Helteessä Hämeenlinnan Tiirinkoskelle

 

Helteinen heinäkuun puoliväli vei meidät monen vuoden jälkeen retkelle Hämeenlinnan Tiirinkoskelle.

Osa lukijoistani tietää miksi olen vältellyt Tiirinkoskea ja loput voivat vain arvailla.

Nyt emme lähteneet kävelemään kotiportilta vaan jätimme auton Vuorentaan hautausmaan parkkipaikalle. Tähän oli syynä paitsi helle myös vierailu hautausmaalla tärkeällä hautapaikalla.

Kävelimme siis kartan oikeata laidasta vasempaan ja paluumatkalla hieman erireittiä kuin mennessä.

Hämeenlinnassa riittää hienoja kävelyreittejä kaikissa ilmansuunnissa. Pian hautuumaan jälkeen mekin olimme kauniilla väylällä kukkaketojen keskellä.

Ja aivan pian jo pellon laidassa.

Alkukesän viileys ja runsaat sateet olivat luonnonkasvien mieleen. Nyt paahtava kuumuus vain innosti niitä kukkimaan rehevämmin. En halua rasittaa lukijoitani lajikearvailuillani. Nautitaan vain kukkaloistosta.

Retkemme jatkui maalaismaastossa. Vain hetki sitten olimme ohittaneet omakotialueen.

Kohta pääsimme varjoisammalle osuudelle. 

Ja pian kapoiselle metsäpolulle joka sai miettimään maamme punkkitilannetta.

Reitti kulki rehevässä maastossa. Saniaisia ja kaikensorttisia heiniä riitti yllinkyllin.

Kun olimme ohittaneet ilmeisesti lähteen synnyttämän metsälammen tulimme melkein umpeen kasvaneelle polulle. Helteestä huolimatta aluskasvillisuus oli märkää ja kasteli kengät, mikä ei kyllä haitannut.

Metsän jälkeen kävelimme jonkin matkaa asfalttitietä kunnes saavutimme Tiirinkosken risteyksen.

Tiirinkoskella on paitsi härkäpapuvohveleita ja hampurilaisia myös kaikenlaista "tarpeellista tavaraa" myyvä puoti. Siis täydellinen vierailukohde.

Me söimme herkulliset hampurilaiset (joista en älynnyt ottaa kuvaa) ja sen jälkeen makeat vohvelit jäätelöillä (joista en älynnyt ottaa kuvaa). Mielelläni olisin kuvannut tilan hienoja eläimiä mutta helle oli ajanut ne kaikki varjoisemmille seuduille.

Maittavan tauon jälkeen olimme valmiita paluumatkalle. Se kulki aluksi samaa reittiä kuin tullessamme.

Tuo heinikossa kävely oli kuin kutsu kaikille alueen punkeille.

Vaan kun saavutimme polun joka veisi meidät oikeaan suuntaan hieman eri reittiä olimme valmiita vaihteluun.

Niin muutaman mutkan jälkeen päädyimme rehelliselle metsäpolulle joka vei meidät yllättävän hienolle kalliolle. Täällä tuoksui kuiva kangasmetsä, tuo tutuista tutuin kesäinen tuoksu.

Kallion jälkeen löysimme polkujen sokkelosta sen oikean ja pian olimme taas tutuilla seuduilla. 

Tuon viimeisen lehtometsän jälkeen saavutimme taas Vuorentaan hautausmaan ja sen parkkipaikan.

Päivän todella lämmin retki oli pituudeltaan melkein 10 kilometriä. Saimme kävellä maalaismaisemassa ihan kaupungin liepeillä. Tiirinkoski oli todella hyvä taukopaikka herkkuineen ja ystävällisine henkilökuntineen. 

Eikä niitä punkkejakaan lopulta löytynyt.