rotkoon eteneminen jäi tällä kertaa haaveeksi.
Ja vesiesteitä.
Täällä oli paljon myös pyöräilijöitä jotka olivat tulleet paikalle laivalla ja joiden ainoa tarkoitus oli pyöräillä ylös Ca Calobraan johtavaa jyrkkää ja pitkää autotietä.
Päivän aikana tuli käveltyä vain muutama kilometri mutta ne olivatkin varsin hienoja. Merimatka oli hauska eikä vähiten tyynen meren takia.
Seuraava aamu veisi meidät taas oikeille poluille.
