Laipanmaan pohjoiset polut

Laipanmaan pohjoisemman reitin, eli Elamon kierroksen tunnuskukaksi sopii hyvin maariankämmekkä.
Tämä kaunis kukka nostaa siellä päätään milloin mistäkin puskasta.

Reitillä seurataan taas sinisiä merkkipaaluja, joita on maastossa kiitettävästi. Edessä on n. 13 kilsaa.

Auto jätettiin tällä kertaa Rajalan kämpän parkkipaikalle. Se onkin varsin iso P-paikka, ainakin tusinalle autolle.

Sitten käännettiin tossut kohti Verkkojärven laavua. Reitti sinne ei mennyt ihan kartan mukaisesti, sillä alueella on hakkuita, jotka tuhoavat polut...ja siniset merkit!
Tämän kartan lisäksi tarkempi maastokartta auttoi perille.


Verkkojärven laavu on nimeltään Matti... vai oliko se Matin rakentama... vai asuuko siellä Matti? Ainakaan hän ei ollut nyt kotona.

Laavu ei ole ihan rannassa, vaan ylempänä rinteessä.


Matilla on oma nuotiokehänsä, ja alempana, rannan lähellä on toinen nuotiopaikka.










Jollakulla on ollut aikaa ja ideaa rakentaa tukille selkänoja!

Pakkohan sitä oli testata!

Penkin takana on oivallinen paikka teltalle, jos sellaista kaipaa.

Matka jatkuu kohti Teivaskukkulaa.

Kasvit näyttävät nauttivan tämän kesän sateista.
Aivan kuten hyttysetkin...

Teivaskukkula ei ole kovin korkea, mutta ylämäkeä kuitenkin.

Pitkospuita rakastava koira on elementissään.

Tässä vilkaisu pitkosten viereiseen mini-viidakkoon. Tarkoitus oli kuvata noita oransseja topseja, mutta kamera tarkensi omiaan.
Silti: mitä nuo topsit mahtavat olla?

Lamminsuo. Tässä on hyvä levähtää hetkonen.

Kuinka kauan mahtaa mennä, ennenkuin lampi on kasvanut umpeen?











Onko tämä hilla, vai lakka vai suomuurain? Ainakin se on vielä herttaisen punainen.

Lamminsuolta on lyhyehkö pyrähdys Elamonjärven laavulle.
















Laavu on mukavasti aivan rannassa, mutta siellä yöpymistä havitteleville täytyy kertoa, että laavu on hyvin pieni. Oikeastaan se on vain sadekatoksella varustettu leveähkö penkki.

Laavun lähellä on huussi ja klapivarasto.

Elamonjärveltä lähdettäessä kuljetaan vaihteeksi sopuisaa metsätietä.

Tämä tie vie myös alueen kesämökeille.

Onkohan tässä palokärki etsinyt hevosmuurahaisia?
Tai joku muu ötökkä jotain muuta ötökkää.

Mustikasta sanotaan olevan tulossa hyvä sato. Nämä varvut ovat kyllä ihan marjattomia. Toisaalta maastosta löytyi muutamia jo kypsiä marjoja.

Vaikka helteestä ei ollut tietoakaan, oli tämä soratie-osuus polttavan kuuma. Pientareen kukat ja pölyävä hiekka tuoksuivat lapsuuden kesiltä.

Ruokojärven laavu on yllättävän kaukana itse järvestä. Tämäkään laavu ei ole koolla pilattu, mutta kyllä varmaan yöpymään mahtuisi ainakin kaksi halukasta.

Huussi ja puuvaja kuuluvat varustukseen.

Piskistä alkaa olla veto pois. Yllättävän hyvin se kuitenkin ikäisekseen ja kokoisekseen jaksaa. Neliveto korvaa matalan maavaran.

Ruokojärveltä lähtevän joen ylitse menee lankkusilta, ja tuossa lienevät vanhemman sillan jäänteet, vai mitkä?

Metsän pienoismaisemassa ketunleivät huojuvat ja humisevat kesätuulessa.

Rentunruusu, eli horsma on hieno, kun sitä katsoo sillä silmällä. Ja mehän katsomme.



Näin tuli kierrettyä Laipanmaalla Elamonkierros, eli osapuilleen 13 kilometriä.


Tästä edelliseen Laipanmaa-juttuun.