Nämä kaksi pönttöä pihapuissamme ovat elämäni ensimmäiset, joten hain netistä tietoa siitä, mitä niille pitäisi syksyllä tehdä.
Joidenkin ohjeiden mukaan pönttöjä ei saisi syksyisin tyhjentää, sillä linnut lämmittelevät niissä talvisin.
Suurin osa ohjeisti kuitenkin putsaamaan pöntöt ensimmäisten kunnon pakkasten jälkeen.
Netissä oli kertomuksia siitä, kuinka pönttöjä on yritetty siivota ennen pakkasia sillä seurauksella, että putsaaja on saanut useita puremia pesässä piileskeleviltä itikoilta.
Toisessa pöntössä kirjosieppopariskunta kasvatti onnistuneesti poikueen.
Toiseen talitintti rakensi pesän, mutta häippäsi sitten paikalta.
Näin ollen on jännä odottaa, mitä pöntöistä löytyy.
Pöntöt oli kiinnitetty pihlajaan ja omenapuuhun tukevalla rautalangalla.
Siinä ne nyt nököttävät odottamassa toimenpiteitä.
Alunperin näissä pöntöissä oli irrotettavat pohjat. Niiden meganismi tuntui kuitenkin niin heppoiselta, että pohjat kiinnitettiin varmuuden vuoksi tukevasti, ja sisustaan pääsee nyt käsiksi vain katon kautta. Tällätavoin ei ole vaaraa koko pesän putoamisesta avattavan pohjan kautta.
Siellä se pilkistää: tirppalintujen keväisen työn tulos.
Pönttöjä oli aikas vaikeaa tyhjentää katon kautta, mutta ei mahdotonta.
Pitkospuita rakastava koira käy tutkimassa villiä tuoksua.
Tässä kirjosiepon kauniisti irronnut pesä.
Pohjalla on paksu eristekerros sammaleesta ja sen päällä tutun koiran karvapehko.
Tästä rakennelmasta kuului kesän aikana kova sirkutus, eli poikasia oli useampia ja kaikki ne lensivät maailmalle.
Talitintin pesä on kolmiosainen, ja saattaa olla, että tintti vain aloitti rakennelman ja joku muu tirppa hoiti homman loppuun.
Toisaalta pöntöllä näkyi vain tinttejä. Ja niitäkin vain kesän alussa.
It`s a mystery!
Pöntöistä plumpsahti pesien lisäksi myös kuolleita ja talvehtivia itikoita, joten tutkailun jälkeen poltetaan pehkot pois. Näin kaikki loiset saavat kyytiä!
Saas nähdä, miten ensi kesän kanssa käy: palaako kirjosieppo pöntölleen ja saako toinenkin pönttö vakituisia asukkaita.