lauantai 24. kesäkuuta 2017

Kukastunturin huiputus

Äkäslompolon Kukastunturi on kuulemma ällistyttävän helppo huiputettava.

Väite täytyy tarkistaa.

Kävellään siis Karilasta tunturin laen kautta Kotamajalle evästelemään.

Aloitetaan retki Karilan Navettagallerian pihapiiristä. Siellä on P-paikka ja opasteet retkeilijöille.

Pian ylitetään hilpeästi virtaava Äkäsjoki mukavasti huojuvaa siltaa pitkin.
Reitti kulkee varsinaista baanaa. Tämä on tietenkin latupohjaa, kuten melkein kaikki Äkäslompolon polut.




Opastus on viimeisen päälle. Viime syksystä lähtien Ylläksen ja Äkäslompolon viitoitusta on uusittu moderninmpaan suuntaan. Vanhoja puisia viittoja on vaihdettu metallisiin. Myös niiden informaatiota on lisätty.

Lämpömittari on kiva ylläri.

Kyllähän tuossa lämpötilassa kelpaa tallustella.
Ikäänkuin salaa noustaa ylemmäksi. Mäkeä toki kokoajan kävellään, mutta hyvin loivaa.






Kunnes sitten yllättäen puusto harvenee ja polku jyrkkenee.

Varsinainen "yellow brick road".


Tässäkohdin alkaa hiki virrata ja läähätys lisääntyä.

Helppoahan tämä silti on.



Taaksepäin vilkaisulla näkyy vasemmalla Ylläs ja oikealla Äkäslompolo.
Juu, ei merkkejä kohtuuttomasta ponnistuksesta.

Kaukana pohjoisessa kuultaa Pallastunturi.

Välissä on monenmonta mäkeä, kuten tuo vasemmalla kohoava Äkäskero.











Lakea pitkin kulkeminen ei juuri rasita.
Onneksi sattui kirkas keli, sillä maisemat ovat kyllä kohdillaan.





Kukaksen (474) vieressä kohoaa hieman korkeampi Lainio (613) lumisine rinteineen.


Ja kun alamäki alkaa, on sekin maltillisesti laskeutuvaa, naurettavan iisiä.







Ylläksen laskettelurinteet ovat selvästi näkyvissä, vaikka lunta ei juuri enää ole.

Pitkospuita rakastava koira sopii oikein hyvin tällaiselle polulle.

Pian ollaan taas puuston keskellä.


Kotamajalle kuljetaan pienen suon poikki.

Sen taustalla nousee korkeuksiin Pyhätunturi.


Yksi Suomen monista.

Kotamajalla on sesonkiaikaan kahvila, eli nyt siis ei.

Pihapiiri on kuitenkin hyvin hoidettu ja kota sekä perushuussi löytyvät.
Pitkähkön evästauon jälkeen suunnataan takaisin polulle ja nokat kohti Karilaa.

Nyt ei reitillä ole suurempia korkeuseroja, tuollaista tasaisenoloista taaperrusta vain.




Jäkälä kukkii?


Kotamajalta takaisin Karilaan on kuutisen kilsaa ja se menee nopsasti vaivatonta ja kaunista polkua pitkin.

Tuossa tuokiossa ollaan taas Äkäsjoen sillalla.


Oliko Kukas helppo huiputettava?
No todella oli.

Tätä retkeä (13 km) on helppo suositella myös laiskemmalle kulkijalle.




Jatketaan Äkäslompolon nurkilta....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti