Lukuisten lumimyrskyisten päivien jälkeen oli helpottavaa herätä keväiseen auringonpaisteeseen. Nyt oli oikea hetki putsata edellisen pesinnän roskat pihan linnunpöntöistä. Siivouksessa hävitetään vanhat pesät ja niissä talvehtineet loiset. Tervemenoa vaan. Pieni pakkanen varmisti sen etteivät nuo inhat ötökät hyökkäilleet ihmisten päälle. Samalla tarkastettiin pönttöjen kunto seuraavaa sesonkia varten.
Portinpielen pönttö on perinteisesti ollut hyvin suosittu, mikä on aika ihmeellistä sillä sen lähistöllä liikutaan kaikista eniten. Tässä ovat pesineet vuorotellen kirjosiepot, sinitiaiset ja talitintit. Rautalankahäkkyrä pöntön katolla on asennettu kissojen kiusaksi.
Asumuksen näppärä etuseinä paljasti jonkinsortin pesärakennelman ja läjäpäin linnunkakkaa. Täällä oli varmaan porukalla lämmitelty talven pakkasissa. Pesä on sen verran krouvista aineksista kasattu että arvioisin asialla olleen kirjosiepon.
Mutta oliko tässä koskaan munia ja poikasia?
Seuraava vuokramökki oli omenapuussa ja myös varsin suosittu.
Saman puun ylemmille oksille rakensi sepelkyyhky viime keväänä hataran risuisen pesänsä. Ja myös kasvatti poikasensa. Kävin joka päivä moikkaamassa sitä niin että se tottui puun alla hiippailuuni ja jatkoi poikasten ruokkimista vaikka tiirailin sitä nurmikolta.
Jäinen luukku oli haastavampi avattava, mutta oikeilla välineillä ja otteilla siitä selvittiin.
Tästä pöntöstä paljastui sievä tintin pesä. Näillä siivekkäillä on tapana tehdä pohjatyöt pehmeästä sammalesta ja viimeistellä pesän mukavuus karvoilla ja untuvilla. Kyllä tintinpoikien kelpaa.
Pöntöstä lähti maailmalle koko poikue sillä onneksi ei löytynyt hylättyjä munia tai poikasia.
Pesä oli jäätynyt pönttöön kiinni eikä irronnut kokonaisena.
Siivous viimeisteltiin rapsuttelemalla seinät ja lattia puhtaiksi.
Seuraava asumus oli hieman erilainen ja siitä piti putsausta varten irrottaa katto. Olisi ollut paljon helpompaa jos tässäkin olisi selvinnyt etuseunän avaamisella. Ei kuitenkaan ollut vielä syytä vaihtaa pönttöä uudempaan.
Täältä löytyi kirjosiepon kraavi pesäntekele. Tuo ei näyttänyt valmiilta asumukselta vaan arvelimme rakennustyön jääneen jostain syystä kesken. Ehkä sieppo löysi pesälleen paremman paikan.
Pihan viimeinen pönttö keikkui takapihan kauniissa pihlajassa. Siitäkin piti katto irrottaa siivousta varten, mutta päädyimmekin ruuvaamaan pohjan irti.
Vaikka tämä asumus oli ehkä kaikkein suojaisin ei siitä tälläkään kertaa löytynyt jälkiä pesinnästä.
Niinpä kokeeksi vaihdoimme pöntön paikkaa pihlajan toiseen reunaan. Ehkä se tässä kävisi paremmin kaupaksi.
Pihan vanhimmat omenapuut ovat 1930-luvulta. Sammaleisista rungoistaan huolimatta ne ovat elinvoimaisia ja satoisia... ainakin useimpina vuosina.
Aurinko sulatti mukavasti lumet ja jäät pahkan ympäriltä. Ihan pian on kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti