Tromssan Sherpatrappa

Kilpisjärveltä hurautimme Norjan Tromssaan. Matka ei ollut kovin pitkä mutta silti tuntui hyvältä pitää sopivassa kohdassa pieni keinumistauko.

Meillä oli Tromssassa kaksi kohdetta mietittynä. Toinen niistä oli kaupungin laidalla rinnettä nouseva Sherpatrappa eli Nepalilaisten sherpojen vuosina 2016 - 2019 rakentamat kiviportaat.

Alkuperäisenä ajatuksena oli nousta portaita ylös, mutta vierailumme aikana Tromssassa oli kovin epävakainen sää ja kun ennuste lupasi meille vain muutaman sateettoman tunnin päätimme mennä Fjellheisenilla ylös ja Sherpatrappaa alas.
 

Tuossa kartassa on jonkin verran asiaan kuulumattomia katuosuuksia mutta selviää siitä myös Sherpatrappanin sijainti.

Lähdimme ylös päivän ensimmäisellä kuskauksella klo 9 ja saimme samaan kyytiin vaunulastillisen amerikkalaisia eläkeläisiä jotka ilmeisesti olivat tulleet kaupunkiin laivaristeilyllä.

Hieman ripahutteli vettä kun ajelimme viitisen minuuttia ylämäkeen. 

Ylhäällä tuuli tuiversi oikein kunnolla. Tämä oli hieno paikka.

Maisemissa ei ollut valittamista. Alhaalla Tromssa odotteli sään selkiytymistä.

Fjellheisen hilasi pikkuhiljaa lisää väkeä mäen päälle.

Jos ei olisi ollut tiedossa kaatosadetta olisimme taivaltaneet pidemmälle tunturiin. Nyt tyydyimme lyhyeen tutustumiskierrokseen jotta ehtisimme pois portailta ennen kuin tulee vettä niskaan.

Kahvilarakennuksen näköalaparveke houkutti ja suuntasimmekin sinne. 

Rinteessä ruohokanukka hohti punaisena.

Parvekkeelle päästyämme sää oli seljennyt huomattavasti.  

Majapaikkamme oli lähellä Jäämeren katedraalia joka on tuo valkoinen kolmio kuvan oikeassa reunassa.

Huomattavan pitkä silta oli yhteytemme keskustaan. Remontin takia se oli autoilta suljettu mutta onneksi ei jalankulkijoilta.

Kun kahvila aukesi saimme syödäksemme jättimäiset kanelipullat. Täällä myös selvisi että tänne ylös pääsi hissillä jo vuonna 1961 jolloin Norjan silloinen kuningas Olav kävi avaamassa reitin.

Lyhyen kahvilassa istuskelun jälkeen alkoi alamäki. Suunnistimme Sherpatrappanille joka näin aluksi näytti putoavan tyhjyyteen.

Elokuun lopulla täällä pidettäisiin kovemman luokan juoksukisat. Toivottavasti sää suosi.

Portaikon ylimpään kiveen oli hakattu askelmien määrä eli 1203. Myös tekijöiden nimiä oli kivissä siellä täällä koko matkan ajan.

Virallisesti nämä kivirappuset tehtiin ympäröivän luonnon suojelemiseksi. Jos kaikki kulkijat pysyttelisivät portaikossa ei maasto kuluisi niin paljon. Toivottavasti tuo onnistuu.

Maisemat olivat kyllä kohdillaan. Portaikossa oli jonkin verran alaspäin kulkijoita kuten me, aika paljon ylöspäin kapuavia ja sitten muutamia sellaisia kovakuntoisia jotka ihan huvin vuoksi juoksivat edestakaisin.

Askelmat olivat enimmäkseen märkiä mutteivat onneksi liukkaita. Vähitellen laskeutuminen alkoi tuntua polvissa ja reisissä ja muutama huilitauko oli paikallaan myös meille myötämäkeen kulkeville.

Rinteessä oli muutamia penkillisiä taukopaikkoja jotka varmasti ilahduttivat ylöspäin kapuavia. Ja miksei meitäkin.

Viimeiset parisataa metriä käveltiin ihan tavallista polkua... mistä kintut kiittivät.

Tromssan Sherpatrappa on kyllä kokemisen arvoinen portaikko. Harvoin tunturilta saa laskeutua näin hienosti tehtyjä askelmia. 

Ja me selvisimme alas asti ennen vesisadetta.