Carl Jacob Gardbergin kirja "Santiago de Compostela" on kuvaus pyhiinvaeltajien matkasta Santiagoon. Ja nimenomaan historialliselta kannalta.Sitä näkökulmaa ei tule väheksyä, sillä Camino on kaiken muun lisäksi historiallinen, ja monille myös syvästi uskonnollinen vaellus.
Gardberg kuvaa reittejä Euroopan eri osista kohti Jaakobin hautaa. Erityisesti häntä kiinnostavat eri reittien Ranskan läpi kulkevat osuudet.
Ei toki Pariisin, tai muiden isojen kaupunkien, läheisyydessä, missä moninkertaiset moottoritiet ovat haudanneet alleen varmaan muitakin merkittäviä asioita.
Vaan Ranskan maaseudulla on useita kymmeniä kyliä, jotka ovat peräisin keskiajalta. Nykyaika on ohittanut ne kilometrien päästä ja vauhdilla.Näissä kivisissä kylissä ja niitä ympäröivissä tammimetsissä ovat alkuperäiset vaellusreitit lähes koskemattomina. Edelleen kuljettavissa.
Olen itse 15 vuotta sitten piipahtanut Vezelayssa, ja nähnyt pyhiinvaeltajien sauvat katedraalin ovenpielessä. Jo silloin reitti Ranskan halki oli voimissaan.Varmaan vielä enemmän nykyään, kun Caminolla vaeltaminen on "muodissa".
Kun Gardberg siirtyy kuvaamaan Camino Francesin Espanjan puoleista osuutta, on tekstissä jotain, jotain outoa...
Tämän outouden tajuan vasta, kun hän kirjoittaa minulle tutusta reitistä: Gardberg pahalainen onkin kulkenut autolla pitkin Caminoa!!
Ilmankos hänen kuvauksensa reitistä ovat niin omituisia, jotenkin ulkopuolisia. Hän on katsellut kaikkea autonsa ikkunasta, ja kuvitellut kävelevänsä Caminolla. No me digas!
Gardberg kertoo yöpyneensä vaatimattomasti ollakseen lähellä pyhiinvaelluksen tunnetta. Pah! Hän ei ole aamuisin sitonut kengännauhojaan ja nostanut reppuaan selkään. Hän ei ole kiireellä kaivanut repustaan sadevarustusta tai puhkonut iltaisin rakkoja jaloistaan. Ehei! Hän on istunut autossaan!
Mutta jos etsii kuvausta Caminolla kulkemisesta, mäkien kipuamisesta ja vaelluksen jalkatuntumasta, on parempi tutustua muihin tässä blogissa esiteltyihin kirjoihin.
Oikeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti