Saaren kansanpuisto

 

Tammelassa sijaitseva Saaren kansanpuisto on tähän asti ollut meille vain nimi opastetolpassa. Niinpä oli aika paikata aukko sivistyksessä ja tutustua tuohon kulttuurillisesti mielenkiintoiseen alueeseen.

Saaren kansanpuisto kuului vuoteen 1930 asti de la Chapelle-suvulle. Sen jälkeen omistajaksi tuli Erik von Frenckell. Frenckellin tytär Vivica Bandler möi kansanpuiston vuonna 1980 Tammelan kunnalle ja Forssan kaupungille.

Jätimme auton näkötornin parkkipaikalle ja kävelimme ensin tornilta lähtevän harjupolun edestakaisin. Sitten lounastimme Lounais-Hämeen pirtissä jonka jälkeen pyöräytimme Suujärven ympäri myötäpäivään.

Olimme liikkeellä hieman liian aikaisin ja tulimme parkkipaikalle tuntia ennen Kaukolanharjun näkötornin aukeamista. 

Lähdimme kuitenkin kävelemään kohti tornia. Tämä polku on myös osa Hämeen Ilvesreittiä.

Kaukolanharjun torni on kaunis katsella. Vaan juuri nyt sen ovi oli teljetty. 

Ohitimme tornin ja näillä seuduilla tauluja maalanneen Albert Edelfeltin muistokiven. Edelfelt oli naimisissa Saaren kartanoa vuoteen 1930 asti hallinneen de la Chapellen tyttären kanssa.

Olimme aika korkealla ja täältä näkyi kauas.

Harjun päällä kävely on hyvin hämäläinen liikuntamuoto. Tälle kesälle harvinainen aurinko vielä paransi tunnelmaa. Ilman lämpötila lähenteli hellelukemia.

Kaukana näkyi Saaren silta jota pitkin ajelimme kansanpuistoon.

Valkoinen sieni möllötti keskellä polkua. Lienee jonkin sortin orakas?

Hämeen Ilvesreitti kääntyy tässä kohdin Torronsuolle.

Harjupolku madaltui ja pääsimme maalaismaisemaan ja kukkakedolle.

Kukkasten jälkeen kuljimme hetken kapoista tietä. Ajatuksenamme oli kävellä aivan niemen kärkeen asti mutta kun tien päässä näkyi yksityinen mökki teimme U-käännöksen.

Vastavaloon kuvattu reitti näyttää paremmalta kuin myötävaloon.

Näkötornin avautumiseen oli sen verran aikaa että istahdimme nauttimaan hieman evästä ja ihailemaan heinäkuista agraarimaisemaa. Kaukaisen maatalon pihassa pörrännyt traktori riitti viihteeksemme.

Pian taas nousimme harjulle ja kävelimme hissuksiin tornia kohti. Pääsimme siis uudestaan myös kukkakedolle... illalla toimitettiin kattava punkkisyyni.

Aurinko valaisi nyt somasti Saaren sillan.

Ja pian saavutimme taas torninkin. Se on rakennettu vuonna 1926 ja korkeutta sillä on 21 metriä.

Ostimme 4H-pojilta piletit ja lähdimme portaikkoon. Pari ekaa kerrosta se oli valkeaksi maalattu.

Tämäkin torni oli ollut osallisena maamme puolustuksessa.

Tornin huipulta avautui upea maisema Kuivajärvelle ja kaukaisemmalle Tammelan Pyhäjärvelle... varmaan näkyi muitakin lätäköitä.

Maisemien äärellä tuli vietettyä hyvä hetki. Alas mennessä ehti hieman katsella tornin rakenteitakin. Se on puinen mutta päällystetty punaisella pellillä.

Albert Edelfeltin maalaus Näkymä Kaukolanharjulta vuosilta 1889-90.

Tornin jälkeen lähdimme paluumatkalle kohti parkkipaikkaa. Hetken edellämme liihotteli kaksi keijukaista.

Parkkipaikan jälkeen ylitimme Portaantien ja laskeuduimme Suujärven rantapolulle.

Lounais-Hämeen pirtti on vuodelta 1948. Onneksemme tarjolla oli ihan maittava lounas seisovasta pöydästä. 

Ruokailun jälkeen lähdimme kiertämään Suujärveä.

Ohitimme suuren kesäteatteri katsomon ja uimarannan. Täällä oli hienosti uintimahdollisuus sekä Kuivajärvessä että Suujärvessä. Helteinen sää oli houkutellut paljon väkeä virkistäytymään.

Meillä ei ollut uimakamppeita mukana joten suuntasimme kohti laavua.

Kohtalaisen hyvin merkitty reitti vei meidät sekametsästä kauniiseen lehtoon.

Ohitimme siistin laavun, nuotiopiirin ja uimarannan. Täälläkin oli väkeä nauttimassa kesästä.

Sitten kuljimme halki saniaismetsän.

Jatkoimme kohti Suujärven harjua.

Reitti kulki mukavasti kumpuilevassa maastossa.

Omituisen haapapuun jälkeen tuli viimeinen valinta.

Puutavaran ylivetouoma yhdisti aikanaan Määrlammin ja Suujärven josta taas oli yhteys Kuivajärveen.

Suujärven harju päättyi Portaantiehen. Onneksi portaikko oikealle johdatti meidät rantapolulle.

Jäljellä oli viimeiset parisataa metriä ennen parkkipaikkaa.

Kun lopulta saavutimme näkötornin parkkipaikan olimme kävelleet runsaat 10 kilometriä. 

Saaren kansanpuisto näytti meille parhaat puolensa aurinkoisessa säässä. Polut olivat mielenkiintoisia ilman liian suuria korkeuseroja. Kaukolanharjun näkötorni järvimaisemineen oli ehdottomasti kiipeämisen arvoinen.

Auringosta nauttiva valkolehdokki sopi hyvin retken tunnelmaan.