lauantai 16. helmikuuta 2019

Pöntöt puhtaaksi, kevät on täällä

Tintit pihapuissa pitivät sellaista melskettä, että oli pakko mennä siivoamaan herrasväen vuokramökit  kevätkuntoon.

Portinpielen koivussa nököttävässä pöntössä ei suinkaan ole antennia katolla. Rautalankahäkkyrän tehtävänä on pitää naapurin kissa poissa pöntön katolta.
Kissalla kun oli välillä tapana istua vaanimassa tirppoja kynnet terävinä.

Viime keväänä tässä pyöri sekä tali-, että sinitiaisia.
Lopulta pönttöön pesi terhakka ja toimelias sinitiaispariskunta.
Ne kantoivat ensin hartiavoimin pesäkamppeita ja kotvasen tovin kuluttua lukemattoman määrän itikoita pönttöönsä.
Suvi oli lämmin ja houkutti monet siivekkäät hankkimaan toisenkin poikueen.

Nyt löysimme pöntöstä tukevan pesärakennelman ja yhden miltei täysikasvuisen poikasvainaan. Olisikohan tuo reppana kesän jälkimmäisestä poikueesta?




Pesä ja pikkuruinen vainaja hävitettiin, sillä näissä vanhoissa pesissä talvehtii usein lintujen loisia ja muita inhakkeita.
Lisäksi poikueen turvallisuuden kannalta on parempi, ettei pönttöön kasaudu liian monia pesiä päällekäin.

Remppamies rapsutteli vielä puukolla huushollin seinistä turhia mättäitä ja sitten pönttö nostettiin takaisin puuhun.
Se aseteltiin huolellisesti niin, ettei suuaukko olisi kovin kohti taivasta.
Ei ole kiva, jos makkariin sataa sisään.



Toinen pönttö omenapuun katveessa oli typötyhjä!
Perinteisesti tässä on ollut kirjosieppojen koti. Niitä lentelikin kesällä lupaavasti pihapiirissä, mutta nyt pöntössä ei ollut edes pesän tekelettä. Harmi.



Kolmas pönttö korkealla omenapuussa oli jossain vaiheessa päässyt tikan huomioon.

Tämä on tällainen luonnonmukainen ekopönttö, jonka luulisi vetävän puoleensa myös innokkaita pesijöitä.

Täältä löytyi sentään jotain merkkejä kesäisestä elämästä, sillä jonkin sortin ampiaiset olivat rakentaneet pesänalkua pöntön kattoon.

Tuokin pesä poistettiin ja tikan nokan jäljet peitettiin peltilevyllä.

Samalla pönttö siirrettiin hieman alemmaksi, jotta huoltotoimet olisivat vastaisuudessa  helpompia.


















Neljäs pönttö oli tyhjä. Ei ollut kelvannut tirpoille tämäkään arvokoti hyvällä sijainnilla.

Myös viides oli asumaton. Ja se sentään on ihan parhaalla paikalla pihlajan katveessa.

Viime kesä oli pitkä ja lämmin. Puutarha uhkui kasvua ja elämää. Suvi tuntui hymyilevän kaikelle elolliselle. Helteellä olin myös järkännyt puiden katveeseen vesialtaan janoisille siivekkäille. Ja piikikkäille.

Miksi nämä kämpät eivät keväällä olleet lintujen mieleen?

Pitäisikö vastaisuudessa tehdä jotain toisin?






Utelias ja hyvin rohkea fasaanikukko tuli ihmettelemään lumessa kahlailuamme.



Tein jonkin aikaa sitten limpparipullosta lintulaudan prototyypin, jota oli vielä tarkoitus kehitellä.

Tintit olivatkin siihen niin tyytväisiä, että lopullinen kehitystyö taitaa olla tarpeetonta.




Nyt ovat kaikki pihan viisi pönttöä valmiina uuteen pesimäkauteen.

Aurinko ja lämpö saavat paikalliset linnut jo kovasti tarkastelemaan eri kiinteistöjä sillä silmällä.

Toivottavasti ens´ kesänä saamme puutarhaan monta poikuetta!