Luminen Appara

 

Hämeenlinnan Ahvenisto eli Appara on tavallaan kotimetsäni. Talvisin liikun siellä vähemmän sillä hiihtely ei kuulu lempihommiini. Olen kävelijä. 

Vuoden 1952 Olympialaisten nykyaikainen viisottelu kisattiin täällä keskellä komeaa harjumaisemaa. Siitä muistona ovat hyvin ansaitut renkaat.

Aloitin lenkkini kartan oikeasta alakulmasta tuolta uima-altaan kohdalta. Punainen viiva kertoo suunnilleen reittini. Kiersin siis Ahvenistonjärven lyhyintä reittiä vastapäivään. Nuo mustat viivat ovat latuja.

Nyt ei hiihtäjiä näkynyt, taisivat kaikki suihkia moottoriradan ladulla. Sen sijaan paikalla oli paljon mäenlaskijoita. Se ei olekaan mikään ihme, sillä täältä löytyy mäkiä nössöille, hurjapäille ja upeita luuntaittomäkiä itsesuojeluvaistonsa menettäneille.

Allas odotteli kevättä... kuten moni muukin.

Jätin taakseni altaan ja lähdin kohti pohjoista. Nyt oli reitillä niin paljon lunta että se peitti polulla olevan jään. Tässä oli oikein hyvä kävellä kitkakengillä.

Reitti seuraili suht tarkkaan rantaviivaa. Olisi tuossa toki rannemmaksikin päässyt mutta se polku taisi olla vielä kävelykelvoton.

Puolukanvarpu haisteli tuulia ja se onkin valmiina kasvuun heti kun lumi sulaa pois.

Viime kesänä pitkään ja hartaasti korjailtu polunpengerrys näytti oikein hyvältä.

Järven pohjoisimmassa päässä käännyin rantaa pitkin länttä kohti.

Järven läntisen rannan Muurahaissaari on oikeasti niemi. Joskus ammoin se lienee ollut saari. Täällä on laituri niille jotka haluavat uida ja nauttia auringosta hieman syrjemmällä. Myös kesäiset suppailijat hyödyntävät rauhaisaa rantaa.

Kuntoilutelineet ovat lämpimämpään aikaan kovassa käytössä. Jäljistä päätellen niillä keikutaan myös lumen keskellä.

Kohta putkahdin metsästä ihmisten ilmoille. Oikealla pilkistää uusi ja aika hieno lasten leikkikenttä. Sitä ympäröi tukeva aita jotteivat nassikat karkaa omia aikojaan järveen. 

Apparan Olympiahistoria on esillä monessa kohdin. Ja miksipä ei.

On aina hienoa kun kaupunkilaiset nauttivat Ahveniston luonnosta oli sitten helle tai halla. Pulkkamäkiin mahtuu paljon laskijoita.

Parikilometrinen järvenkiertoni oli ohi ja läksin kotia kohti nousemalla lumisia kuntoportaita.

Tuskin maltan odottaa kevättä, aurinkoa ja linnunlaulua... vallankin hillitön tirppalintujen viserrys kuuluu Apparan luontoon.