Vuoden 2025 retket on retkeilty

 

On taas aika summata yhteen eletyn vuoden retkeilyt. Vuosi 2025 vei meidät monille tutuille reiteille mutta myös yllättävän usein hieman oudoimmille.

Tarkoituksena ei suinkaan ole kerrata vuoden jokaista kävelyä vaan tehdä ikäänkuin pikakatsaus menneeseen vuoteen... ei siis muuta kuin mäkeen vaan!

Hämeenlinnan rantareitti on kävelemisen väärti kaikkina vuodenaikoina. Talvella Vanajaveden rannan pitkospuut saattavat tosin olla hangen alla. Rantareitti on pituudeltaan osavat 6 kilometriä ja sen varteen pääsee aivan Hämeenlinnan keskustasta.

Tammelan Torronsuo on edelleen erittäin suosittu kohde. Niinpä retkeilimme siellä sesongin ulkopuolella kuten kuvan liki lumettomana helmikuun päivänä. Näin vältimme suuret ruuhkat ja saatoimme ihailla suomaisemaa kaikessa rauhassa.

Lopen Luutalammin kiertäminen onnistuu aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Kesällä polku on rauhoitettu ja lammen kiertämistä tulisi välttää. Luutalammin rannalla pääsee miltei Lapin tunnelmiin.

Kevät jo kolkutteli Hämäläistä maisemaa kun ensikertaa piipahdimme Janakkalassa Kiipulan maastossa. Jussin laavulta katse kantoi pitkälle. Oli kiva löytää niin läheltä kotia uusi reitti.

Hämeenlinnan helmi on tietenkin Aulanko. Aulangonjärven polku on kuljettavissa ympäri vuoden ja maisemat sen varrelta ovat niitä kuuluisia kansallismaisemia. Näitä kuulemma Sibeliuskin ihasteli nuorena miehenä.

Huhtikuu vei meidät jälleen Mallorcalle. Tämä oli jo kolmas kerta saaren poluilla ja vielä löytyi meille uusia kohteita. Mallorcalla on runsaasti ikivanhoja oliivipuita ja niiden siimeksessä kulkevia kävelyreittejä. 

Tramuntana-vuoriston poluilla villivuohet ilahduttivat kulkijaa tempuillaan.

Kotomaassa Evon kevät oli vertaansa vailla. Evosta ei tunnu tulevan kansallispuistoa mutta onneksi se ei ainakaan vielä haittaa retkeilijää. Evon monipuolisilla poluilla kannattaa piipahtaa pitkin vuotta.

Tammelan Liesjärven kansallispuisto on yksi suosikeistamme. Saimme taas kävellä kilometritolkulla hienossa metsässä ja levähtää Savilahden nuotiopiirillä. Liesjärvellä voi polkujen sokkeloista loihtia itselleen mieleisen reitin: lyhyen, pitkän tai vielä pidemmän.

Kesäkuussa pääsimme pitkästä aikaa Kolille. Jälleen olimme kansallismaisemien äärellä.

Koli on meille kovasti tuttu paikka mutta silti löysimme uusia polkuja vanhojen hyvien lisäksi. Mäkrältä katsottuna Pielinen näytti miltei mereltä.

Yksi viikon kohokohdista oli päivä Patvinsuon avaruuden äärellä. Kävelimme peräti 20 kilometriä suon huumaavassa tuoksussa.

Kesän edetessä pääsimme meille oudoille poluille Tammelassa Saaren kansanpuistossa. Sen näkötorni oli kapuamisen arvoinen. Kansanpuiston järvimaisemat olivat todella upeita.

Poikkesimme myös Toijalassa. Helteisenä päivänä kävelimme Toijalan satamasta Terisjärven luontopolkua Nahkialan vuorelle. Ja takaisin. Tämäkin oli meille uutta maastoa ja varmaan piipahdamme siellä toistekin.

