sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Ja niin hupeni vuosi 2015...

Jonnekin livahti vuosi 2015. Nopsasti se meni, kuten vuodet tässä iässä tuppaavat menemään :) .
Tämä kuva on tammikuisesta Hämeenlinnasta -15. Lunta ei juuri ole, mutta selvästi pakkasen puolella ollaan.
Aurinko on vielä matalalla...

Helmikuussa Rengon Heinisuolla maisemat olivat jo kauniin hangen kattamia.

Mielenkiintoiset jäljet kulkivat halki suon. Joku onnekas metsän asukas...

Tästä pääset suoraan lumiselle Heinisuolle!
Maaliskuussa kiikaroitiin muiden kohteiden lisäksi Teneriffan Teideä.
Ei lunta, ei pakkasta.

Tästä Kanarian saarille. Suosittelen!










Huhtikuussa patikoitiin mm. Lopen Luutalammilla. Lampi oli kauniin sininen ja aurinko totisesti löytänyt takaisin pohjolaan.
Piskillä oli jano.

Lopelle pääsee tästä.









Toukokuun monista retkistä mieleen on jäänyt erityisesti Liesjärven retki. Silloin tallottiin melkein koko päivän pitkoksilla.
Voi mikä ihana metsä!

Liesjärven retki.





Kesäkuun alussa Koli kutsui. Ja siihen kutsuun oli ilo vastata.
Kolista lisää.

Patvinsuo on aikas liki Kolia, joten sielläkin oli kiva taas patikoida.
Patvinsuolle.

Kesäkuussa Hämeenlinnan rantareitti sai oman postauksensa.






Heinäkuu vei monen muun retken lisäksi Laipanmaalle.
Se on monipuolinen kohde lampineen ja soineen.

Laipanmaalle tätä tietä.

Myös Torronsuo ja Evo tuli katsastettua heinäkuun aikana.




Oulanka juhlisti elokuuta!
Pienen karhunkierroksen lisäksi tutustuttiin Könkään Keinoon, Kanjonin Kurkkaukseen ja Konttaiseen. Unohtamatta Valtavaaran huikeaa huiputusta.

Oulanka-jutut.




Syyskuussa käytiin pitkästä aikaa Usmissa.
Tämä alue on tullut tutuksi jokakesäisillä patikoinneilla.
Eikä se nytkään pettänyt odotuksia.

Usmiin tästä.





Lokakuu vei matkaajat vaihteeksi lämpimään.
Madrid on mukava kohde kävelijälle, sillä lähes kaikki katsottava on kävelymatkan päässä.

Madridiin suoraan tästä.







Marraskuussa samoiltiin Helvetinjärvellä, Seisemisen alueella ja Lauhanvuoren ympäristössä.
Suopea keli mahdollisti kivat retket, vaikka päivänvaloa ei kovin pitkään riittänyt.
Helvetinjärvi.
Seitseminen.
Lauhanvuori.





Vuoden viimeinen kuukausi yllätti lämpöisyydellään.
Aulangonjärvi oli lähes kesäisissä tunnelmissa!

Aulangolle tätä tietä!

Vuosi 2015 oli niin jees.

Vuosi 2016 tuo uudet retket...




maanantai 21. joulukuuta 2015

Girona, kukka Katalonian

KataloniaGirona sijaitsee 100 km Barcelonasta koilliseen.
Monelle se saattaa olla tuttu lentokenttänsä takia, sillä useat halpalentoyhtiöt käyttävät sitä kuskatessaan porukkaa Barcelonaan.


Gironan vanhakaupunki leviää Onyar-joen molemmin puolin.

Yksi Gironan kiehtovimmista nähtävyyksistä on ikivanha arabialainen kylpylä.
Se kertoo kauniisti kaupungin monikulttuurisesta historiasta.
El Call oli aikoinaan kuhiseva juutalaisten kaupunginosa.

Tämä alue on kuuluisa salaperäisistä kujista ja ikiaikaisesta tunnelmastaan.
Girona on ollut tärkeä kaupunki aina 300-luvulta lähtien.
Sen historiassa sulautuvat yhteen roomalais-arabialais-juutalais-kristilliset kulttuurit.
Yhden Onyar-joen ylittävistä kävelysilloista on suunnitellut itse Eiffel!
Paljon on niittejä täälläkin, vaikkei tämä torni olekaan...




Gironassa on erittäin iisi tunnelma. Kaupungissa on linnanmuuria, katedraali, puistoja ja aukioita ihmisten istua ja katsella elämää.

Jos Barcelonan vilinä alkaa ahdistaa, piipahda Gironassa!

torstai 17. joulukuuta 2015

Lauluntekijän pika-Camino

Eräänä elokuisena aamuna Hämeenlinnalainen lauluntekijä Jukka Salminen lähti kävelemään kohti Santiago de Compostelaa.

Aloituspaikkana hänellä oli klassisesti St Jean Pied de Port Ranskan puolella. Sieltähän Santiagoon on osapuilleen 800 kilometriä.
Hän halusi toteuttaa haaveensa kävellä Camino Frances yksin.

Pyreneiden ylitys sujui Salmiselta sateessa ja sumussa, kuten niin monilta muiltakin.
Syvästi uskonnollisena miehenä hän siivitti matkaansa virsien veisuulla.
Pari ensimmäistä vaelluspäivää taittuivat sopuisalla vauhdilla, noin 25 kilometriä päivää kohden.

Mutta sitten miehen kävelytahti muuttui ja hän alkoi ahmia kilometrejä.
Päivän taivalluksen hän aloitti jokaikinen aamu paljon ennen auringon nousua, tähtitaivaan alla.





Elokuisessa Espanjassa tällä tavoin yleensä pyritään välttämään iltapäivän helteessä kävely. Salmisen etapit olivat niin pitkiä, että hän oli vielä päivän kuumimpaan aikaan polulla. No, eipä se juuri häntä haitannut...



Salminen käveli tuon 800 kilsaa 22 päivässä, mikä tekee huimat 36 km per päivä. Ylikin, jos tarkkoja ollaan.





Ilman suurempia juonipaljastuksia voin kertoa, että loppumatkasta hän hilppaisi 50 km päivässä.

Minne Salmisella oli kiire? Sitä ei kirjassa kerrota. Hän ei jäänyt ihastelemaan Burgosin mahtavaa katedraalia, ei Arzuan sympaattista ilmapiiriä.

Jalkaparoilleen hän ei suonut ainuttakaan lepopäivää.

Kirjan sävy on silti positiivinen ja läsnäolevan uskonnollisuuden värittämä. Matkaaja sai voimaa kuuntelemalla evankeliumi-tekstejä ja huikkaamalla virren aamun hämärissä.

Hän löysi ilonaiheita ympäröivästä luonnosta, kanssavaeltajista ja kuntonsa kestämisestä.



Entä kävelikö Salminen yksin Camino Francesin, kuten oli haaveillut?
Niin, onnekseen myös hän löysi samaan suuntaan vaeltavia ihmisiä, joiden kanssa halusi taivaltaa päivän tai kaksi silloin tällöin.

"Yksin kuljen, mutta yksin kulje en" on eräs kirjan tärkeistä ajatuksista.

Ja hei: olen bongannut Salmisen Helsingin lentokentällä mukanaan ryhmä Caminolle meneviä ens`kertalaisia....Buen Camino!

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Hämäläisten Härkätiellä

Olisipa hienoa, jos meillä täällä Suomessa olisi oma, toimiva pyhiinvaellukseen verrattavissa oleva kävelyreitti. Reitti, jota voisi taivaltaa myös ilman uskonnollisia taka-ajatuksia.

Tällä tarkoitan sellaista, jolla yöpymismahdollisuuksia, ja ruokaa, olisi likimain 20 kilometrin välein, eikä kokoajan tarvitsisi talloa autotien laitaa (jos joku lukijoistani tietää moisesta reitistä, ilmoittautukoon heti!)

Hämeen härkätie voisi olla sellainen.




Heikki Saari taivalsi 2007 vaimonsa kanssa historiallista Hämeen härkätietä Turusta Hattulaan.

Käveltävää oli 160 kilometriä ja pariskunta oli varannut retkeen viikon: kuusi kävelypäivää ja yhden lepopäivän.

Kohtalaisen rohkea suunnitelma, sillä käveltäväksi tuli näin peräti 27 kilsaa päivässä.

Ja niinhän siinä kävikin, että liian pitkät päivämatkat lyttäsivät toiveikkaat vaeltajat.
Oman tutun lisänsä toi tyypillinen kesäsää, joka kasteli kulkijat säännöllisesti ja tarkkaan.



Hämeen härkätie kulkee osin perinteistä soratietä, mutta varsin usein asfaltoitua autotietä. Sellaisella kävely ja jatkuva autojen väistäminen ei ole kovin kivaa.
Koivet väsyvät kovalla kävelyyn ja pakokaasut yskittävät.
Pariskunta joutuu turvautumaan autokyyteihin tämän tämä, jotta matka edes jotenkin taittuisi. Olosuhteet vain ovat sellaiset.

Kirjan sivuista suurin osa käsittelee kävelemisen filosofiaa, reitin historiaa, kiireettömyyttä ja vapautta. Kirjoittaja pohdiskelee globalisaatiota ja ajan merkitystä ihmiselle. Hän kaivautuu askelten toistuvassa tahdissa ihmismielen syvyyksiin.

Hämeen härkätie olisi sopivan mittainen uudelleen löydettäväksi ja kehitettäväksi vaellusreitiksi. Kun vain joku päättävässä asemassa oleva näkisi sen potentiaalin!
Reitti kaipaisi yöpymis- ja ruokapaikkoja, sekä paikoitellen uudelleen linjausta siten, että ei tarvitsisi kävellä autoille tarkoitettua tietä.



Heikki Saari vaimonsa kanssa saa reissunsa joten kuten käveltyä. Liian pitkät päivämatkat, sade, rakot ja turhan painavat reput syövät vaeltajia.

Ja kun he lopulta saavuttavat Hattulan Pyhän Ristin kirkon, on se lukittu.

torstai 10. joulukuuta 2015

Komeiden kohteiden Segovia

Espanjan Segovia sijaitsee osapuilleen 60 kilometriä Madridista pohjoiseen.

Tässä vilkkaassa kaupungissa on mukava tunnelma ja hienoja kivikasoja, kuten tuo akvedukti.


Tämä huikea rakennelma on 2000 vuotta vanha.
Sen ympärille on pikkuhiljaa kasvanut nykyaikainen kaupunki autoineen, asfaltteineen, ja turisteineen.
Akveduktilla on pituutta nykytilassaan 728 metriä ja korkeutta parhaassa kohdassa 28 metriä.

On laskettu, että siihen on käytetty suurista piirtein 20 400 kivenjärkälettä.




Graniittikaaret kohoavat korkeuksiin kahdessa kerroksessa.


Ja se on kasattu tyystin ilman laastia!

Increible!











Toinen Segovian komeista kivikasoista on Alcazar.

Tämä kallionlaelle rakennettu linna oli keskiajalla monarkkien suosiossa. Kun hovi muutti Madridiin 1561 tuli linnasta vankila.


Parempaan seuraan Alcazar pääsi 1762, kun siihen majoittui kuninkaallinen tykistöakatemia.

Linnaa alettiin kunnostaa 1882, ja se onkin nykyään komea vierailukohde.



Linnan torneista ja terasseilta aukeaa hulppeat näkymät ympäristön metsiin.



Jylhien rakennusten keskellä on hyvä välillä tarkentaa katse pikkuasioihin...















Kolmas Segovian hienoista kivikasoista on myöhäisgoottilainen katedraali, jonka rakennustyöt alkoivat 1525.



Kadedraali sijaitsee Segovian Plaza Mayorilla.
Kauniin torin laidoilla on mukavasti ravintoloita ja muuta elämää.

Jos Madridissa aikasi käy pitkäksi (hah!), kantsii piipahtaa Segoviassa!




maanantai 7. joulukuuta 2015

Aulangon järven ympäri

Kun kelit ovat niin omituisia, täytyy niistä ottaa ilo irti! Aika harvoin tulee kierrettyä Aulangon järvi joulukuussa.

Vallankin, kun en hiihdä tai luistele.

Metsä on märkä ja kurainen, johtuen Itsenäisyyspäivän myrskystä.

Kuolleiden lehtien peittämä polku on niljakas, kuin mikä!
Kierretään järvi tällä kertaa myötäpäivään.
Vaihtelu virkistää!

Auto on jätetty ulkoilumajalle parkkiin.











Metsä on täynnä virtaavaa vettä.













Tässä voisi jo olla kunnon hanki.
Nyt sensijaan kaikki on kauniin vihreää...
Mukana muutaman tunnin retkellä on 50 litrainen täyteen pakattu reppu siksi, että sitä testataan tulevien koitosten varalle.
Aulangon torni.
Siellä se kohoaa lehdettömän metsän keskellä.
Joka kerta, kun otan siitä kuvan, sen ikiaikainen olemus kasvaa tiukemmin tajuntaani.

Kärmeskalliolla piski pidetään turvallisuussyistä remmissä.










Kärmeskalliolta laskeutuu polku jyrkästi, ja liukkaasti, järven rantaan.

Metsässä virtaava puronen muodostaa täällä minikokoisen vesiputouksen ja pitkältä matkalta kerääntynyt vesi päätyy järveen.














Tukevat pitkokset seuraavat tarkasti rannan muotoja.





Pitkosten jälkeen päädytään pellon laitaan.
Tai järveltähän tuo kyllä näyttää...











Pitkospuut vievät takaisin oikean järven rannalle.
Joulukuinen aurinko paistaa niin kovin matalalta.

Alempana talviteloilla olevia paatteja.
Kalastuksesta jotain tietävät ymmärtänevät tämän...
Kiva retki lähestyy loppuaan.
Aulangon puistometsä on hieno, sen tuntevat monet.
Mutta myös Aulangon järvi kannattaa kiertää vähintäänkin kerran vuodessa. Se on upea metsäalue ihan kaupungin kupeessa.

Edellinen järven kierto elokuisessa kesäkelissä.