Särkitunturin laella

Kun viime syksynä kiipesimme Muonion Särkitunturille, oli keli melkomoinen.

Kertomukseni siitä retkestä aloitin ihan samankaltaisilla kuvilla.

Säälittävää, mutta menköön.

Särkitunturin parkkipaikka on viehkon Särkijärven tuntumassa hieman hankalasti löydettävissä.






Ylös huipulle johdattaa "polku", jolta tuskin pystyy eksymään.

Ensimmäisenä yhytetään Särkivaaran laavu, vai kotako tuo on.

Se olisi oivallinen evästelypaikka, mutta me tähtäämme korkeammalle.








Laavun kohdalla on myös lampi, jonka kuvaaja on visusti jättänyt kuvaamatta.








Jatketaan reissua eteenpäin, ylöspäin.
Välissä on kyllä pari alamäkeäkin.

Nousu on helppoa ja kun katsahtaa taakseen, ei maisemassa ole valittamista.

Pallastunturi koristaa horisonttia.

Kiertelemme Särkitunturin lakea ennen ruokailuun ryhtymistä.


Kataja (?) kasvattaa marjojaan kivikon suojassa.

Nyt vihdoin näemme sen korean kansallismaiseman, joka syksyllä peittyi sumuun ja pilviin.

Laki nousee vain 492 metriin, ja siksi kasvillisuutta on melko paljon.





Herkkä kurjenkanerva ilahduttaa kauniilla värillään.

Sielikkö se vasta pieni onkin, mutta sitä kauniinpi.

Olin ihan täpinöissäni, kun hoksasin nämä tunturin kukat. Minulle ne ovat uusia tuttavuuksia.

Tunturin laella on useampi lampi.










Kurjenkanerva lienee tämäkin.

Suomuurain kukkii lumpareiden, kivikon ja kanervikon keskellä.

Tuolta nuotiopaikan takaa nousimme tunturin laelle.

Nyt olemme kiertäneet isoimman lammen ja alkaa tulla nälkä.

Särkitunturilla oli aikaisemmin kota, mutta se paloi.
Ehkä nuotiopaikka on sen jäänne?



Oikealla huussi hienolla näköalalla.

Paluumatkalla alaspäin pääsee nauttimaan komeista näkymistä.






Vielä viimeinen vilkaisu taaksepäin laen nuotiopaikalle.

Näin tyynellä kelillä se oli ihan passeli.

Aivan kuin polku johdattasi Pallakselle.

Välissä Särkijärvi.

Tunturien puut ovat kovia kokeneita, hurjan ilmaston runtelemia.

Yhdelläkään niistä ei ole suoraa runkoa tai ehjää oksastoa.

Silti ne elävät.

Sellaista on hyvä miettiä, kun arjen pikkuasiat kiristävät hermostoa.

Loppumatka autolle ei ole pelkkää alamäkeä, mutta kevyesti se kulkee.

Särkitunturi näytti meille parhaat puolensa. Kiitos.





Vielä tulossa pari juttua Äkäslompolon nurkilta....

Muonion Särkitunturi sumussa

Muonion Särkitunturille oli osava poiketa Äkäslompolosta.

Retken alussa keli oli vielä selkeä ja lupasi mukavaa päivää.

Särkitunturin pysäköinti on todella kauniilla paikalla Särkijärven tuntumassa.

Kartta kertoo, että nyt ollaan tuntureiden ja järvien ihmemaassa.

Särkitunturin laki on 492 metrissä, joten se ei kilpaile lähellä kohoavien Ylläksen ja Pallaksen kanssa ainakaan korkeudesta.

Särkitunturin patikointireitille parkkipaikan reunasta opastaa yksi ainua taulu.

Ja sekin on särki.




Ylös matkaa on osapuilleen kolme kilometriä.

Ja alas saman verran.

Leveältä polulta on kuitenkin vaikea eksyä.

Muutaman sadan metrin jälkeen maisema taaksepäin alkaa avautua.

Nyt ei ole vielä paljonkaan sumua ja tuhrua.

Kohtsillään tullaan Särkivaaran laavulle.

Se on oikeastaa kota ilman yhtä seinää.

Palataan tänne, kunhan on katsastettu tunturin laki.










Kotalaavua vastapäätä on lampi.

Nyt se on visusti jään peitossa, mutta on helppo kuvitella sen sininen pinta sulan maan aikana.











Jatketaan ylämäkeen.

Ennenkuin saavutetaan tunturin puuraja, saadaan ihailla komeita pohjoisen luonnon koettelemia mäntyjä.

Tämä puu on panostanut oksiin.









Nousu ei ole jyrkkää, mutta se on jatkuvaa.

Samalla, kun noustaan alkaa keli puuroutua.

No lunta ei sada, mutta sumu kietoo tienoon pumpuliinsa.

Ääriviivat muuttuvat epämääräisiksi.

Yhtäkkiä edessä on outo piippalakki.

Tarkempi katsaus paljastaa piippalakin klapivarastoksi.

Se näytti hämäävästi hauskalta kodalta.

Klapit ovat tätä nuotiopaikkaa varten.
Just nyt se ei houkuttele, mutta sen edessä aukeaa lampi...

Aivan oikein; Särkitunturin laella on lampi.
Sumun peitossa niitä on kuulemma muutama lisää.

Laella on myös tunturikoivikkoa ja matalakasvuisia havupuita, joiden lumi- tai oikeastaan jääpeite osoittaa mistä täällä yleensä tuulee.

Särkijärven laelta avautuva näkymä on yksi maamme kansallismaisemista...

Vasta kun tälläsin tuon kuvan paikalleen huomasin katkenneen puun.

Mikä mahtaa olla sen tarina?

Piippalakkinen klapivarasto on maaston ainoa kiinnekohta, ja sekin peittyy sumuun.

Paluumatka Särkivaaran tulille on helppo ja nopea.
Saman tulen ääreen kokoontui useampikin hyväntuulinen retkeilijä.

Tunturin laelta ei avautunut taivaanrantaan ulottuvaa kansallismaisemaa. Väliäkö sillä.

Utuisessa päivässä oli oma omituinen tunnelmansa.

Tulossa vielä Äkäslompoloa...