Elokuun pidempi matka suuntautui Sallaan. Kävelimme viikon aikana monet polut tuntureilla ja soilla. Sallan reitit ovat varsin monipuolisia. Salmijoenkuruun tuli taas taivallettua sateisena päivänä. Ehkä joskus näemme tämän hienon paikan myös auringonpaisteessa.

Piipahdimme myös Oulangan kansallispuistossa Kanjonin kurkkauksella. Maisemissa ei ollut valittamista... kuten ei Oulangassa yleensäkään.

Ei pidä sivuuttaa Hämeenlinnan Ahvenistoa eli Apparaa jonka polkuja kulutimme vähintään kerran viikossa. Apparan maastossa risteilee leveämpiä ja kapeampia reittejä ja aina vastassa on ylämäki. Kävin pitkästä aikaa kulkemassa myös vuoden 1952 Olympialaisten maastojuoksureitin. Suosittelen.

Syksyn tullen vietimme Kuopion Tahkolla muutaman retkipäivän. Pisan reitillä taivalsimme miltei koko päivän ja niin myös Tahkon maastossa. Mäkiautionrotko oli taas yksi suosikeistamme.

Lahden Lapakistossa emme olleetkaan aikaisemmin retkeilleet. Vietimme hyvän päivän alueen kallioilla ja järvien tuntumassa. Koko alue tuntui sopivan meille tosi hyvin. Varmaankin palaamme Lapakistoon tulevana suvena.

Kun pahin sesonki oli ohi suuntasimme taas Torronsuon maisemiin. Pitkospuilla kävely on aina yhtä mukavaa. Eikä ollut ruuhkaa.

Syksyn edetessä kävelimme lähimaastossa. Aulangonjärven polulta avautui kaunis maisema tornille.

Evolla Kalliojärven rannalta sain hyvän kuvan tyynestä järvenpinnasta.

Joulukuun alku oli hämmentävän lämmin. Odotimme kärsivällisesti pakkasta... ja saimme kuin saimmekin maastoon hennon lumipeitteen. Näin saatoimme tehdä hieman erilaisen retken Janakkalan Kiipulan poluille. Tauko Jussin laavulla sujui hienosti auringonpaisteessa.

Vuoden viimeiseksi retkeksi jäi tavalliseen tapaan vierailu Hämeen linnan Tuomaan markkinoilla. Maa oli lumeton mutta tunnelma markkinoilla oli jouluinen. Tähän oli hyvä päättää ihan hienon retkeilyvuoden kävelyt.

Tarkemmat kuvaukset vuoden retkistä löytyvät tuttuun tapaan blogin oikean reunan valikosta.

Toivotan kaikille lukijoilleni ja heidän kavereilleen reipasta retkeilyvuotta 2026.

Vuoden 2024 retket

 

Mennyt vuosi 2024 oli jälleen monien hienojen retkien vuosi. Saimme taivaltaa sekä pohjoisessa että etelässä, ja vieläkin etelämmässä. Kotomaassa kolusimme pitkospuita, järvien rantapolkuja ja tunturien rinteitä. Etelämmässä oliivilehtoja ja vuorenrinteitä. Kaikista vuoden kävelyistä löytyy selostus blogin oikean laidan valikosta. 

Vuosi 2024 aloitettiin perinteisesti piipahduksella Aulangon maastoon. Ja Aulangon poluilla retkeilimme vuoden aikana useamman kerran.

Tammikuinen sininen taivas lupaili valon palaamista pohjolaan.

Tässä kohdin täytyy mainita myös kotimetsämme eli Apparan maasto jota talloimme vuoden aikana lähes viikottain.

Alkuvuodesta teimme poikkeuksellisen jäitä pitkin kulkevan retken Melkuttimille. Reissun alussa aprikoimme jään kestävyyttä mutta kun näimme sukeltajien leirin keskellä Iso Melkutinta tuntui aika turvalliselta kävellä vetten päällä. Niinpä näimme Melkuttimen suositun reitin uudesta kuvakulmasta.

