Lauhanvuoren ja Helvetinjärven jälkeen palasimme vielä kerran Seisemisen kansallispuistoon.
Jätimme auton Koveron parkkipaikalle ja kävelimme sieltä Kirkkaanlamminkangaksen kautta Torpparintaipaleelle. Pituutta retkelle tuli noin yhdeksän kilometriä.
Koveron parkkipaikalla hullaannuimme niin lampaista että lähdimme reitille hieman väärästä paikasta.
Pienen sekoilun jälkeen myös se oikea polku löytyi.
Kun tavoitimme oikean reitin oli se sekä helppokulkuinen että loikkimista vaativa. Ei siinä mitään: kyllä meidän kinttumme vielä nousivat.
Saimme taas kulkea koreassa säässä. Hyttysiä oli vain muutamia ja nekin kainonlaisia.
Kirkkaanlamminkankaan parkkipaikalta suuntasimme kohti Haukilampea. Sinne oli osavat kaksi kilometriä hienossa metsässä.
Hissukseen virtailevan ojan/joen varrelta löytyi tosi vanhoja majavien jälkiä.
Haukilammilla pidimme ruokatauon. Kuvassa nuotiopiiri on tyhjillään mutta pian se täyttyi retkeilijöistä.
Haukilammin rannalla oli varoitus myrkkykeisosta.
Retki jatkui pitkin Torpparintaivalta. Alkuviikosta kävelimme täällä jälkikasvun kanssa. Nyt kulku oli rauhallisempaa mutta myös paljon tylsempää.
Poikkesimme reitiltä sen verran että ylitimme Seitsemisenjoen.
Vanhan karttamme mukaan melkein umpeen kasvaneen polun päästä löytyisi Karhukivi.... juonipaljastus: ei löytynyt.
Palasimme Torpparintaipaleen polulle.
Sattumalta silmiin osui myös ikivanha majavien nakerrus.
Multiharjun aarnialueella metsä oli entistä hienompaa. Polku on täällä leveä muttei ihan esteetön.
Ja niin saavutimme Koveron perinnetilan. Nyt tilan rakennukset olivat avoinna tutustumista varten.
Pyynnöstä kuvasin vanhan lukon. Ja onhan tuo hieno.
Pääsimme kurkkimaan tilan eri rakennuksiin.
Tämä Seitsemisen yhdeksänkilometrinen retki päättyi kivoihin tunnelmiin Koveron tilan pihapiirissä.
Jos joku vielä epäilee : Seitsemisen kansallispuisto on todellakin käymisen arvoinen.
