Helmikuinen Hämeenlinnan Rantareitti

 

Tammikuun sateiden ja myrskyjen jälkeen koitti viimein aurinkoinen helmikuun päivä. Tästä täytyi ottaa ilo irti. Niinpä lähdin kiertämään Hämeenlinnan Rantareittiä. Tuolle kuusikilometriselle kävelyreitille pääsee monesta kohdin, sillä väylä kiertää lenkkinsä liki kaupungin keskustaa.

Minä jätin auton linnan parkkipaikalle ja aika vilakasta pohjoistuulesta johtuen suuntasin kulkuni kohti pohjoista, mikä varmaan kuulostaa tosi loogiselta. Vaan näinpä saisin kävellä vastarannan pitkän suoran myötätuuleen ja nenä kohti aurinkoa. Kiersin siis Rantareitin myötäpäivään.

Linnan ohitettuani sivusin hetken suosittua Museo Militariaa, joka oli suunnannut tykkinsä kohti vastarannan Varikonniemeä. Museo Militaria lienee monen aseita arvostavan toivelistalla.

Pohjoistuuli virkisti oloa ja sai silmät vettymään, mutta pian pääsisin Kaupunginpuiston suojaan.

Kaupunginpuiston aurinkoisella rinteellä loisti valkoinen Puistokomitean paviljonki. Ja oikealla niemen kärjessä nökötti Odotusmaja ja vanha laivalaituri. Aivan pian kävelisin niiden sivuitse.

Merirosvojen sympaattinen paatti oli jäänyt talven ja jään armoille. Toivottavasti tuo tuosta tointuu kevään koittaessa.

Kaupunginpuistossa sain kävellä hetken auringossa ennen kuin reitti kääntyi varjoon.

Puistokomitean paviljonki. Aina yhtä vaikuttava.

Odotusmajan kupeesta vanhalta laivalaiturilta avautui kaupungin keskustan suuntaan talvinen maisema.

Muutaman mutkan jälkeen saavutin rautatiesillan, jota pitkin ylittäisin Vanajaveden. Silta oli tämän kierroksen pohjoisin kohta ja sen jälkeen matka jatkuisi kohti etelää.

Sillan korkeudesta näkyi rannan tuntumassa kulkeva esteetön reitti uusitulle nuotiopaikalle. Sinne siis.

Aikaisemmin kovia kokenut nuotiopaikka oli saanut uuden hienon tulisijan ja penkitkin näyttivät freeseiltä. Tämä hienous on vapaasti hämeenlinnalaisten käytössä.

Nuotiopaikalta jatkoin rantaa pitkin lumisilla mutta ihan kulkukelpoisilla pitkoksilla. Näitäkin oli paranneltu ja ne tuntuivat nyt hyvin tukevilta. Kesällä tässä ympärillä on sankka kaislikko.

Pitkospuut päättyivät portaisiin jotka johdattivat leveämmälle ja suositummalle kävelytielle. Tästä eteenpäin reitti sivusi jonkin aikaa junan raiteita.

Tällä puolen Vanajavettä ja etelään käveltäessä tuuli puhalsi takaa ja aurinko pääsi kunnolla lämmittämään kulkijaa. 

Ja kyllä se lämmittikin.

Optisen harhan ansiosta tuntui kuin olisin koko ajan kiertämässä linnaa. Tavallaan kyllä, mutta oikeasti ei.

Pitkän suoran jälkeen päästiin Varikonniemen pusikoihin ja erilaisten menneiden rakennusten raunioille. Täällä sijaitsi ammoin sahalaitos, sen työntekijöiden asuntoja ja myös armeijan varikoita. Kevään koittaessa tässä niemessä käy aikamoinen sirkutus, piipitys ja melkein karjunta lukuisten eri lintujen vallatessa reviirejään.

Vanajaveden Vesikkojen kanoottilaiturin edessä muutama pilkkijä kokeili kalaonneaan. Rohkeita olivat.

Laiturin nurkalta alkoivat  seuraavat rantaa hipovat pitkokset. Olisin toki voinut kulkea myös sisämaan leveämpää väylää, mutta olihan tämä paljon jännempi valinta.

Taaksepäin katsoessa pitkospuut näyttivät katoavan pusikkoon. Kesäisin tässä onkin aikamoinen pöheikkö.

Palasin puupolulta takaisin leveämmälle raitille. Täälläkin oli raunioita ajoilta jolloin Varikonniemessä oli toimintaa.

Varikonniemi jäi pian taakse ja palasin ihmistenilmoille.

Hotelli Vaakunan laiturilta näkyi vastarannan satama, Hopealinjan vesibussi ja häämöttipä tuolla myös Hämeenlinnan kirkon torni. Monta talvea sitten tästä saattoi oikaista jäätä pitkin keskustaan, mutta ei kyllä enää moneen vuoteen. Ellei sitten halua uimasilleen.

Matkani jatkui halki Mahlian puiston. Tämä puisto reunustaa Vanajaveden sairaalaa. Kauniin puiston jälkeen nousin keskustaan johtavalle sillalle.

Sillan koreiden, mutta myös aika tylsien graffitien jälkeen opaste kertoi että jäljellä oli vain kilometri linnalle. Mielestäni graffitien idea olisi jonkin viestin välittäminen katsojalle... tässä sellaista oli vaikea löytää.

Ja niin kilometrin kävelyn jälkeen ympyräni alkoi sulkeutua. Olin jälleen kerran kiertänyt Hämeenlinnan suositun Rantareitin. Takana oli kuusi kilometriä hyvin huollettua väylää ihan huippu maisemissa. Reitillä oli ilahduttavan paljon muitakin kävelijöitä, sillä monelle Rantareitti on se paras ulkoilureitti. Vuodenajoista riippumatta.

Suosittelen.