Melkutin oli kohteenamme myös lämpöisempään aikaan.

Jäitä pitkin kävelimme myös Hämeenlinnan läntisellä laidalla Alajärven maisemissa. Tuo olikin yllättävän aurinkoinen retki meille uuteen kohteeseen. Alajärvellä sai lainata potkukelkkoja ja niitä varten oli myös aurattu lenkki järvelle. Me nössöt tyydyimme apostolin kyytiin.

Palasimme samalle reitille myöhemminkin mutta tuolloin lunta oli enemmän, sää sumuista ja päivän tunnelma aika erilainen.

Maaliskuussa jäät ja lumet alkoivat kadota. Tammelan Torronsuolla pitkokset olivat hyvin käveltävissä. Oli mukavaa nuuhkia ison suon kevättä vaikkakin muuttolinnut olivat vielä etelässä. 

Torronsuon ainutlaatuisissa maisemissa retkeilimme vuoden aikana muutaman kerran.

Huhtikuussa pääsimme hieman lämpimämmille seuduille. Vain neljän tunnin lentomatkan päässä meitä odottivat tyystin kotimaasta poikkeavat maisemat. Vietimme toistamiseen viikon Mallorcan mahtavilla reiteillä. Saimme kävellä sinisen Välimeren äärellä, ikivanhoissa oliivilehdoissa ja Tramuntana-vuoriston komeilla poluilla. 

Veikkaan ettemme vieläkään saaneet tarpeeksemme Mallorcan maisemista ja tunnelmista.

Kotimaassa retkeilimme muunmuassa Laipanmaalla. Monipuolinen reitti kulki keväisessä metsässä, harjuilla ja veden äärellä. Täälläkin paistoi aurinko. Ja tuo silta oli epäilystä huolimatta ihan kävelykunnossa.

Sääksmäen Rapolan linnavuorelle teimme lyhyemmän reissun. Kävelimme Harjupolkua kauniissa hämäläismaisemassa. Linnavuorelta näki kauas ja historiaa piisasi. Omien eväiden lisäksi piipahdimme Voipaalan taidekahvilassa.

Kesäkuussa vierailimme ensimmäistä kertaa Hossan kansallispuistossa. Usean kerran olemme huristaneet sen ohi joten oli korkea aika pysähtyä komeiden maisemien äärelle. Alueen kuuluisimpia paikkoja ovat Värikallio ja Julma-Ölkky mutta iloksemme löysimme monta muutakin hienoa reittiä. Niitä koluten kului viikko rattoisasti.

Hossaan palaamme varmasti vielä uudelleen.

Hossan viikolla poikkesimme myös läheisessä Kylmäluomassa. Vuoden 2021 Paula-myrsky teki alueen puustosta selvää jälkeä. Kävelimme sateisen mutta mielenkiintoisen lenkin myrskytuhojen keskellä.

Tammelan Liesjärven kansallispuisto on yksi suosikeistamme. Vanhoissa metsissä kävely antaa perspektiiviä elämään. Liesjärveltä löytyy eripituisia lenkkejä, järvenrantoja ja myös kulttuurimaisemaa.

Vierailimme alueelle vuoden aikana pari kertaa.

Usmi-Kytäjän reiteillä kuljimme vuoden aikana useamman  kerran. Arvostamme alueen monipuolisia kallioisia polkuja ja hienoja taukopaikkoja kuten kuvan Kiiskilampea.

Elokuu vei meidät pohjoiseen ja aina Käsivarteen asti. Salmivaaran maisemassa ei ollut valittamista. Tänne oli rentouttavaa kavuta kun oli ensin istunut pari päivää autossa. Saana kaikessa mahtavuudessaan täytti horisontin. Tämä jos mikään on kansallismaisemaa.

