Vaikka tämä talvi ei tunnu millään loppuvan on kevät ihan nurkan takana. Siksipä vietimme rattoisan tunnin puutarhassa linnunpönttöjä putsaillen. Pöntöt kannattaa siivota pienellä pakkasella jotteivät niissä talvehtivat pikkuötököt pääse riehumaan. Samalla huolehditaan siitä että nuo loiset katoavat pöntöistä ennen uutta pesintäkautta.
Portinpielen koivussa nököttävä pönttö sai keväällä yllätysvieraita kun leppälinnut lopultakin hyväksyivät sen. Leppälintupariskunta oli jo useampana keväänä käynyt kurkkimassa asumusta mutta olivat aina syystä tai toisesta hylänneet sen.
Pesää ei saatu irti ihan kokonaisena. Näytti siltä että onnistuneen pesinnän jälkeen pönttöä on käytetty suojapaikkana talvipakkasilla. Ja huussina.
Mahtaako leppälintu palata tulevana keväänä tähän pönttöön?
Seuraava pönttö punakanelin rungossa olikin vuosi sitten uusittu. Tähän pesi tuttu kirjosieppopariskunta, joka ei hirveästi hämmenny ihmisten liikkumisesta sen pesän nurkilla. Kesällä saimme aitiopaikalta seurata upiuusien kirjosieppopoikasten tupsahdusta pöntöstä läheiseen pensaaseen.
Kirjosieppo ei pesänrakennuksessa hienostele vaan sisustus on yleensä varsin krouvia. Turhat pehmikkeet kuuluvat tinttien pesiin, kirjosieppo on suurpiirteisempi.
Seuraavat kaksi pönttöä pihan perältä ovat olleet vuosi toisensa jälkeen tyhjiä. Nytkin niistä löytyi vain muutamia kakkakasoja. Sen verran ravistuneitakin nuo olivat että päätyivät poistoon. Nuo häkkyrät pönttöjen katoilla on asennettu naapurin kissan kiusaksi, sillä kun on tapana istuskella katoilla kynnet teroitettuna.
Uutena tulokkaana pihapuuhun kiinnitettiin viimekesänä kaadetusta omenapuusta sahattu ontto pätkä. Pienellä tuunauksella siitä saatiin vedenpitävä ekokoti. Saas nähdä pääseekö se tirppojen suosioon.
Tänävuonna pöntöistä ei löytynyt kuolleita poikasia tai hylättyjä munia. Hyvä niin. Nyt odotamme että lumet sulavat, valon määrä lisääntyy, lämpötila kohoaa ja kirjosiepot, tintit, pikkuvarpuset, leppälinnut ja mitä niitä onkaan täyttävät taas puutarhan laululla ja lentonäytöksillä.
