lauantai 23. huhtikuuta 2022

Apparan luonnonsuojelualueen hakkuut

 


Hämeenlinnan Ahvenistolla eli Apparalla aloitettiin hiihtokauden mentyä hakkuu-urakka, jonka tarkoituksena on avata maastoa paahdekasveille. Kannatettava hanke sinänsä, mutta jo maastossa kulkevalle yleisölle tarkoitettu info on aika kömpelöä... 




Ahvenistonharjun eteläisemässä päässä puustoon ei ole juurikaan koskettu. Se on lintujen täyttämää sekametsää, jossa viihtyvät toki myös sinivuokot.



Mutta kun saavutaan maauimalan kohdalle onkin maisema jo erinäköinen. Kaadetut rungot on korjattu pois rinteestä, mutta oksat ja havut jätetty. 


Haapa on metsiemme tärkeä avainpuu, jota ei soisi kaadettavan. Tässä linnuille ja itikoille arvokkaat rungot on jätetty pystyyn jonkin sortin lohdutukseksi.



Tämä osa Apparaa on luonnonsuojelualuetta, vaikkei sitä näistä kuvista uskoisi. Edelleen mietin noiden oksien ja havujen kohtaloa... täällä asustaa sentään aika monta maassa pesivää lintulajia... muista eläimistä puhumattakaan. 






Harmi että kuusien ja "muiden lehtipuiden" lisäksi sahat osuivat myös isoihin ehkä jopa satavuotiaisiin mäntyihin. Eteläisessä suomessa ei ole kovin monia vanhoja isoja puita. Ja nyt vielä vähemmän.



Laskeuduin harjun päältä Apparanjärven rantapolulle. Täältä rinteen kunto näkyi vielä selvemmin.



Jotain hyvääkin sentään: kävelypolun vanhat pengerrykset ilmeisesti uusitaan... vaikka tämä urakka ei taida liittyä metsän kaatamiseen.





Olisikohan näitä metsänhoidollisia toimenpiteitä luonnonsuojelualueella voinut toteuttaa pikkasen harkitsevammalla kädellä. Krouvi jälki taitaa johtua StoraEnson menetelmistä ja koneista, sillä he toteuttivat nämä hakkuut.




Kaadettuja puita lienee karsittu jään päällä. Arvokkaat rungot toki kuskattiin pois, mutta oksat jätettiin jäälle ja nyt ne lilluvat mukavasti uimarannan vieressä. Ahvenet ovat kyllä mielissään.

Parkkipaikalle kasatuista tukeista näkee kuinka vanhoja, järeitä ja ilmeisen terveitä puita on tullut tuhottua. 


Näitä kuvia selatessani ymmärrän hyvin ettei tämä maiseman muutostyö oikeastaan kosketa muita kuin Apparan luonnossa viihtyviä. Ja olen toki myös hämeenkylmänkukan ystävä. Mutta olisiko urakan voinut suorittaa hieman siistimmin ja vähemmällä rytinällä. Ja vanhoja puita säälien.

Poistun paikalta komeita kuntoportaita pitkin. 


perjantai 22. huhtikuuta 2022

Keväinen Melkuttimen kierto

 


Uskomattoman hieno kevätpäivä houkutti meidät Iso-Melkuttimen kierrokselle. Tämä valikoitui retkikohteeksi siksi ettei autoreitille osunut routavaurioisia sorateitä. Lumisen talven jälkeen moni pienempi tie on näet hankalasti ajettavissa. 
Sitä paitsi Melkuttimen kierto olisi oivallinen aloitus kevään, kesän ja syksyn kävelyille.


Jätimme auton Tauluntien priimakuntoiselle parkkipaikalle. Ennestään paikalla oli muutama ajoneuvo.

Emme olleet aivan varmoja reitin jäätilanteesta ja siksi olimme varautuneet erilaisilla vaihtoehdoilla. Pienen tuumailun jälkeen päädyimme nastoitettuihin jalkineisiin. Oli tuo polku ainakin alkumatkasta niin liukkaan näköinen. Tuo kenkäpäätös osoittautui retken edetessä just oikeaksi.



