Pyhäjoelta Pallaksen kodalle

Viimeisenä Olos - Pallas-päivänämme (15.6.-18) ajatuksena oli mennä tutustumaan Pyhäjoen luontopolkuun.

Tuo polku oli kuitenkin remontin alla, eikä sille päässyt Pallasjärven rannalla olevalta parkkipaikalta.

Tutkimme karttoja ja lähdimme Pyhäjoen maastoon Lommoltunturin P-paikalta.

Keli oli hieman sateinen, mikä korosti hienosti metsän vihreää.








Puut oli somasti koristeltu punaisella.

Tällä polunpätkällä pitkospuita oltiin uusimassa.

Se olikin ilahduttava huomio, sillä niin monesta paikasta pitkoksia ollaan tyystin poistamassa.

Reittimme kulki mukavasti alamäkeen ja pian vielä alempana näkyi jo Pyhäjoen maisemia.









Poikkesimme hieman polulta kurua ihailemaan.

Horisontissa kohosi Palkaskero, jonka huiputimme edellisenä tuulisena päivänä.









Pallaksella kaikki on tavallaan lähellä, ihan kävelymatkan päässä.

Polkujen risteyksessä oli hyvät opasteet.
Valitsimme tästä tarjonnasta Pallaksen, jonne olisi viitisen kilometriä.
Ajatuksena oli käristää nakit Pallaskodassa.







Niinpä suuntasimme hienoon kivikkoon ja kallioille ihan Pyhäjoen rantaan.

Tässäkohdin Pyhäjoen maisemat olivat yllättävän jylhiä ja kauniita katsella.

Ihailimme aikamme koreita näkymiä, ylitimme joen ja lähdimme nousemaan kohti Pallasta.


Tämä oli hienoa vanhahkoa metsää.

Kotvasen tovin kuluttua eteen tuli uusi polkujen risteys ja uudet opasteet.

Pallas oli yhä edelleen viiden kilsan päässä. Outoa.

Pyhäjoen luontopolku oli siis osin suljettu.

Näimme kuitenkin joesta aika hyvän palan, ehkä parhaan?

Polkumme Lommoltunturin P-paikalta on tuo katkoviiva vasemmassa alareunassa.

Ja polkumme Pallakselle niin ikään katkoviiva vasemmalla.

Tämä Metsäntutkimuslaitoksen kyltti oli ollut maastossa jo jonkin aikaa.

Sen kieli oli kaukaa menneisyydestä.










Mutta laitoksen tutkimukset taisivat olla edelleen käynnissä.

Nyt ylämäki todella alkoi.
Polku nousi ja nousi.



Sateen uhka oli edelleen ilmassa, mutta ei sieltä oikeasti tullut kuin muutama pisara.
No problem.

Lopulta saavutimme Pallaskodan, eikä hetkeäkään liian aikaisin.
Pitkä nousu tuntui jo hieman jaloissa.



Kävelty ylämäki tosin lupaili helpohkoa paluumatkaa.





Pallaskota oli siisti ja tulikin loimusi valmiina edellisiltä kävijöiltä.

Paluumatka oli todellakin joutuisa, kuten arvattiinkin.



Sää alkoi selkeytyä ja askel oli kevyt.

























Metsässä oli toki muitakin kulkijoita.

Ja niinhän siinä lopulta kävi, että aurinko voitti paksut pilvet ja koristi loppumatkaamme.




























Pyhäjoen maisemat saivat lisää loistoa auringonsäteistä.

Päivän retki oli osapuilleen 15 kilometriä.

Hyttysiä ei juuri ollut ja lopulta se aurinkokin paistoi.




Tämä metsäinen taival oli osava päätös pohjoisen viikollemme.

Oloksen ja Pallaksen seudulla jäi vielä muutama reitti kävelemättä.









Ehkä saamme vielä tilaisuuden palata näihin maisemiin.