sunnuntai 6. marraskuuta 2022

Viimeinen katekeetta

 


Laura Lehtola ( 1902 - 1987 ) päätyi vain 17-vuotiaana tuuraamaan isäänsä Inarin seudun kiertävänä opettajana. Työ alkoi vuonna 1919 ja sen piti olla vain väliaikainen, mutta oikeasti siitä tuli Lauran elämän ura, joka kesti 40 vuotta. Laura oli toivonut pääsevänsä opiskelemaan etelään kuten vanhemmat sisaruksensa, mutta työ syrjäseutujen opettajana vei hänet mukanaan. 
Vuonna 1984 Laura Lehtola julkaisi muistelmansa, tuon pienen kirjan joka kertoo nykypäivän ihmiselle jotain hyvin merkittävää maamme menneisyydestä. 
Ja yhden kiertokoulun opettajan sisukkuudesta.



Lauran opetusalue ei ollut helpoimmasta päästä. Inarin erämaissa ei ollut montaa tietä ja opetuspaikat olivat taipaleiden takana. Lumisena aikana kulkeminen hoitui porokyydillä tai hiihtämällä. Laura oppi ohjastamaan poroa ja sai usein ystävällisiltä porotilallisilta ne helpoimmat porot ahkionsa eteen. Sulan maan aikaan vesistö, joet ja järvet helpottivat kulkua. Toisinaan myös hevoskyytiä oli tarjolla.

Kiertokoulun opettaja piti koulua vuoroin eri taloissa. Ymmärsin että yhdessä talossa viivyttiin osapuilleen kolme-neljä viikkoa. Tuona aikana kaikki lähitienoon kouluikäiset lapset koottiin yhdeksi luokaksi. Oppilaita saattoi olla alle kouluikäisestä rippikouluikäiseen asti. Laura järjesti vaatimattomilla välineillään kaikille osavaa opetusta.
Laura asui opetusajan taloissa, joissa sai vaihtelevasti käyttöönsä kamareita ja aittoja. Toisinaan hänen oli pakko jynssätä tilat lattiasta kattoon ennen kuin saattoi asettua taloksi. Samoja tiloja käytettiin opettamiseen ja opettajan yöpymiseen.



Yläkuvassa vuodelta 1937 Laura Lehtola on oikealla. 
Opettamisen lisäksi nuori opettaja osallistui myös talojen töihin taitojensa ja varsinkin tarpeen mukaan. Hän pärjäsi navetoissa, lampoloissa, metsätöissä ja toimi useamman kerran myös kätilönä. Sekä eläimille että ihmisille. Monesti Laura paranteli oppilaittensa ja näiden lähipiirin paiseita, turvotuksia, mahavaivoja ja niksahduksia. 
Kirjaa lukiessa kunnioitus nuoren naisen sisua ja toimeen tarttumista kohtaan kasvoi luku luvulta. Vaatimattomissakin oloissa pärjää kun on tarmoa, taitoa ja tahtoa.



Laura oli lähtöisin suomenkielisestä perheestä, mutta Inarin taloissa hän oppi vähitellen myös saamenkielen ja paljon saamen kulttuurista. Avarakatseisena naisena hän ymmärsi paikallisen kielen tärkeyden ja pyrki käyttämään sitä myös opetustyössään. Moinen lisäsi hänen suosiotaan syrjäseutujen torpissa.




Euroopassa ensimmäisen maailmansodan aikana riehunut espanjantauti ehti Lappiin muutaman vuoden myöhässä, mutta silti yhtä tappavana. Vuosina 1919 - 1920 arviolta 190 Inarilaista kuoli epidemian seurauksena. Kuolema vieraili siis melkein jokaisessa alueen talossa.
Laura Lehtola ei itse sairastunut, mutta kovin monet hänen opetusalueeltaan kokivat kovan kohtalon.

Taudin hellitettyä elämä jatkui ja opettaja jatkoi kiertämistään tilalta toiselle. Hän opetti lukemaan, laulamaan, laskemaan ja myös ymmärtämään maailman kulkua. Syrjäisillä selkosilla hänen asenteensa ja elämänmyönteisyytensä auttoi lapsia ja nuoria elämässä eteenpäin.

Alakuvassa Laura Lehtola pitää sylissään valkohuivista Aune Sarrea.






Toinen maailmansota koitteli myös pohjoista. Moni Lauran entisistä oppilaista taisteli tuntureilla ja soilla Venäjää vastaan. Kirjassa kerrotaan myös heidän kohtaloistaan. 
Lopulta lapinsodan jäljiltä talot, tilat ja kylät olivat tuhkaa. Lapin jälleenrakennus oli mittava urakka ja se vaati kaikilta työtä ja uhrauksia. 



Myöhempinä vuosinaan Laura Lehtola osallistui Pohjoismaiden Saamelaisneuvostoon ja oli Saamelaisten Kristillisen Kansanopiston perustajajäsen. Pohjoinen ja sen väki olivat aina lähinnä hänen sydäntään. Saamelaiset luottamustoimet osoittivat myös sikäläisten kunnioitusta viimeistä katekeettaa kohtaan.

Kuten kirjan takakanteen oli kirjoitettu: Laura Lehtolan muistelmateos on lahja tämän päivän ihmiselle.


Yritin löytää Inarijärven kartasta Lauran Koulusaarta. Paikalliset varmasti tietävät missä se on, sillä se lienee ainoa muistomerkki jonka tämä sisukas kansansivistäjä ja humaani opettaja on saanut.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti