Aurinkoisella Hämeenlinnan Rantareitillä

 

Kauan odotettu aurinkoinen päivä vei meidät pitkästä aikaa Hämeenlinnan rantareitille. Tuolle suositulle kävelylenkille pääsee suoraan kaupungin keskustasta ja sen pituus on osapuilleen kuusi kilometriä. Oikeasti tuon reitin voisi kävellä vaikka kerran viikossa...

Sports Trackerin punainen viiva kertoo missä mentiin. Aika tiukan pohjoisen tuulen takia kiersimme reitin myötäpäivään. Näin saimme kulkea tuulta päin kaupunginpuiston suojissa.

Aloitimme retken Hämeen linnan nurkilta. Väylä oli jäinen mutta onneksi siihen oli tupruteltu hieman hiekkaa. Varmuuden vuoksi kinttuihin valitut kitka- ja nastakengät olivat kuitenkin paikka paikoin tarpeen.

Linnan sivuitse on aina mukava kulkea sillä siitä pidetään nykypäivänä suht hyvin huolta. Linnan rakentaminen aloitettiin 1200-luvulla ja se on sittemmin kasvanut leveämmälle ja korkeammalle. Entisöinti aloitettiin vasta 1950-luvulla... mikä ehkä sopii meihin hämäläisiin...

Taaksepäin vilkaisulla linna peitti osavasti matalalta paistavan auringon. Olimme liikkeellä ennen puoltapäivää eli kyllä se valonlähde vielä tuosta kohoaisi.

Alussa saimme kulkea hetken armeijan suojissa sillä linnan vieressä on varsin suosittu Museo Militaria. Jos tykkää tykeistä, pyssyistä ja sotahistoriasta tuo on osava paikka tutustua niihin.

Vastarannan Kaupunginpuiston aurinkoisella rinteellä loisti kauniisti entisöity Puistokomitean paviljonki.

Rannan veneet nukkuivat talviunta uneksien keväästä. Kyllä se pian on täällä.

Kohta olimmekin jo Puistokomitean paviljongin alapuolella. Saas nähdä millaisia kasveja sen penkereille keväällä istutetaan.

Seuraava rakennelma Vanajaveden tuntumassa oli symppis Odotusmaja ja se vieressä vanha jykevä  laivalaituri. Nuo elivät loistokauttaan osapuilleen sata vuotta sitten.

Kaupunginpuiston osuus päättyi rautatiesillan ylitykseen. Täällä saimme myös kääntää selkämme  tuimalle tuulelle. Eli olimme reitin pohjoisimmassa kohdassa.

Samalla lähdimme kulkemaan reitin aurinkoisempaa puolta. Se nosti lämpötilaa muutamilla asteilla.

Täällä olisi ollut myös mahdollisuus kulkea hetki pitkospuita rannan tuntumassa. Nyt poikkeuksellisesti päätimme pysyä pääreitillä sillä emme halunneet ehdoin tahdoin liukastella puupolulla. 

Mamoilua ehkä, viisasta kyllä.

Rantareitti on paras paikka linnan kuvaamiseen. Oma kamerani on simppeli taskukokoinen, mutta paremmalla kameralla ja hienoilla objektiiveilla täältä voisi saada todella komeita otoksia kaupungin ylpeydestä.

Myös täällä vastarannalla oli veneitä haaveilemassa avoimesta järvestä ja laineen liplatuksesta. 

Aivan kuten me kulkijatkin.

Rannan ja rautatien välissä kulkevan pitkän suoran jälkeen sukelsimme Varikonniemen pusikkoon. Täällä valitsimme hieman erilaisen reitin ja kuljimme pitkän tovin Varikonniemen raunioiden keskellä. 

Tänne perustettiin v. 1873 höyrysaha ja sen henkilökunnan asumuksia. Sen jälkeen paikalla oli varuskunnan varikkorakennuksia. Näiden rakennelmien betonisia jäännöksiä on edelleen niemen maastossa.

Vaan kohta putkahdimme pusikosta ihmisten ilmoille. Viime vuosien aikana uudet kerrostalot ovat kohonneet Varikonniemen tuntumaan. Toivottavasti ne eivät liikaa uhkaa lehtomaisen alueen runsasta luontoa.

Vastarannalla kirkon torni kurotteli kerrostalojen yli.

Viipurintien terveysaseman puistossa oli edelleen pystyssä monet talvet kokenut puu. Toivottavasti antavat sen kiemurrella paikallaan vielä pitkään.

Vanajaveden sillan alla sorsaporukka oli löytänyt läntin avovettä uiskentelua varten. Taisivat nekin nauttia auringon valosta ja lämmöstä.

Sillan ylityksen jälkeen käännyimme viimeiselle suoralle kohti linnaa. Ympyrä oli sulkeutumassa.

Jättimäiset hopeapajut reunustavat täällä rannan kävelytietä.

Hämeenlinnan rantareitti on sopuisasti käveltävissä ympäri vuoden. Luonto reitin varrella oli nyt vielä nukuksissa, mutta jo muutaman kuukauden kuluttua kaikki alkaa vihertää ja tirppalinnut pääsevät ääneen. Sitä kohti on mukava kävellä.