Portinpielen pönttö on aina ollut hyvin suosittu. Vaan ei viime kesänä. Nyt pöntöstä ei löytynyt muuta kuin reipas läjä lintujen jätöksiä. Ne siivottiin pois jotta mahdollinen uusi vuokralainen ei kääntyisi heti ovelta.
Omenapuun pönttö on jo vuosia ollut kirjosieppojen kotina. Ilmeisesti sama pariskunta on ilahduttanut meitä jo monena kesänä lentelemällä puutarhassa ja syömällä tuhansia itikoita. Joinain vuosina olemme saaneet seurata myös poikasten lähtöä pöntöstään.
Lähikuvassa pesän kyljessä talvehtivia toukkia. Ne saivat kyytiä putsauksessa.
Luomupönttö ei lintuja ole kiinnostanut. Jätettiin se kuitenkin puuhun itikoille asumukseksi.
Keväinen kukkakuva uudelleen sijoitetusta pöntöstä kertoo miten linnuillakin kodin tärkein ominaisuus on sijainti, sijainti, sijainti.
Pikkuvarpusten pesä lienee kaunein pihallemme pykätyistä.
Pihan lumimarjat eivät enää olleet kauneimmillaan.
Penkki odottelee lämpöisempiä aikoja. Toivottavasti kevät alkaa pian täydellä teholla.
Kirjosiepot rakentavat pesänsä ronskilla kädellä ilman turhia hienosteluja. Sammalten päälle on pinottu puunkuorta ja risuja.
Kirjosiepon poikaset pärjäilevät ilmeisesti ihan ok karheiden petivaatteidensa kanssa.
Ja niin tämä pönttö saikin asukeikseen pikkuvarpusia. Kukkainen mainoskuva siis toimi.
Surullisesti höyhenten keskeltä löytyi kaksi pikkuruista munaa. Pikkuvarpuset saattavat kasvattaa kolmekin poikuetta kesässä... ehkä nämä jäivät siitä viimeisestä.
