Aina silloin tällöin kannattaa piipahtaa historiallisissa paikoissa. Rapolan linnavuori Sääksmäellä on sellainen. Kävelimme viitisen kilometriä Rapolanharjun legendaarisissa maisemissa.
Kiersimme kierroksemme vastapäivään.
Ihan aluksi poikkesimme Voipaalan taidekartanossa keittolounaalla. Kartano sisänsä on jo nähtävyys. Tarjolla olisi ollut myös taidenäyttely mutta metsä veti meitä enemmän puoleensa.
Parkkipaikan nurkalta lähdimme nousemaan harjun lakea kohti.
Otimme suunnaksi Harjupolun. Ohitimme täällä ylhäällä muutaman kivikasan joiden tulkitaan olevan muinaisen linnan jäännöksiä. Kovin paljoa muuta ei oletetusta suurlinnasta ole löytynytkään.
Harjuja pitkin käveleminen on hyvin hämäläinen tapa. Itse olen taivaltanut harjuja pitkin siitä päivästä kun opin kävelemään.
Täällä Rapolanharjulla kulkee suht hyvin tallattu polku. Sää suosi meitä eikä hyttysiäkään ollut.
Ohitimme nykyaikaisia opasteita ja kun saavutimme hieman vanhemman jatkoimme matkaa kohti lähdettä. Pysyimme siis harjun laella.
Etsinnöistä huolimatta emme tälläkään kerralla löytäneet lähdettä. Se ei kylläkään haitannut yhtään.
Ja niin suuntasimme kohti kalmistoja. Niille johtava polku laskeutui harjulta peltojen laitaan.
Kuljimme aivan tien 130 nurkilla. Kalmistot tarkoittivat vanhoja kivikasoja polun varrella. Osa niistä lienee vain pellolta kerättyjä mutta siitä huolimatta ne ovat salaperäisen kauniita.
Lopulta saavutimme kuppikiven jonka historia sekin on otaksumia täynnä.
Kuppikiveltä aukesi hieno maisema Vanajavedelle.
Kun hämäläinen kanta-astuja saapuu hämäläiselle kuppikivelle on sanomattakin selvää ja asiallista suorittaa uhraus. Niinpä uhrasin 20 senttiä ja toivoin onnea ja terveyttä.
Retkemme jatkui kauniissa maisemassa.
Ylämäki oli sorainen muttei liian jyrkkä.
Kiperimmässä kohdin apuna olivat portaat.
Ja niin olimme taas Rapolanharjun laella.
Pidimme pienen evästauon hienojen maisemien äärellä.
Kyllä tässä kelpasi istuskella. Vanajavesi oli miltei tyyni.
Jatkoimme polkua kohti näköalatasannetta.
Kurottamalla näkyi Sääksmäen silta eli Uittamon silta... tai ainakin osa siitä.
Näköalatasanne vei meidät kohti pitkää alamäkeä.
Alamäen pohjalla olimme taas Voipaalan maisemissa. Ja taiteen äärellä.
Kartanon rakenteista löytyi vielä toinenkin kuppikivi mutta sen äärellä vain ihmettelin enkä uhrannut lanttiakaan.
Kesäinen kierros Voipaalassa ja Rapolanharjulla oli siis pituudeltaan noin viisi kilometriä.
Tämä oli ihan virkistävä kierros historiallisissa maisemissa... vaikka olisikin erimieltä linnavuorien tulkinnoista.