Yllättäen polun varteen oli ilmestynyt pienoinen hakkuualue. No talousmetsäähän tämä ainakin näillä nurkilla oli.

Reitti oli hyvin merkitty ja me seurailimme sinisiä lätkiä.



Metsän lumisuudessa oli suuria eroja. Paikoin oltiin ihan kesämaisemissa, paikoin kahlattiin hangessa.



Iso-Melkuttimen itäisen pään kaksoislaavut olivat saaneet uudet katot ja pari uutta tukevaa retkipöytää. Paikalla oli näemmä tulistellut aika levoton porukka joka ei ollut ymmärtänyt lopuksi siistiä nuotiopaikkaa.

Me jatkoimme järven valoisammalla puolella, eli kävelimme reitin vastapäivään. Leppeässä auringossa oli mukava astella.
 


Valkoisena hohtava jäinen järvi oli mielenkiintoinen kontrasti kesäkuntoiselle maastolle.





Huojuva ja heiluva penkki oli niin hyvällä paikalla, että sen vaappumisesta huolimatta meidän oli ihan pakko istua hetkeksi. Rannasta jää oli jo sulanut, mutta kauempana selällä pari pilkkijää oli vielä kalastuspuuhissa. Joutsenpariskunta lensi ylitsemme täydentäen tunnelmaa.




Sukeltajien laiturilta näkyi taas kuinka kirkasta Iso-Melkuttimen vesi oikeasti on. Tuollaista ei usein näe maamme humuspitoisissa järvissä.

Lepakkolaavulla pääsimme valmiille tulille makkaroittemme kanssa. Tännekin oli tuotu retkipöytä jota ei ihan pikkuinen tuuli heiluttele. Nuotiolla kanssamme istunut kalamies kertoi että järven jää oli parhailla pilkkipaikoilla vielä liki puolimetristä. Tosin ei välttämättä enää kauaa.
Laavulle osui selältä aika vilpoisa tuuli, joten emme jääneet istuskelemaan kovin pitkäksi aikaa.



Makkarat syötyämme jatkoimme lätäkön kiertämistä. Varjoisemmissa kohdin polku oli jäinen ja liukas, toisaalla taas ei.




Samoojien komean sillan jälkeen nousimme liki helteistä rinnettä ylös ja melkein törmäsimme auringossa lämmittelevään kyyhyn. Onneksi se varoitti meitä kipakalla sihinällä. Kiersimme kaverin kunnioittavan matkan päästä ja se jäi lekottelemaan neulasten keskelle.



Olimme liikkeellä kahden pysähdyksen taktiikalla. Niemeltä ei harmillisesti löytynyt taukopaikkaa joka olisi yhtä aikaa aurinkoinen ja tuulensuojainen.
Jatkoimme taivallusta hieman lumisemmassa maastossa.




Lopulta hoksasimme hieman syrjässä polusta valoisan ja tyynen kohdan johon oli osavasti kaatunut puu penkiksi. Tässä kelpasi keitellä kahvit ja kaakaot. Metsässä kaikui aikamoinen tirppalintujen konsertti.

Leppoisan tauon jälkeen palasimme rantapolulle. Kumoon käännetyt veneet olivat heräilemässä talviuniltaan. Tosin osa niistä taitaa jatkaa uniaan kunnes joku korjaa ne pois maisemaa pilaamasta.



Aivan pian saavutimme Iso-Melkuttimen itäisen pään josta olimme kierroksen aloittaneet. Järven jää näytti hämäävän vahvalta mutta veikkaan ettei se enää kauaa hohtele auringossa.



Jäljellä oli polku järveltä parkkipaikalle. Aluksi ohitimme kaksoislaavujen polttopuukasat. Täällä on varauduttu useampaankin nuotiotuleen. 

Päivän retken pituus oli osapuilleen seitsemän kilometriä. Nyt emme poikenneet jokaisen niemen nokassa ja matka jäi täten tavallista lyhyemmäksi.
Olipa tämä hieno aloitus edessä siintävälle retkeilykaudelle.