Tromssan Polar-museo ja katunäkymiä

 

Toinen kohteemme sateisessa Tromssassa oli Polar-museo. Tromssan satamasta lähti aikoinaan moni pohjoisten reittien etsijä ja arktinen tutkimusmatkailija. Myös Huippuvuorten liikenteelle Tromssa on ollut tärkeä. Näistä aiheista koostuu museon pysyvä näyttely.

Aivan kuin hämäykseksi Tromssassa on myös Polaria joka puolestaan on arktinen akvaario.

Punainen, pienikokoinen rakennus vei meidät pohjoisen maisemiin ja jäätiköiden tunnelmiin.

Huippuvuorilta esiin kaivettu 1600-luvulla kuollut noin 25-vuotias mies. Haudasta saatiin tietoa vaatetuksesta, syödystä ruuasta, taudeista ja puutostiloista. Kaverilla oli kyllä aika hyvät hampaat.

Arktista metsästystä käsitellään museossa monelta eri kantilta. Kuuttien vetoavat katseet olivat edelleen sydäntä särkeviä.

Norjan suuret pojat eli tutkimusmatkailijat Roald Amundsen ja Fridtjof Nansen olivat hyvin esillä    

  (  alemmassa kuvassa muita heppuja ).

Hieman tunkkaisissa näyttelytiloissa oli runsaasti valokuvia ja aikojen yli säilyneitä mielenkiintoisia esineitä. Niiden tutkimisessa voisi kuluttaa päivän jos toisenkin.

Harvemmin näkee mursun muhkeaa luurankoa.

Norjalaisten jäätikköseikkailujen suuri tähti oli kuunari Fram. 

Juuri Fram ajelehti jäätiköiden mukana vuosina 1893 - 1896 Nansenin epäonnisella pohjoisnaparetkellä. Se oli menossa mukana myös 1910 - 1912 kun Amundsen retkikuntineen kävi liputtamassa etelänavan. Nykyään Fram on museoituna Oslossa.

Ja vielä hieman katunäkymiä Tromssasta. Käytöstä poistettu puhelinkoppi on saanut uuden elämän kirjakoppina. Sinne voi vielä kirjoja ja sieltä voi hakea kirjoja, ihan oman maun mukaan. Nerokasta.

Korkeanpaikankammoinen ikkunanpesijä? Mitä vaan kunhan ei kurottelua korkealla olevista ikkunoista tuumii tämä neropatti.

Tromssa on ystävällinen ja viihtyisä noin 80 000 asukkaan kaupunki. Yllättäen Tromssan ilmasto on sijaintiinsa nähden leuto. Kaupungin pakkasennätys on vaivaiset -18 astetta ja tammikuun keskilämpötila -4 astetta. Tästä on kiittäminen Golf-virtaa.

Tromssassa oli helppo vierailla. Ihmiset olivat ystävällisiä, palvelu pelasi vaikkei osattu norjaa. Kaiken pystyimme maksamaan kortilla eikä rahanvaihtoa tarvittu. Ravintoloita ja viihtyisiä pikku kahviloita löytyi melkein joka nurkalta.

Silmäniloina olivat useat kauniit puutalot jotka olivat edelleen vilkkaassa käytössä.

Tromssa oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Jopa sateisina päivinä.

Tromssan Sherpatrappa

Kilpisjärveltä hurautimme Norjan Tromssaan. Matka ei ollut kovin pitkä mutta silti tuntui hyvältä pitää sopivassa kohdassa pieni keinumistauko.

Meillä oli Tromssassa kaksi kohdetta mietittynä. Toinen niistä oli kaupungin laidalla rinnettä nouseva Sherpatrappa eli Nepalilaisten sherpojen vuosina 2016 - 2019 rakentamat kiviportaat.

Alkuperäisenä ajatuksena oli nousta portaita ylös, mutta vierailumme aikana Tromssassa oli kovin epävakainen sää ja kun ennuste lupasi meille vain muutaman sateettoman tunnin päätimme mennä Fjellheisenilla ylös ja Sherpatrappaa alas.
 

Tuossa kartassa on jonkin verran asiaan kuulumattomia katuosuuksia mutta selviää siitä myös Sherpatrappanin sijainti.

Lähdimme ylös päivän ensimmäisellä kuskauksella klo 9 ja saimme samaan kyytiin vaunulastillisen amerikkalaisia eläkeläisiä jotka ilmeisesti olivat tulleet kaupunkiin laivaristeilyllä.

Hieman ripahutteli vettä kun ajelimme viitisen minuuttia ylämäkeen. 

Ylhäällä tuuli tuiversi oikein kunnolla. Tämä oli hieno paikka.

Maisemissa ei ollut valittamista. Alhaalla Tromssa odotteli sään selkiytymistä.

Fjellheisen hilasi pikkuhiljaa lisää väkeä mäen päälle.

Jos ei olisi ollut tiedossa kaatosadetta olisimme taivaltaneet pidemmälle tunturiin. Nyt tyydyimme lyhyeen tutustumiskierrokseen jotta ehtisimme pois portailta ennen kuin tulee vettä niskaan.

Kahvilarakennuksen näköalaparveke houkutti ja suuntasimmekin sinne. 

Rinteessä ruohokanukka hohti punaisena.

Parvekkeelle päästyämme sää oli seljennyt huomattavasti.  

Majapaikkamme oli lähellä Jäämeren katedraalia joka on tuo valkoinen kolmio kuvan oikeassa reunassa.

Huomattavan pitkä silta oli yhteytemme keskustaan. Remontin takia se oli autoilta suljettu mutta onneksi ei jalankulkijoilta.

Kun kahvila aukesi saimme syödäksemme jättimäiset kanelipullat. Täällä myös selvisi että tänne ylös pääsi hissillä jo vuonna 1961 jolloin Norjan silloinen kuningas Olav kävi avaamassa reitin.

Lyhyen kahvilassa istuskelun jälkeen alkoi alamäki. Suunnistimme Sherpatrappanille joka näin aluksi näytti putoavan tyhjyyteen.

Elokuun lopulla täällä pidettäisiin kovemman luokan juoksukisat. Toivottavasti sää suosi.

Portaikon ylimpään kiveen oli hakattu askelmien määrä eli 1203. Myös tekijöiden nimiä oli kivissä siellä täällä koko matkan ajan.

Virallisesti nämä kivirappuset tehtiin ympäröivän luonnon suojelemiseksi. Jos kaikki kulkijat pysyttelisivät portaikossa ei maasto kuluisi niin paljon. Toivottavasti tuo onnistuu.

Maisemat olivat kyllä kohdillaan. Portaikossa oli jonkin verran alaspäin kulkijoita kuten me, aika paljon ylöspäin kapuavia ja sitten muutamia sellaisia kovakuntoisia jotka ihan huvin vuoksi juoksivat edestakaisin.

Askelmat olivat enimmäkseen märkiä mutteivat onneksi liukkaita. Vähitellen laskeutuminen alkoi tuntua polvissa ja reisissä ja muutama huilitauko oli paikallaan myös meille myötämäkeen kulkeville.

Rinteessä oli muutamia penkillisiä taukopaikkoja jotka varmasti ilahduttivat ylöspäin kapuavia. Ja miksei meitäkin.

Viimeiset parisataa metriä käveltiin ihan tavallista polkua... mistä kintut kiittivät.

Tromssan Sherpatrappa on kyllä kokemisen arvoinen portaikko. Harvoin tunturilta saa laskeutua näin hienosti tehtyjä askelmia. 

Ja me selvisimme alas asti ennen vesisadetta.