Wild. Kirjasta leffaksi

Olen tietenkin säälittävästi myöhässä esitellessäni elokuvan "Wild". Sen ensi-ilta leffateattereissa oli joskus viime keväänä. Mutta eipä anneta sen haitata.

Cheryl Strayed kirjoitti kirjansa "Villi vaellus" 2012, ja 2014 tämä tosipohjainen tarina filmattiin elokuvaksi.

Cheryliä leffassa näyttelevä Reese Witherspoon innostui kirjasta ja osti oikeudet sen kuvittamiseen.
Olen esitellyt tuon kirjan tässä blogissa lokakuussa -14. Tässä tuo esittely.

Tarinassa elämänsä sotkenut, päihteisiin ja kauniisti sanottuna irrallisiin miessuhteisiin ajautunut Cheryl kaipaa elämäänsä suurta muutosta. Ajatusta vauhdittaa myös päähenkilölle tärkeän äidin kuoleminen alle viiskymppisenä. Tämä kuvataan onnistuneilla takaumilla, jotka valottavat Cherylin menneisyyttä.

Cherylillä ei ole vaelluskokemusta, mitä nyt joskus on yöpynyt teltassa. Pakottava tarve päästä pois kaikesta on tervettä järkeä vahvempi.
Hän päättää vaeltaa 100 päivää Pasific Crest Traililla. Eli reitillä, joka johtaa Meksikon rajalta Kanadan rajalle.
Sadassa päivässä sitä ei kokonaisuudessaan ehdi kävellä, mutta ihan kelpo pätkän kyllä.

Elokuva alkaa samalla sykähdyttävällä kohtauksella, kuin kirjakin. Cheryl istahtaa reppuineen jyrkkään rinteeseen tsekkaamaan varpaitaan. Toinen vaelluskengistä lähtee pyörimään rinnettä alas ja katoaa syvän rotkon pohjalle. Mitä sitten tapahtuu? En kerro.

Kirjassa on tietenkin rutkasti enemmän tapahtumia, kuin leffassa. Ja jotenkin tuntuu, että elokuvan tekijät halusivat palkita kirjan lukeneet monilla pienillä yksityiskohdilla, jotka vain he huomaavat. Näitä ovat esim. pinkki kävelysauva ja parissa kuvassa vilahtava Bob Marley-t-paita, joilla molemmilla on kirjassa tarina.

Toisaalta olin kyllä myös helpottunut siitä, ettei kaikkia kirjassa olevia kohtauksia ole kuvitettu... esimerkiksi äidin hevosen lopettaminen oli kirjoitettuna painajaismainen kohtaus, mutta leffassa onneksi suht siisti.
Tavallaan elokuvan onnistumisen perusta on sen minimaalisuus: kävely, vaeltaminen ja patikointi villissä maisemassa on pääasia.


Silti jäin myös kaipaamaan muutamaa kirjan tapahtumaa. Eipä tullut sonni polulla vastaan, eikä merkitty reitti kadonnut metsähakkuiden sokkeloihin.

Tarinassa on hyvin kuvattu samaan suuntaan vaeltavien tuki ja turva toisilleen. Elokuvassa, kuten kirjassakin lähes kaikki vaelluksella tavatut ihmiset ovat ystävällisiä.
Yksinään kävelevän naisen suurin uhka ei ole villi luonto, vaan pari k-päistä metsästäjää.


Pasific Crest Trail kulkee pitkin vuorijonoa ja maisemat elokuvassa ovat sen mukaisia. Luonnolle on annettu iso osa, ja sen avulla on hyvin saatu esitettyä ihmisen pienuus isojen asioiden äärellä.




Kumpi on parempi, kirja vai leffa? Kirja on syvempi, loogisempi ja sen ääreen palaa uudestaan.
Elokuva on ihan jees ja sitä oli kiva katsoa, kun oli aikasemmin lukenut kirjan. Näyttelijät, vallankin Witherspoon, onnistuvat kaikki hyvin, mutta polun pöly ei maistu suussa, kuten kirjaa lukiessa.




Mielenkiintoisia yksityiskohtia elokuvasta: ihan leffan alussa aivan ensimmäisen autokyydin sankarittarelle antanut kuski on se oikea Cheryl Strayed.

Ja lapsi-Cheryliä esittänyt tyttö on oikean Cherylin tytär.

Linkkilistassa on linkki Cheryl Strayedin sivuille.