Seuraavana päivänä huristimme Maria-laivalla Kilpisjärven poikki. Rantaan päästyämme kävelimme  Iso Mallan vierustaa takaisin Kilpisjärven kylään eli n. 16 kilometriä. Hieno reissu jota sää todellakin suosi.

Piipahdimme pariksi päiväksi myös Norjan puolelle ystävälliseen Tromssaan. Matkalla vuonomaisemissa keinutauko tuli tarpeeseen

Tromssan Sherpatrappan oli yksi kohteistamme. Tällä kertaa kävelimme portaikkoa alaspäin... ehkä seuraavalla kerralla sitten ylöspäin.

Kotomaassa teimme muiden retkien lisäksi mainion reissun Sastamalan Ritajärvelle. Alueen hienot polut ja monet taukopaikat piristivät mieltä. Ritajärvellä kannattaa retkeillä vähintään kerran vuodessa. Ehkä jopa useammin.

Lopen Komion Luutalammi oli sekin kovin aurinkoinen vierailumme aikana. Ilmassa oli silti aavistus syksyä. Kävelimme päivän aikana pitkän reitin lammen rannalla ja harjuja pitkin. 

Marraskuun puolivälissä oli niin hieno sää että teimme Janakkalan Mallinkaisiin kunnon reissun. Mallinkaisen hyvin merkityt polut ja oivalliset taukopaikat ansaitsevat vierailun kaikkina vuodenaikoina.

Joulukuun alussa maassa oli jo sopivasti lunta. Matalalta paistava aurinko houkutteli meidät Heinisuon maastoon. Lumen peittämät pitkospuut eivät pelosta huolimatta olleet liukkaat.

Vuosi 2024 oli kaikkiaan vallan mainio retkeilyvuosi. Tässä mainittujen reissujen lisäksi kävelimme myös Evolla, Birgitanpolulla, Piippurinsuolla, Pääjärvellä ja muutamilla muillakin reiteillä. Kuten jo mainitsin löytyy blogin oikean reunan valikosta jutut kaikista retkistä.

Toivotaan että alkavan vuoden 2025 aikana pääsemme uudelleen ja uudelleen nauttimaan maamme hienoista maisemista ja tunnelmista, ja miksei myös ulkomaiden poluista.

Kymmenen vuotta " Kävelyä ja elämää "

Madeira

Kun kymmenen vuotta sitten haparoiden aloitin tämän blogin pitämisen ajatuksenani oli kirjoittaa ihan tavallisista retkikohteista. Olin etsinyt reittikuvauksia vaatimattomimmista kävelyistä joissa ei valloiteta jäätiköitä tai yövytä susien keskellä ja löysin niitä kovin vähän. Niinpä päätin kokeilla itse moisten juttujen tekemistä. Apunani ovat olleet innokas reittien etsijä eli pitempi puoliskoni, taskuun mahtuva digitaalikamera ja varsin pitkään myös pitkospuita rakastava koira joka teki lyhyimmästäkin retkestä elämyksen.

Salamajärvi

Patvinsuo

Olemme kävelleet tuttuja reittejä joista moni ei ollut kirjoittanut. Vierailleet laavuilla ja nuotiopiireillä, tallustaneet kilometritolkulla pitkospuita. 

No mahtuu joukkoon myös muutamia ei-niin-tavallisia-kävelyjä. Blogin oikean reunan valikko kertoo vaihtoehdoista... ja yläpalkista löytyy Camino Portugues.

Saana

Näiden kymmenen vuoden aika olen julkaissut melkein 600 juttua ja saanut niihin yhteensä liki 1000 kommenttia. Lukijoita on eniten Suomesta, USA:sta, Ruotsista, Venäjältä, Ranskasta ja Saksasta.

Kiitos kaikille lukijoilleni ja vallankin kommenttien kirjoittajille!

- jatketaan kävelyä ja elämää -