Mallinkainen ja salaiset kalliot

Janakkalan Mallinkaistenjärvellä on mukava pikku polku kävellä ja nauttia yllättävän mukavasta kelistä.

Kahilahden uimarannalla on omituinen grillikatos ja uimakoppi.

Tässä tuo omalaatuinen grillauspaikka.

Vaan ei pidä olla liian epäileväinen...ehkä tuo on käytössä oikeinkin hyvä.

Uimarannan nurkilta lähtee valkoisilla merkeillä opastettu polku pohjoiseen.

Aikas pian tulee vastaan Kahilahden kota.

Sisältä ei ehkä maailman siistein, mutta ilmeisesti hyvin suosittu.

Komeat siirtolohkareet rinteessä ovat alkupaloja retken todellisesta kohteesta.



















Polku seuraa rantaa välillä hyvinkin liki.

Näillä kallioilla voisi helposti viettää kokonaisen suvipäivän liotellen varpaita jorpakossa.

Edempänä ranta muuttuu soistuneeksi rämeiköksi.

Pikkasen seikkailua kaupunkilaisille.

Pitkospuita rakastava koira meni tuosta kuin vanha tekijä.

Paluumatkalla samassa kohdin sitä alkoi hirvittää, mutta siitäkin selvittiin.

Huntin kolo.

Se on kyllä enemmän, kuin satasen väärti.

Palataan kololle myöhemmin evästelemään.

Tässä kartta tähänastisesta reitistä.

Huntin kololta jatketaan pohjoiseen merkitsemätöntä polkua.

Tämä on sikäli ovela silta, että sen läpi virtaa vesi ja se on ihan tukeva kävelläkin.

Renkaat ovat varmaan olleet tuossa jo vuosia.











Muutaman mutkan kautta näkyviin tulee Huntinkallio.

Näitä hillittömiä kalliota ei ole helppo löytää.

Niiden laelle kulkee polku, mutta tänne alas kivikon juurelle on hankalampi päästä.

Maastokartassa tässä kohdin lukee "luola".

Kallioiden ja järkäleiden lomassa lienee useitakin pikkuluolia.











Paikoitellen kallio on leikkautunut pystysuoraksi seinäksi, jonka päältä lohkareet kurkkivat kulkijoita.

Me könttäiset kulkijat emme taida olla oikeita heppuja tutkimaan luolia.

Täytyisi olla ketteräkoipisempi kiipeämään lohkareiden lomassa.

Tässä olisi haastetta kiipeilijöille.
Nousua on ainakin viisi metriä.

Silloin tällöin täällä onkin nähty innokkaita boulderoijia (tuo termi saattaa olla oikein kirjoitettu...vai?).

Tämä on pikkutyttöjen ja -poikien paratiisi.

Ja äitiensä painajainen.

Kivikasojen juurella on hankalakulkuinen kuusirämeikkö, joka muutaman viikon kuluttua kuhisee verenhimoisia, varpusen kokoisia hyttysiä.

Tässä ei ole polusta tietoakaan!

Siispä hakeudutaan vanhalle metsäautotielle, jonka varteen on raijattu rengas jos toinenkin.

Ehkä ne ovat helpottaneet traktorin liikkumista maastossa.









Onneksi kaunis valkovuokkoketo johdattaa oikealle väylälle ja takaisin järven rantaan.

Nyt olisi jo vähän nälkä, eli suunnataan polulle kohti Huntin koloa.

Maasto on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Kuollut puu jatkaa elämäänsä.

Huntin kolo jo melkein vilahtaa rantapusikon lomasta.

Jättikääpä.

Melkein isompi kuin kanto, johon se on kasvanut.

Koska voimassa on ruohikkopalovaroitus, ei laavulle sytytetä nuotiota.

Järvellä näkyvällä kivellä lokkipariskunta puuhailee pesänsä ympärillä.

Nyt mukana on gourmet-eväät, eli mozzarellasalaattia.

Eväsrasiassa mozzarella on marinoitunut ruskeaksi balsamicon vaikutuksesta.

Pitkospuita rakastava koira.

Väsynyt, mutta kohtalaisen onnellinen.

Sillekin löytyy repusta omia herkkuja!