Pitkästä aikaa piipahdimme Janakkalan Mallinkaisissa. ( Mainittakoon että alueelle johtava kapea Saureenintie oli miltei ajokelvoton monttuineen ja törröttävine kivineen. )
Auton jätimme pohjoisen puolen parkkipaikalle ja sitten taivalsimme alemman kiemuran vastapäivään ja ylemmän myötäiseen.
Pituutta retkelle tuli noin 8,5 kilometriä.
Ihan parkkipaikan nurkalta lähti merkitty reitti kohti Mallinkaistenjärveä... tosin reitin alku oli hieman piilossa pusikossa. Löysimme kuitenkin tämän hienoon metsään johtavan polun.
Muutaman mutkan jälkeen saavutimme järven. Olimme vielä ylärinteessä mutta laskeuduimme pian rannan tuntumaan.
Meille osui hyvä retkeilysää. Välillä aurinko paistoi ja kohtalainen tuuli piti hyttyset loitolla.
Kiersimme Saparoniemen ennen evästaukoa. Tämä polku oli vähemmän kuljettu mutta hyvin merkitty.
Saimme kulkea vaihtelevassa maastossa hienon metsän keskellä.
Vanhat omituiset puut tekivät tunnelmasta hieman mystisen.
Saparolaavulla paistoimme makkarat ja nautimme jälkiruuat. Kauniin maiseman äärellä kelpasi istuskella pidemmänkin aikaa.
Tauon jälkeen retki jatkui veden äärellä. Lahti muuttui joeksi .
Sitten läksimme sisämaahan päin. Vuosia sitten tässä oli pelkät merkit puissa ja nyt niin moni ihminen on seurannut merkkejä että samalla on maastoon tallautunut selvä polku.
Kuljimme myös hetken metsäautotietä kunnes pääsimme taas polulle.
Komeiden kallioiden katvessa laskeuduimme alas Valskerin puuportaita.
Nyt suuntasimme kohti laavua jonka nimi lienee Valskerin valkeet.
Pieni pitkospuuosuus oli tehty tukevista hirsistä.
Hieman kummastelimme kun laavulle johtavalta polulta puuttui opaste... laavulla sitten selvisi opasteen kohtalo.
Sanattomaksi veti myös laavun viereen kasattu roskaläjä. Mikä saa retkeilijät tekemään tuollaista?
Tämä laavu sijaitsee todella hienolla paikalla joten vaikka roskaläjä hieman lemusi pidimme tässä pienen tauon.
Sitten lähdimme kiertämään niemeä.
Kuljimme pitkään rannan tuntumassa mutta myös mukavalla metsäpolulla.
Lopulta kiepsahdimme taas Valskerinkallioiden tuntumaan. Ne pilkottivat lahden toisella puolen.
Olisimme voineet kiivetä puuportaat ja sitä kautta kävellä parkkipaikalle. Kartasta löytyi kuitenkin myös reitti jota ilmeisesti käytettiin ennen portaikon rakentamista. Lähdimme umpipusikkoon tutkimaan josko tuo polku olisi vielä kuljettavissa.
Ja löytyihän sieltä miltei käveltävissä oleva reitti.
Ja niin yllättäen tupsahdimme parkkipaikan reunalle hieman oudosta suunnasta ja heinikossa kahlaten.
Tämä oli mukava retki Mallinkaisten metsiin ja poluille. Reitit olivat hyvin merkittyjä ja laavut upeilla paikoilla.
Tihutyöt ja roskaläjät hieman haittasivat muuten hyvää tunnelmaa.
