Pimientos de Padron, por favor!

Pimientos de Padron on monelle Espanjassa lomailleelle tuttu tapas.
Nämä herkut ovat alunperin kotoisin luoteisesta Espanjasta Galician Padronista.
(Kun kävelet Camino Portuguesin, on Padron viimeinen yöpymispaikka ennen Santiago de Compostelaa.)

En ole ikuna ennen kasvattanut chilejä, mutta kun satuin löytämään tutun nimisiä siemeniä, olihan se pakko kokeilla.
Siemeniä oli per pussi vain seitsemän, mutta ostinkin sitten kolme pussia...

Tuo päivämäärä pussissa tarkoittaa siementen multaan lykkäyksen aikaa, 15.3.15.

Kylvin siemenet suoraan turvepotteihin, hieman tavallista isompiin.
Ne alkoivat itää aikas nopsaan, viikossa vihersivät.

Nuo ruohot ovat samaan aikaan kylvettyjä ruohosipuleita.






Kylvin jokaiseen pottiin kaksi siementä, ja yllätykseksi ne melkein kaikki itivät.
Tässä ne kasvavat ihan luonnon valossa ikkunalla. Kääntelin niitä silloin tällöin, jotteivät ihan vinoon kasvaisi.

Kun taimet olivat saaneet lisää lehtipareja, istutuin ne avarampiin tiloihin. Samalla poistin heikoimmat taimet.
Tässä ne edelleen kurkottavat kohti valoa samalla ikkunalla.





Taimet kasvoivat vauhdilla. Istutin ne parvekelaatikoihin, olisko 50 senttisiin. Molempiin tuli viisi tainta. Ne pääsivät myös paremman ikkunan ääreen.
Seuraavan kerran, ensi keväänä, istutan vain kolme per laatikko, sillä....














... ne kasvavat tosi innokkaasti.
Koska minulla ei ole kokemusta chileistä, en uskaltanut latvoa taimiani tarpeeksi kovalla kädellä. Siksi ne kasvavat pituutta enemmän, kuin leveyttä.
Tämäkin on asia, johon kiinnitän ensi keväänä tarkempaa huomiota.

Kaikista mokista huolimatta pitkiksi hurahtaneet chilini alkoivat kukkia! Muy bien!
Netistä luin, että kukkien pölyttämisen voi hoitaa ihan kevyellä ravistelulla.
Ja niinpä minä ravistelin ja ravistelin. Kevyesti.

Avot! Pikkuruinen chili, ravisteluni hedelmä!

Kastelin taimia tarpeen mukaan, suunnilleen joka toinen päivä. Lannoitetta annoin noin kerran viikossa.

Yhtäkkiä näitä vihreitä pikku-otuksia oli joka paikassa!
Samaan aikaan ilmestyi lisää ja lisää kukkia.

Padroneita ei saa päästää liian kypsiksi, vaan ne pitää poimia vihreinä.

Tässä ensimmäiset itse kasvattamani Padronit. Kauniita!

Niitä ei kuitenkaan käytetä raakana. Siihen ne eivät oikein sovi, vaan maistuvat puisevilta.





Pimientos de Padronit valmistetaan paistamalla chilit tilkassa öljyä.

Lämmön pitää olla juuri osava, etteivät Padronit pala, vaan kypsyvät pehmeiksi. Kiirehtiä ei kannata.

Tavallinen ruokasuola on vääränlaista, samoin merisuola. Pimientos de Padronit suolataan perinteisesti sormisuolalla, mutta sellaista ei ollut saatavilla. Merisuolahiutaleet toimivat ihan hyvin.
Pakkohan se on siihen hintaan!

Ja tässä ne ovat: Pimiendos de Padron, por favor!
Espanjassa Padroneista ei ole pariin vuoteen löytynyt ainuttakaan tulista. Ne ovat kaikki olleet makeita, herkullisia, suussa sulavia.

Toistaiseksi  jokaikinen ikkunallani kasvanut Padron on ollut tulinen, maukas, mutta tulinen.





Haa! Tulisuus ei ole este, vaan haaste! Eikä se tulisuuskaan liian hottia ole... makuaisti on palautunut ihan saman päivän aikana.

Kannattaa pitää vaaleaa leipää käden ulottuvilla!

Ja samaan aikaan ikkunallani kypsyy lisää Padroneita!