Taas kierretään Aulangon järveä

Aulangon järven ympärikävelyn pitäisi kuulua jokaisen hämeenlinnalaisen pakollisiin kuvioihin.

Ainakin kerran vuodessa.

Tai edes kerran elämässä.

Mehän ravaamme Aulangolla tämän tästä. Ja nyt taas.

Aloitetaan retki ulkoilumajan nurkilta. Kierretään lätäkkö myötäpäivään.

Eli siis hilppastaan majan takaa vasemmalle.

Polku kulkee tavallaan opastettuna rehevän sekametsän halki.

Tässä ei juuri muita polkuja kulje, joten eksymisen vaara on pieni.

Metsässä raikaa jo usean tirppalinnun joikhat.

Polku päättyy tielle, joka vie Aulangon Heikkilän lomakylään ja Eversti-golfkentälle.

Tie on onneksi hyvin rauhallinen, eikä sitä tarvitse pitkään talloa.

Pian ollaan jälleen metsän ihmeiden keskellä.

Kun oikein tarkasti katsoo, joka paikka lykkää elämää.

Reitti vie komean metsän halki. Nyt lehdettömään aikaan maisema on kovin erilainen, kuin kesällä.

Puissa on kyllä paljon muhkeita, lupaavia silmuja.

Ihan jokapaikasta ei jää ole vielä sulanut.

Piski tuskin tietää kävelevänsä virtaavan veden päällä.

Reitti on  paikoitellen mutainen.

Kunhan lämpötila nousee kuivahtavat polut talven kosteudesta.

Kun nousee ylemmäs, avautuu uusia maisemia.

Puiden takaa pilkottaa järvi, jota tässä ollaan kiertämässä.

Aulangon näkötorni kohoaa kaikkea muuta korkeammalle.

Torniin pääsee ilmaiseksi ja se on auki kesäisin.



Järvi on vielä sinnikkäästi jäässä.

Aulangon järven kiertävällä reitillä on yksi nuotiopaikka.

Se sijaitsee somasti järven rannassa, mutta sen puuvaja onkin mäen päällä, aika kaukana itse tulistelupaikasta.

Taas savustuvat eineshampit.

Uskomatonta kyllä, niiden olemus jalostuu syötäväksi riittävällä paahtamisella.

Ja kun on tarpeeksi nälkä.

Kunhan hampit on syöty, ja kaakao ja kahvi vetäisty kitusiin, jatketaan retkeä ihan rannassa kulkevia upeita pitkoksia pitkin.

Pitkospuita rakastava koira on elementissään.

Osa rannan puustosta on just kaadettu.

Tässä kohdin kulkee voimalinja, jonka tolppia ollaan uusimassa.

Siksi tämä risusavotta.

Ja yht äkkiä maastosta pilkistää jokakeväisiä sinisiä tuttuja.

Lapsen riemu läikähtää takaraivosta, vuosien takaa. Sinivuokkoja!

Järven eteläisessä päässä pelto on mutaisessa kunnossa.

Vaan on se joskus ollut hankalampikin.

Ja niin päädytään Aulangon järven läntiselle rannalle, jossa kulkee suosittu ulkoilureitti.

Tästä nauttivat juoksijat, pyöräilijät ja tällaiset koirankävelyttäjät.

Rantaa pitkin hilppastaan takaisin ulkoilumajalle.

Tämän lenkin pituus on vähän päälle kuusi kilometriä.



Polku oli mukavan vaihteleva, maisemat kauniita ja nyt sääkin suosii kulkijaa.