Linnunpöntöt kevätkuntoon

Kun huomasimme tinttien toistuvasti tsekkailevan pihan pönttöjä "sillä silmällä" tuli kiire suorittaa vuotuinen linnunpönttöjen putsaus.

Portinpielen pönttö on aina ollut hyvin suosittu. Vaan ei viime kesänä. Nyt pöntöstä ei löytynyt muuta kuin reipas läjä lintujen jätöksiä. Ne siivottiin pois jotta mahdollinen uusi vuokralainen ei kääntyisi heti ovelta.

 

Omenapuun pönttö on jo vuosia ollut kirjosieppojen kotina. Ilmeisesti sama pariskunta on ilahduttanut meitä jo monena kesänä lentelemällä puutarhassa ja syömällä tuhansia itikoita. Joinain vuosina olemme saaneet seurata myös poikasten lähtöä pöntöstään.

Kirjosiepot rakentavat pesänsä ronskilla kädellä ilman turhia hienosteluja. Sammalten päälle on pinottu puunkuorta ja risuja.

Lähikuvassa pesän kyljessä talvehtivia toukkia. Ne saivat kyytiä putsauksessa.

Kirjosiepon poikaset pärjäilevät ilmeisesti ihan ok karheiden petivaatteidensa kanssa.

Luomupönttö ei lintuja ole kiinnostanut. Jätettiin se kuitenkin puuhun itikoille asumukseksi.

Keväinen kukkakuva uudelleen sijoitetusta pöntöstä kertoo miten linnuillakin kodin tärkein ominaisuus on sijainti, sijainti, sijainti.

Ja niin tämä pönttö saikin asukeikseen pikkuvarpusia. Kukkainen mainoskuva siis toimi.

Pikkuvarpusten pesä lienee kaunein pihallemme pykätyistä. 

Surullisesti höyhenten keskeltä löytyi kaksi pikkuruista munaa. Pikkuvarpuset saattavat kasvattaa kolmekin poikuetta kesässä... ehkä nämä jäivät siitä viimeisestä.

Pihan lumimarjat eivät enää olleet kauneimmillaan. 

Penkki odottelee lämpöisempiä aikoja. Toivottavasti kevät alkaa pian täydellä teholla.

Talvi

 

Tänä talvena on ollut pakkasta riittämiin ja lunta kohtuullisesti. Olen myös oppinut että auringonpaiste ja minä emme tarvittaessa koskaan kohtaa. Niin läksin kuvaamaan talvea pilvisellä säällä. En edes etsinyt uusia maisemia vaan suuntasin kotimetsäni maastoon. Pakkasta oli vähän päälle 10 astetta.

Talvi oli kuorruttanut kasvit komeiksi törhöiksi.

Laskeuduin Apparanharjulta jäälle kunhan olin ottanut klassisen kuvan kahvilarakennuksesta. Nuo Olympiarenkaat kertovat että täällä kisailtiin vuoden 1952 Olympialaisten viisottelu.

Ahvenistonjärven jäällä oli moni muukin kulkenut ja olihan tämä vaihtelua kaikkien jäättömien vuodenaikojen reiteille.

Apparalla on kelvollinen rantasauna jota voi myös vuokrata omiin tarpeisiin. Avanto sen edustalla on joka talvi varsin suosittu.

Kuljin aikani valmiiksi tallottua reittiä ja sitten rohkaistuin poikkeamaan järven poikki omia polkujani.

Rannan puut olivat parhaimmissa talviasuissaan.

Lumikiteet koristivat jokaisen oksan. 

Hämmentävää on että muutaman kuukauden kuluttua nuo kaikki lumen ja jään peittämät työntävät esiin hiirenkorvia.

Kapusin jäältä kävelyreitille. Jokainen oksa ja havu korkeimmassakin puussa oli talven koristama.

Apparalla oli paljon pulkkamäkeläisiä. Ja myös kota oli kovassa käytössä. Hyvä niin.

Minä jatkoin kiemurtavaa reittiäni kotia kohti. 

Täällä Hämeessä ei oikeasti ole tykkylunta mutta pakko oli kuvata tuo lumilasti pienen kuusen oksilla.

Aurinko olisi varmaan tuonut lisäväriä tähän reissuun mutta toisaalta tämä pilvisyys sopi oikein hyvin kertomaan lumesta ja pakkasesta Hämeenlinnan Apparalla.