Tampereen Kintulammi

 

Tampereen Kintulammilla kävimme ensimmäistä kertaa noin vuosi sitten. Eli oli aika piipahtaa siellä uudemman kerran. 

Auton jätimme alueen etelälaidan Kintulammin (P2) parkkipaikalle. 

Tuon Suunto-urheilukellon piirtämän reitin kävelimme vastapäivään.

Kintulammin opasteet olivat siitä erinomaisia, että polun päämäärän lisäksi viitoissa kerrottiin mihin muualle samaa polkua pääsisi. Kun suuntasimme Kintulammin laavulle tiesimme että samaa polkua seuraamalla päätyisimme lopulta myös Kortejärven tilalle.

Alkumatka kuljettiin Kintulammin varausmajalle vievää leveää huoltotietä, mutta lopulta pääsimme myös oikealle metsäpolulle.

Ennen pitkää pitkospolku vei meidät laavulle jossa pidimme saman tien kunnon tauon. Näin toivuimme vähän päälle tunnin ajomatkasta.

Laavu oli somalla paikalla lammin rannalla kallion ja isojen puiden katveessa.

Laavulta kävelimme jonkin matkaa tulopolkuamme ja käännyimme sitten kohti Korteniemen tilaa.

Kosteikossa kasvava koivikko oli hyttysten unelmamaastoa ja kylläpä niitä täällä riittikin. Ei kuitenkaan niin paljon kuin viimevuoden kesäkuussa.

Kohta kulkemamme voimalinjan alitus sen sijaan oli aurinkoinen ja hieman tuulinen ja siten liki hyttysvapaa osuus. Muita itikoita oli kyllä liikkeellä.

Metsäpolun jälkeen tulimmekin jo Kortejärven tilan pihapiiriin. 

Olin odottanut jotain samanlaista kuin Liesjärven upea Korteniemen tila. Pettymykseksi tämä olikin varaustupa, jossa ei ollut ohikulkijalle juuri ihasteltavaa ( olisihan tuo tietysti kartasta selvinnyt jos olisi sitä tarkemmin tutkinut ).

Varsin pian tilan jälkeen tulimme alueen toiselle parkkipaikalle (P1). Täällä infotaulussa oli esitelty Kintulammin kuuluisia desing-laavuja. 

Me livahdimme parkkipaikan reunasta Vattulan aarnialueelle. 

Kintulammin metsä oli ihan hienoa, vaan täällä Vattulan polulla päästiin oikeasti oikeaan metsään. 

Reitin varrella seisoi muutamia kilpikaarnaisia mahtipuita. Sammal oli täällä saanut kasvaa paikoin ihan holtittomasti. Korkealta latvojen kätköistä korppi täydensi tunnelmaa lukuisilla mielipiteillään.

Koitin saada kääpien hikoilusta kuvia, mutta metsä oli sen verran hämyinen etten onnistunut.

Hauskan näköisiä ne silti olivat.

Metsien siimeksessä puut eivät koskaan kuole, vaan jatkavat elämäänsä monin eri tavoin, eri muodoissa.

Näin ajatellen maailman ensimmäinen puu on edelleen elossa.

Hieman valoisammassa kohdassa käävän pisaratkin osuivat kohdilleen.

Vattulan hieno polku päättyi hieman tylysti voimalinjan alle. Tästä lähdimme oikealle kohti Kaukaloisenkalliota.

Liki jokaisessa polkujen risteyksessä oli opasteet. Täällä oli helppo kulkea, kunhan tiesi minne halusi päästä.

Emme kaartaneet Kaukaloisenkalliolle ensimmäisestä risteyksestä, vaan kävelimme sinne pienen koukkauksen kautta. Täällä emme viime vuonna kulkeneet, joten halusimme nähdä millaista tässä Kintulammin osassa olisi. No, mitään yllätyksiä ei löytynyt.

Laavulla oli sen verran porukkaa että pystytimme oman leirimme hieman kauemmaksi kalliolle. Emme tarvinneet tulia joten tämä sopi meille hyvin.

Aurinko paistoi lämpimästi ja kuiva kallio pienen tuulen kanssa piti hyttyset loitolla.

Pidimme kauniissa maisemassa pidemmän lounastauon.

Lounastuksen jälkeen lähdimme pikkuhiljaa kohti autoa. 

Voimalinjan alla kanerva kukki vienosti.

Päätimme kävellä autolle Kintulammin laavun kautta ja pitää siellä vielä viimeisen minitauon.

Tätä polkua emme olleet aikaisemmin kulkeneet. Väylä kiemurteli mukavasti mäkisessä maastossa.

Kintulammin laavulla olikin nyt aika paljon väkeä nauttimassa kesäpäivästä. Istuskelimme hetken penkillä ja söimme reppujen viimeiset herkut.

Koska Kintulammin varausmaja näytti olevan tyhjillään oikaisimme sen pihan poikki. Nuotiopiirin upiuudet penkit ja jakkarat taisivat olla desing-tuotteita nekin.

Loppumatka parkkipaikalle kuljettiin taas leveää huoltotietä. Se sopi kyllä hyvin hieman jo väsähtäneille kintuillemme.

Retkemme Tampereen Kintulammilla oli noin 11 kilometrinen. Saimme kävellä kivoja polkuja kauniissa perusmetsässä, ja myös hienossa vanhemmassa korvessa. Aurinko paistoi koko ajan ja eväitä oli riittävästi.

Hyttysiä oli ajankohtaan ( 25.7 ) nähden yllättävän paljon, mutta paljon vähemmän kuin viime vuoden kesäkuussa.