tiistai 5. syyskuuta 2017

Pyhän Jyssäys ja Pyhävaara

Olipa vaihteeksi mukava päästä kävelyreitille suoraan Rukan vuokramökin pihasta.

Pyhän Jyssäys, eli Pikku Pyhävaaralle nousu oli niin liki, ettei sitä tohtinut jättää kävelemättä.

Vinkki autoileville: useissa lähteissä kehoitetaan jättämään auto Pirunkirkon, eli Juhannuskallion juuressa olevalle P-paikalle, vaikka Platingintien varressa olisi lähempi parkki opasteineen päivineen.

Parkkipaikalta näkyy suoraan reitille: se on tuo oikeanpuoleinen ylämäkeen nousevista väylistä.

Kierrettiin seitsenkilometrinen reitti myötäpäivään.

Tai ei se oikeasti jäänyt seitsemään kilometriin, sillä teimme piipahduksen myös itse Pyhävaaran huipulle.




Alkumatkan seurasimme poron jälkiä.

Alun portaikon jälkeen nousu oli varsin maltillista.

Niinpä aivan yllättäen olimme jo kohtalaisen korkealla.

Reitti alkoi mökkien lomasta, joten niitä pilkisti vielä jonkin aikaa maisemasta.
Aurinko nosti retkitunnelmaa.
Rukan kuuset kärsivät kuusensuopursuruosteesta, joka värjäsi oksien päät kirkkaan oransseiksi.

Se näytti aika ilkeältä, mutta on oikeasti puille liki vaaraton.



Polku oli osin sorastettu, eikä siltä olisi päässyt eksymään vaikka olisi yrittänyt.




Oli mukava kävellä rehevän ja monimuotoisen metsän halki.





Vanha kanto oli kuin paikallisen marjasadon mainos.




Osa polusta oli kohtalaisen kosteaa, mutta ei mahdotonta kuljettavaa.





Ja kun noustiin ylemmäksi, kuivui maastokin.
Täältä näki jo varsin pitkälle.



Paitsi jos tuijotti vain lähipuiden neulasia.
Pyhävaaran kota rakennelmineen oli hiihtäjille tarkoitettu.

Näin kauniina päivänä ei ollut mitään tarvetta istahtaa pimeähköön kotaan.
Kodan pihapiirissä oli myös nuotiopaikka. Edellinen kulkija oli jättänyt nuotion savuamaan.


Nuotion ohi kulkeva polku vei näköalapaikalle.
Täällä olikin nähty vaivaa satunnaisen patikoitsijan iloksi.

Opastaulu kertoi, mikä nyppylä oli missäkin.





Näköalatasanteen vasemmalla puolen kohosi houkuttelevasti Pyhävaara. Sinne siis!

Reitti Pyhävaaran laelle lähti aluksi yllättäen alamäkeen.

Hiihtoihmisiä tässä varoiteltiin suksia kantavista ja poroista.


Me ei nähty kumpiakaan.



Kyllähän tällaista mäkeä kelpaisi laskea.



Koska polku olisi mennyt aivan alas ennenkuin olisi lähtenyt nousemaan Pyhävaaralle, teimme pienen oikaisun metsän halki.

Näin säästyimme siksakilta.

Yhytimme ylöspäin johtavan polun tuota pikaa.
Ja kyllähän se polku nousikin.
Maisemat avautuivat uudesta korkeudesta.

Pyhäjärvi näytti komeamman puolensa.
Vaan vielä ei oltu laella.
Aivan ylhäällä pääsi katsomaan maisemaa kotkan silmin.

Pyhävaaran korkeus on 460 myp, joten ei ihme jos silmä kantoi.
Pohjoisessa kohosi Rukatunturi kaikkine lisäosineen.

Välissä pilkotti Hirsilampi, jonka paluumatkalla kiertäisimme.
Tämä retki käveltiin osapuilleen elokuun puolivälissä ja sää todellakin suosi meitä.

Joka peffansa nostaa, se paikkansa menettää...

Istahdimme lounastamaan lämpimään aurinkoon ja upeisiin maisemiin.









Oman sapuskansa hotkaistuaan pitkospuita rakastava koira torkahti mustikoiden keskellä.



Se on vähän onnellinen pikkuheppu.



Paluumatka Pikku Pyhävaaran kodalle sujui joutuisasti.

Alkumatkasta saimme vielä kummastella Pyhäjärven pitkulaisuutta.
Olimme jo ohittaneet kodan ja nuotiopaikan, kun maisema Rukan suuntaan avautui uudelleen.







Alaspäin oli kevyt kävellä.


Oli kiva löytää polun varresta vielä kukkivia kasveja, kuten tämä kaunokainen.


Hirsilampi ohitettiin niin, ettei sitä oikein huomannutkaan.

Ja pian oltiin jo "maantasalla" suolla ja mökkialueen laidassa.
Polku muuttui leveäksi soratieksi, jota ei ollut hirveen kiva kulkea.


Tuli ikävä metsää.
Mökkialueella oli tähän vuodenaikaan hiljaista.

Pelästytimme poron, joka nukkui päiväunia yhden mökin autokatoksessa.
Ja niin ympyrä sulkeutui. Olimme jälleen Platingintien parkkipaikalle, josta oli lyhyt kävely mökillemme.

Pyhän Jyssäys oli yllättävän monimuotoinen reitti, kun siihen lisäsi Pyhävaaralle nousun.
Upea metsä ja hienot maisemat olivat joka askeleen arvoisia.




Loppukuvaksi Rukan Juhannuskallio.

4 kommenttia:

  1. Voi kuinka hienot maisemat! Olipa märän näköistä tallattavaa välillä, mutta onneksi ei koko matkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Upe! Pieni kosteus polulla ei tuntunut missään. Pyhän Jyssäys ei ole kovin kuuluisa reitti, mutta meidät se yllätti maisemillaan. Tai siis oikeastaan: nousu Pyhävaaralle oli retken hienous ja sehän ei oikeasti kuulu Pyhän Jyssäykseen....
      t.Tiina

      Poista
  2. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Ensikesänä tai syksynä viimeistään. Talvella tuo voisi olla hyvä myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Arto. Olihan tuo hieno kierros. Talvella tiemmä kulkevat tuolla lumikengillä.
      t.Tiina

      Poista