Kylmäluoman Hukanharjun hurrikaani

 

Viikkomme Hossan kansallispuiston liepeillä ei olisi ollut täydellinen ilman vierailua Kylmäluoman retkeilyalueella. 

Vuoden 2021 Paula-myrsky teki Kylmäluoman alueella selvää jälkeä ja useat sen reiteistä jäivät kaatuneiden puiden alle. Paikoin hävitys oli liki totaalinen sillä arvioiden mukaan 70% alueen puustosta kaatui.

Kylmäluomassa otettiin katastrofista niskalenkki ja nimettiin jäljelle jääneet ja sittemmin raivatut reitit luonnonmullistusten mukaan.

Retkemme Kylmäluomaan osui sateiselle päivälle ( toinen vaihtoehto olisi ollut shoppailu Kuusamossa ) joten varustauduimme ja sovimme että retken pituus päätetään vasta polulla sääolojen mukaan.

Lähdimme kiertämään Hukanharjun hurrikaania vastapäivään sillä ajatuksella että jos taivas yllättäen selkenee voimme kävellä myös pidemmän Paulan puhurin ( juonipaljastus : ei seljennyt ).

Kyläluoman käveltävissä olevien reittien opasteet olivat parkkipaikan nurkilla. 

Rinteessä näkyi muutamia kaatuneita runkoja.

Kävelimme hetken opastettua reittiä ja lähdimme sitten Iso Pajuluoman rantaa pitkin päästäksemme kiertämään kierroksemme vastapäivään. Täällä puusto oli suht kunnossa.

Ohitimme karavaanialueen ja mökkikylän ja tulimme pitkospuille.

Nuo melkein katoamassa olevat johtivat kulkukelvottomalle suolle. Siirryimme takaisin kovemmalle maaperälle.

Kun sitten seurailimme rantapolkua huomasimme aika pian olevamme raivaamattomalla reitillä.

Tässä oli ennen myrskyä ollut opastettu polku... eipä ollut enää. Ilmiselvästi uusi linjaus kulki jossain muualla. 

Pääsimme kaatuneiden puiden sokkelossa eteenpäin sen verran että lopulta saavutimme raivatun reitin. Lyhytkinttuiselle nuo muutamat metrit olivat aika haastavia.

Lopulta pääsimme selkeämmille vesille. Ympärillämme metsä oli nurin mutta polku oli hyvin kuljettavissa.

Iso Pajuluoman ja Pikku Pajuluoman välisen salmen sillalta avautui miltei normaali maisema.

Olimme kävelleet koko ajan pienessä tihutuksessa. Kun saavutimme Pajusalmen laavun sade yltyi todenteolla. Istuskelimme hyvän tovin laavulla sateen laantumista odottelemassa. Saimme seuraamme Porvoolaisen pariskunnan ja mahduimme kaikki oikein hyvin katon alle.

Kun sade lopulta hieman hellitti, vaikkei kokonaan loppunutkaan, jatkoimme taivallustamme. Nyt oli jo selvää ettemme jatkaisi pidemmälle reitille vaan pysyttelisimme Hukanharjun hurrikaanilla. Taivaalla seilasi sen verran synkkiä pilviä ettei Paulan puhuri houkutellut.

Ympärillämme oli aikamoinen hävityksen kauhistus. 

Kävelemämme polku oli kilometrien matkalta käpyjen peitossa. Ne olivat ilmeisesti pudonneet reitiltä raivatuista puista.

Mahtoi olla uskomaton rytinä kun kaikki nämä puut kaatuivat. Kuinka paljon tuolloin oli retkeilijöitä hävityksen keskellä?

Jossain kohdin liki kaikki puut olivat pystyssä ja muutaman metrin jälkeen kaikki olivat nurin.

Joku oli käynyt rivakalla kädellä merkitsemässä opastauluun mitkä kaikki reitit olivat kulkukelvottomia. Kartasta selvisi aika hyvin miten laajoja alueita myrsky oli koetellut.

Nostan hattua Kylmäluoman väelle kuinka nopeasti he reagoivat myrskyn jälkeisiin mahdollisuuksiin, raivasivat reittejä ja nimesivät niitä uudelleen olosuhteisiin sopiviksi.

Kun saavutimme Maantienlammen kodan oli sade taas yltynyt hieman liikaa. Onneksi tämä oli oivallinen paikka pidemmälle tauolle. Keitimme kaasulla kuumaa juotavaa ja saatoimme myös syödä hieman herkkuja.

Kyllä tässä kelpasi odotella sateen laantumista.

Maantielammen kodan kohdilla reittimme yhtyi luontopolku Puuskaan. 

Aikaisemmin Puuska oli linjattu kulkevaksi tuota siltaa pitkin muttei enää. Olikohan myrsky koetellut sitäkin?

Veden ääreltä nousimme kauniille Hukanharjulle. Täällä puusto oli selvinnyt myteristä yllättävän hyvin.

Harjulta aukeni sateinen maisema Iso Pajuluomalle. Kylmäluoman alueella on paljon luoma-loppuisia järviä sillä paikallisella murteella luoma on tarkoittanut kala-apajaa.

Laskeuduimme harjulta pitkiä portaita ja aika pian olimme taas parkkipaikan nurkilla.

Hukanharjun hurrikaani oli pituudeltaan kuutisen kilometriä. Harmillisesti sade esti meitä kävelemästä pidempää lenkkiä.

Kylmäluoman metsätuhot olivat pysäyttäviä... sanan kaikissa merkityksissä. Luonnonsuojelualueen puut saavat kuulemma jäädä maastoon lahopuiksi, talousmetsäosuudelta niitä korjataan pois. 

Olisipa kiva käydä katsomassa vaikka sadan vuoden kuluttua miltä maasto tuolloin näyttää.

Hossa : Laukkujärven lenkki

 

Viimeiseksi retkeksemme Hossan kansallispuistossa valikoitui Laukkujärven lenkki. Tuo osapuilleen 10 kilometrinen ympyräreitti on mielenkiintoinen myös siksi ettei se oikeasti kierrä Laukkujärveä, kunhan pistäytyy sen rannalla.

Jätimme auton Hosslaislammien parkkipaikalle Pistonlehdontien varteen ja kiersimme retkemme myötäpäivään. Pidensimme lenkkiämme sen verran että piipahdimme loppumatkasta myös Hakokoskella.

Alussa poikkesimme merkitystä reitistä hieman sillä kävimme katsomassa Pienen Hossalaislammen siistiä nuotiopiiriä. 

Sitten kapusimme harjanteelle oikean reitin äärelle.

Reittimme kulki Hossalaiseen tapaan harjanteilla laskeutuen välillä vesien ääreen. Sillä tavalla maisema vaihtui tämän tästä ja kulku oli mielenkiintoista. Seurailimme sinisiä opastäpliä.

Aurinkoinen sää sopi meille oikein hyvin... tosin hyttysten takia liian kevyt pukeutuminen ei houkutellut.

Puolukka oli kukassa mutta marjasadosta taitaa tulla aika vaisu... mutta ehkä vain täällä Hossassa.

Ylitimme uudennäköisen Laukunsalmen sillan. Se alitse vesi virtasi Laukkujärven ja Talasjärven välillä.

Lyhyen pitkososuuden jälkeen tulimme Laukkujärven autiotuvalla. Olimme ajatelleet pitää täällä pienen huilitauon mutta nuotiopiiri oli täynnä paikalla yöpyneitä telttailijoita joita emme halunneet häiritä. Jatkoimme sopuisasti matkaa.

Uusien opasteiden lisäksi maastossa oli vielä vanhoja viittoja. Me lähdimme tästä Puukkojärven suuntaan.

Matka taittui mukavasti helppoa polkua suopursujen tuoksussa.

Ohitimme ikivanhan heinäladon ja pian sen jälkeen tulimme Puukkojärven laavulle.

Pidimme täällä kunnon tauon makkaroiden ja muiden tykötarpeiden äärellä. Tässä oli mukava istuskella ja nauttia auringosta. Hyttysiä oli mutta niin oli Offiakin. Lisäksi hienoinen tuulenvire ja nuotiosavu auttoivat itikoiden kanssa.

Ravitsevan paussin jälkeen matka jatkui. Erinomaisen kävelysään ansiosta päätimme tehdä pienen sivukoukkaisun ja käydä vilkaisemassa myös Puukkojärven autiotupaa.

Oikeasti yksi sydämensykähdys jäi välistä kun hoksasin tuon mustan möykyn maastossa... se oli ilmiselvästi meitä tuijottava  karhu. 

No se olikin vain kaatuneen puun juurakko ja kun kävelimme sen ohi näytti se aivan peikolta.

Puukkojärven autiotuvan viihtyisässä pihapiirissä oli hiljaista. Tämäkin olisi ollut oivallinen pidemmän tauon paikka.

Retkemme jatkui sopuisaa polkua Matala Suottajärven rannan tuntumassa. 

Kun parkkipaikalle oli jäljellä muutama kilometri päätimme vielä käydä katsomassa Hakokoskea. Se oli helppoa sillä opasteet olivat juuri oikeilla paikoilla.

Hakokosken laavu oli hienosti veden äärellä ja tuo siltakin näytti vasta remontoidulta. Pidimme laavun nuotiopiirillä kosken kuminassa pienen tauon.

Hakokosken jälkeen alkoi päivän viimeinen etappi. Kiipesimme korkealle harjanteelle jonka jälkeen alkoi loiva alamäki.

Alamäki päättyi Suottavirran siltaan. Tämä hieno maisema tuli meille yllätyksenä vaikka juuri tällaisia on Hossassa varsin paljon.

Sillan jälkeen saimme vielä kerran kiivetä ja nyt tulimme kaatuneiden kelojen keskelle.

Ja niin saavutimme retkemme alkupään opasteen. Tästä oli vain pari askelta takaisin Hossalaislammien parkkipaikalle.

Laukkujärven lenkki oli sopuisa kauniissa maisemissa kiemurteleva reitti. Veden äärellä on aina hauska kulkea. Lenkin virallinen pituus on 10 kilometriä ja me kävelimme ihan auringonpaisteen innoittamana muutaman ylimääräisen.

Tähän retkeen päättyi viikkomme Hossan kansallispuistossa. Alue yllätti positiivisesti monipuolisilla ja hyvin opastetuilla reiteillään ja hienoilla nähtävyyksillään.