Pakkasretki Aulangolle

 

Useamman pakkaspäivän jälkeen uskaltauduin piipahtamaan Aulangolle. Toiveissa oli että kirkkaalta taivaalta loistava aurinko hieman taittaisi pakkasen purevuutta.

Ensin jätin auton Metsälammen pohjoisemmalle parkkipaikalle aivan Ruusulaakson paviljongin viereen.

Opastaulun kuvassa paviljonki oli upiuusi. Tuolloin sen ympärillä oli hieman erilainen maisema.

Metsälammelta suuntasin kohti Tuijametsää. Alueen kartassa se taitaa olla tuo numero 8.

Paikalle johtavat polut olivat hyvin tallatut niin ettei tarvinnut kahlata hangessa.

Aulangon Tuijametsä koostuu nimensä mukaisesti mahtavista tuijista. Niiden katveeseen ei aurinko yltänyt ja samalla ilman lämpötila laski vielä entisestään. Veikkaan että oltiin liki -25 astetta, tai siltä se ainakin tuntui.

Metsän halki kulki pitkospuureitti. Ei kovin pitkä mutta paljon kävelty. Pitkosten päässä on pieni levähdyspaikka josta aukeaa metsäinen näköala.

Parhaimmillaan tuijametsä on tietenkin keväällä, kesällä ja syksyllä. Luminen maasto oli kovin hiljainen vaikkakin hangessa oli monenlaisia tassunjälkiä. Keväällä täällä soikin melkomoinen tirppalintujen kakofonia.

Varjon puolella tuijan ikivihreät nahkamaiset lehvät olivat huurteessa, mutta heti auringon osuttua niihin ne olivat kesäkunnossa.

Seuraavaksi hurautin pienen matkan Aulangon tornin parkkipaikalle. Tuossa ylemmässä kuvassa näkyy juuri ja juuri myös viehko tornikahvila joka nyt uinui talviuntaan.

Itse torni oli suljettu ja se aukenee uudelleen keväällä. Tornin juurella näköalatasanteella uhmattiin paukkuvaa pakkasta. 

Olin liikkeellä lukioiden vanhojentanssien päivänä, mikä selittänee neitosen poseerauksen juhlamenossaan.

Näköalatasanteelta avautui klassinen näkymä Aulangonjärven Lusikkaniemeen. Järvellä oli latujakin mutteivat ne juuri erotu tästä kuvasta.

Karhunluolalle johtavat portaat olivat kuin liukumäki enkä uskaltanut lähteä niitä laskettelemaan. 

Varoitustaulutkin tukivat nössöilyäni. 

Kylmähkö reissu Aulangolle ei lainkaan helpottanut retkeilykuumettani. Talvi ei kuitenkaan ole minun vuodenaikani vaan joudun odottamaan vielä jonkin kuukauden suotuisampia retkikelejä.

Kyllä se kevät sieltä tulee...