Seuraava retkemme Mallorcalla on tämän seudun klassikko jonka miltei jokainen Port de Sòllerissa yöpyvä kävelee suuntaan tai toiseen... siis jos retkeilee.
Me emme olleet eilisen teeren poikia ja tiesimme kokemuksesta kuinka vaikeaa on saada taksi Deiassa. Niinpä aloitimme päivän kävelyn taksimatkalla Port de Sòllerista Deiaan. Autokyydin aikana ylen ystävällinen taksikuski kertoi meille Mallorcan taksinumeroiden vaikeuksista ja siitä kuinka auto kannattaisi tilata Mallorcab-sovelluksella.
( ja taas sähläsin kuviini turhaa tietoa. Lo siento )
Päivän aluksi koitimme löytää avoinna olevan kahvilan Deista muttei sellaista löytynyt. Taisimme olla liikkeellä hieman liian aikaisin. Niinpä suuntasimme polulle. Reitti odotti meitä noiden hienojen muraalien nurkilla.
Aikaisempina vuosina olimme aina kävelleet Deiasta Cala Deiaan eli merenrantaan ja jatkaneet sieltä jonkin matkaa rantapolulla. Tällä kertaa päätimme kulkea ihan GR 221-viittojen mukaisesti ja jättää rannan väliin.
Päivän retken pituus oli noin 12 kilometriä.
Tämä reitti on hyvin suosittu ja paikalliset ovat ymmärrettävästi kyllästyneet maaston sottaajiin. Toisaalta täällä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pusikko... täytyy siis vain osata kätkeä jälkensä.
Reitti kulki reippaaseen alamäkeen kunnes muutamien mutkien jälkeen tultiin opasteelle.
Lähdimme tuosta Sòllerin suuntaan.
Koska olimme Deiasta kulkeneet alamäkeen oli nyt edessä pitkä ylämäki.
Valkoiset nuolet pitivät meistä huolta.
Aika pitkä matka täytyi askeltaa myös kapean autotien kapeaa laitaa. Onneksi näin varhain oli liikenne hiljaista.
Kun pääsimme pois asfaltilta ylämäki jatkui.
Päästimme ohitsemme hälisevän koululuokan jonka viimeinen kulkija oli paljon muita hitaampi. Opettaja kehoitti häntä odottamaan jälkijoukossa taivaltavia opettajia.
Mukavasti varjoisa reitti kulki vielä jonkin matkaa ylämäkeen.
Oikeaan kohtaan asetettu mehukyltti houkutti meidät pienelle tauolle.
Iso lasillinen vastapuristettua appelsiinimehua maksoi 5 euroa. Ja samalla sai leppuuttaa kinttujaan.
Reitti tasaantui kunnes seurasi uusia ylä- ja alamäkiä. Mehutaukomme aikana meluisa koululuokka oli mennyt menojaan ja saimme kulkea aika rauhassa.
Tiesimme olevamme lähellä Son Micoa kun näkyviin tuli yksinäinen puu.
Piipahdimme taas Son Micossa sitruunamarenkipiiraiden äärellä. On siellä tarjolla muitakin leivonnaisia mutta me tunnumme aina päätyvän tuohon yhteen ja oikeaan.
Täältä ylhäältä aloitimme alamäen hienoissa maisemissa.
Olemme jo neljänä vuonna peräkkäin ohittaneet tämän oliiviterassityömaan. Nyt kuvaan pääsivät raskaan työn raatajat. Tuo vaatii kyllä kokemusta ja näkemystä... ja voimia.
Me kuljimme leveää soratietä oliivipuiden katveessa.
Reittien risteyksessä myytiin appelsiinimehua mutta tälläkertaa kovetimme sydämemme ja kuljimme ohi.
Pidimme oman pienen vesitauon varjoisassa paikassa.
Viimeisen alamäen alkaessa olimme jo Port de Sòllerin maisemien äärellä. Tästä ei ollut enää pitkä matka perille.
Ja niin 12 kilometriä tuli täyteen. Vaikka olemme useasti kävelleet Deiasta Port de Sòlleriin on se aina mukava reitti. Yhtään ei haittaa vaikka muutamat mutkat ovat hyvin muistissa.
Seuraava päivä veisi meidät toiseen suuntaan ja kohtalaisen korkealle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti