(kartta: Madeira Tour & Trail )
Valitsimme ensimmäiseksi levada-kävelyksemme Ponta do Solin Lombadassa kiermurtelevat Levada do Moinhon ja Levada Novan. Nuo kaksi muodostavat yhdessä ympyrälenkin, joka on levadoilla aika harvinaista. Nova virtaa samassa rinteessä noin 30 metriä Moinhoa korkeammalla.
Usein tämä lenkki on suositeltu kierrettäväksi vastapäivään, mutta kokemuksesta tiesimme että pikkasen helpompaa on kulkea myötäpäivään. Eli aloittaa alemmalta Levada do Moinholta. Sille pääsi opastetusti Lombadan kirkon takaa. Kirkon vieressä oli parkkipaikka noin kymmenelle autolle.
Heti alkumetreillä avautui hieno maisema Ribeiro Ponta do Solin laaksoon. Liki kaikki kukkuloiden rinteet oli pengerretty, mutta enää vain muutamat olivat hyötykäytössä. Ylhäällä vuorilla näytti olevan aikas pilvistä.
Levada do Moinhon kaiteet näyttivät kohtalaisen tuliteriltä. Vaikkei niitä ihan jokapaikassa ollutkaan oli matkan taittaminen nyt entistä turvallisempaa.
Levadapolku vei meitä syvemmälle ja syvemmälle laakson perukoille.
Jossain kohdin rinteestä pirstosi vettä kulkijain päälle mutta pääsääntöisesti polku oli kuiva. Onneksi niin, sillä kenkiin tarttuva muta voi olla varsin liukasta.
Reitillä oli toki muitakin kulkijoita mutta onneksi ei ruuhkaksi asti. Virran yli johtavat astinkivet olivat nyt kuivilla, mutta tarpeeseen ne on tuohon rakennettu.
Sitten saavutimme ylemmälle Levada Novalle johtavat portaat. Kivisiä askelmia oli jyrkässä rinteessä hengästyttävän taajaan. Toisaalta tähän asti kävely oli ollut lähes kokonaan tasaista menoa. Ei siis muuta kuin mäkeen vaan.
Käännyimme ympäri ja lähdimme kohti merta. Nova oli moninpaikoin jyrkempi ja vähemmän suojattu kuin lempeä Moinho. Toisaalta täältä hieman korkeammalta maisemat olivat jylhempiä.
Pian saavutimme upean putouksen. Ja kallion. Ja puolittaisen tunnelin. Tässäkin virtasi nyt harvinaisen vähän vettä.
Vesiputouksen jälkeen saimme kulkea pitkässä tunnelissa. Täällä oli tarpeen käyttää fikkaria sillä polku oli epätasainen ja katto paikoin kiusallisen alhaalla. Jopa tällaiselle lyhyemmälle kulkijalle.
Paikoin kaiteita ei ollut, vaan piti astella varmajalkaisesti kapealla reunalla.
Nyt pääsimme avarien maisemien äärelle.
Levada Nova päättyi meidän osaltamme talojen keskelle. Oikeasti se jatkui muutaman mutkan jälkeen seuraavan laakson rinteessä.
Taaksepäin vilkaisulla näimme pitkälle Atlantin valtamerelle.
Puussa oli kypsymässä jotain jota emme tunnistaneet. Madeiran ilmasto mahdollistaa monipuolisen kasvuston. Aika monen pientalon pihalla kasvaa banaanipuita ja esimerkiksi potuista saadaan vuoden aikana useampi sato.
Alemmassa se maisema jota rouva ylemmässä kuvaa. Välillä tuossa virtaa hieman kuohuvampi koski ja se on astinkivien tähtihetki.
Joissain opasteissa kerrotaan että Levada Novan alkupäässä olisi retkipöytiä ja vesiputous. Menimme katsomaan. Ei niitä ollut. Levadan alku oli suojattu tylysti verkkoaidalla. No, tämä oli ehkä parinsadan metrin hukkareissu.
Veden solinassa ja massiivisten kallioiden äärellä tuli vietettyä aikaa. Merkillisen hypnoottinen paikka.
Näiden vesiväylien rakentajia eivät pienet esteet lannistaneet.
Pieni muistopaikka kertonee rinteen vaarallisuudesta.
Suunnilleen näillä kohdin tapasimme pariskunnan, jonka rouva ilmeisesti kärsi pahasta korkeanpaikankammosta. Hän oli ratkaissut asian kulkemalla levadan pohjalla, jotta ei pääsisi putoamaan. Vettä tuossa oli osapuilleen viisi senttiä...
Me jätimme levadalle hyvästit ja lähdimme laskeutumaan jyrkkää kujaa kohti kirkkoa ja sen juurelle jätettyä autoa.
Tämän retken pituus oli noin kymmenen kilometriä. Mikä hieno aloitus Madeira-viikollemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti