Evon Niemisjärvet, Vähä-Koukkujärvi ja Kalliojärvi

 

Mietimme kotvasen tovin minne voisimme tehdä retken ilman pelkoa hirvikärpäsistä. Evolla tunnetusti on paljon hirviä, joten tuo alue meinasi jäädä pois suunnitelmista. Sitten hoksasimme etteivät hirvet ehkä lepäile aivan rantapolkujen tuntumassa. Niinpä siellä ei myöskään olisi hirvikärpäsiä. Ja niin teimme rantoja hipoen hauskan syysretken Evon Niemisjärvien maastoon.

(Tuo kartta on vanha eivätkä siinä näy kaikki polut tai esteettömät reitit )

Auton jätimme Niemisjärvien laajalle parkkipaikalle ja aluksi suuntasimme etelään ja läksimme kiertämään Alista Niemisjärveä myötäpäivään.

Reitti kulki aivan rannassa koreiden kallioiden ja kivikoiden keskellä.

Monessa kohdassa hyväkuntoiset pitkospuut auttoivat eteenpäin.

Lämpimästä syyskuusta huolimatta puissa oli hentoa ruskan väritystä.

Tällä kertaa emme pysähtyneet hienolla paikalla nököttävälle Niemilaavulle. Vielä ei ollut eväiden aika.

Tämän lähemmäksi vettä ei pitkospuita voi rakentaa.

Tuolla autiosaarella on kesäisin linnunpesä.

Tuoreita majavien hampaiden jälkiä näkyi puissa siellä täällä. On ne kyllä melkoisia otuksia.

Ohitimme keittokatoksen ja jatkoimme Alisen Nimisjärven läntistä rantaa pohjoiseen päin.

Löytyi lisää nakerrettuja puita ja sitten pitkosien päälle kasattuna oksia ja mutaa. Täällä oli ahkeroitu oikein olan takaa. Hieman jäi epäselväksi moisen uurastuksen tarkoitus. Paikalla ei ollut mitään padottavaa jokea... vai pesääkö tässä rakennetaan.

Ohitimme majavien mysteeriraksan. Seuraavaksi ylitimme sillan ja pidimme kohdalle osuneella nuotiopiirillä lyhyen banaanitauon. Eipä haitannut vaikka kintutkin saivat hieman levätä.

Tauon jälkeen lähdimme kulkemaan Ylisen Niemisjärven itäistä rantaa. Kauniisti kurvailevaa esteetöntä reittiä oli joutuisaa kulkea.

Majavat olivat vastikään käyneet kaatamassa haapapuun polun poikki.

Niemisjärvet ovat kalastajien suosiossa ja narraajia näkyikin siellä täällä.

Ylinenlaavu oli hienolla paikalla kallion kupeessa. Ihailimme hetken maisemaa ja jatkoimme sitten taivallusta.

Kuljimme hetken veden päällä ja sitten sukelsimme metsään. 

Esteettömän reitin merkkejä oli miltei jokaisessa puussa ikäänkuin tuosta olisi voinut eksyä.

Kun putkahdimme metsästä olimme Vähä-Koukkujärven maisemissa. Tämä on erityisesti lapsille suunniteltua kalastusmaastoa. Leveällä puupolulla voi vaikka työnnellä lastenrattaita.

Vaan pian hylkäsimme esteettömän reitin ja kävelimme Lastenlammen eli Vähä-Koukkujärven parkkipaikan halki. 

Sitten kuljimme hetken soratietä.

Välitien varrelta löytyi opaste oikeaan suuntaan. Olimme näet menossa Kalliojärvelle.

Lyhyen metsäpolun jälkeen olimmekin jo kauniin Kalliojärven eteläisellä rannalla.

Lähdimme kiertämään järveä myötäpäivään. Pyöräilijät olivat muussanneet kostean polun.

Onneksi pian pääsimme kuivemmalle väylälle.

Kalliojärven siistillä laavulla pidimme pidemmän tauon kaikkine herkkuineen.

Puuliiterin isoista klapeista saatiin pienempiä nuijimalla niitä todella raskaalla puunuijalla.

No olihan siinä apuna myös tuo telineen terä.

Onneksi repusta löytyi nippu kuivia sytytyspuita sillä nuo nuijasta saaneet olivat hieman kosteita.

Tässä oli hyvä istua ja nauttia harvinaisen lempeästä syyspäivästä.

Pitkähkön istuskelun jälkeen jatkoimme retkeä rantaa pitkin pohjoiseen. 

Varausmökillä ei ollut väkeä joten saatoimme huolettomasti kävellä sen pihapiirin poikki. 

Nyt kulkumme kääntyi kohti etelää. Ja edelleen rantaa hipoen.

Kaislikossa lymysivät jätemuovista tehdyt pitkospuut. Ne notkuivat kovasti jalkain alla ja kosteista kohdin olivat kovin liukkaat. Muuten hyvä idea hyödyntää jätemuovia ei toimi tässä muodossa.

Pian pääsimme kapuamaan kalliolle joiden mukaan järvi oli saanut nimensä.

Kalliojärveltä palasimme omia jälkiämme takaisin Vähä-Koukkujärvelle.

Nyt kiersimme tämän pikkujärven sen läntistä rantaa pitkin kohti etelää. Koko ranta oli esteetöntä puupolkua.

Ylitimme eteläisen pään pitkän sillan ja sitten oikaisimme metsän kautta Yliselle Niemisjärvelle.

Metsäpolun jälkeen jatkoimme Ylisen Niemisjärven läntistä rantaa etelään. Välillä saimme kulkea hyvin tallattua polkua, välillä tukevilla pitkospuilla.

Majavilla oli ollut täällä kiirettä.

Kun vuosi sitten kävelimme tätä samaa reittiä oli tällä kohdin epämääräinen kasa mutaa ja oksia. Naureskelimme tuolloin majavien aivoituksille. Vaan nyt tuossa näytti olevan ihan oikea majavan pesä.

Mahtaako se olla käytössä? 

Pian tulimmekin jo Ylisen Niemisjärven eteläiseen päähän. Ylitimme jälleen kerran tuon pienen sillan ja jäljellä oli vain lyhyt kävely parkkipaikalle.

Aivan parkkipaikan reunassa oli vielä yksi majavien puhdetyö. Tässä oli äskettäin käyty vuolemassa lastuja.

Retkemme Evon Niemisjärville, Vähä-Koukkujärvelle ja Kalliojärvelle oli pituudeltaan noin yhdeksän kilometriä. Saimme kävellä monipuolisessa maastossa ja kummastella majavien mielenliikkeitä. 

Lempeä syyssää suosi kulkuamme eikä missään näkynyt hirvikärpäsiä.