Mallorca 17 : Cala Tuentista Port de Sólleriin

 

Tämä retki Mallocalla on ollut suunnitelmissamme jo kolmisen vuotta. Jostain syystä laivamatkalla alkava retki tuntui aina kovin hankalalta. Niinpä se siirtyi ja siirtyi... kunnes ei enää siirtynyt.

Taivallus Cala Tuentista Port de Sólleriin oli haastavin Mallorcan reittimme.

Yleensä tämä reitti opastetaan kävelemään vastakkaiseen suuntaan, eikä suinkaan Port de Sóllerista asti. Me emme halunneet olla laiva-aikataulun armoilla joten valitsimme laivakyydin retken alkuun.

Tuossa kartassa kävelimme oikealta vasemmalle kun taas tuo reitin informatiivinen profiili luetaan vasemmalta oikealle.

Päivän taivallus alkoi Port de Sóllerin satamasta. Liput Cala Tuenttiin maksoivat 26 euroa per nuppi yhteen suuntaan. Piletit sai laiturin myyntipisteestä ennen lähtöä.

Keli oli meille sopiva eli miltei tyyni. Paatti lähti reissuun melkein puoli tuntia myöhässä mikä ei juurikaan haitannut.

Satamasta päästyämme laiva puksutti eteenpäin rannikkoa pitkin. 

Istuimme kattoterassin näköalapenkeillä kuten melkein kaikki muutkin matkalaiset.

Kohta kapteeni ohjasi laivansa aivan äkkijyrkän kallion juurelle. Uimme pikkuhiljaa jättiläisen ohitse. Olipa hieno näkymä.

Seuraavassa lahdessa piipahdimme katsomaan kiveä jota eroosio nakerteli.

Ja seuraavassa lahdessa oli päämäärämme Cala Tuent.

Täällä rantaantui lisäksemme joukko muitakin vaeltajia. Sitten paatti jatkoi matkaansa seuraavaan pysähdyspaikkaan eli Sa Calobraan.

Opaskirjassamme kehutaan Cala Tuentin rantaa kauniiksi. Ehkä rannan sesonki ei ollut vielä alkanut sillä oikeasti se oli sotkuisten levien peittämä ja haisi epäilyttävästi raadolle.

Emme jääneet nuuhkimaan sulotuoksuja vaan kävelimme rannan poikki kohti ensimmäistä opastolppaa.

Rantatöyrään jälkeen reitti muuttui selkeämmäksi ja oli varsin hyvin opastettu.

Kävelimme koko ajan ylämäkeen joka ei todellakaan jäänyt päivän viimeiseksi.

Korkean muurin katveesta putkahdimme meren ääreen.

Yht´ äkkiä ympärillä oli tilaa ja meri oli uskomattoman sininen.

Polkumme kulki korkealla rannan yläpuolella maltillisesti notkahdellen. Upea reitti!

Merellä näkyi laivamme joka oli käynyt kääntymässä Sa Calobrassa ja oli paluumatkalla Port de Sólleriin. Nyt se ei enää kulkenut rannan kallioita hipoen.

Meidän kulkumme kääntyi ylämäkiseksi.

Sitten näkyi toinen paatti. Se oli satamassa ollut oman aluksemme vieressä ja siihen oli lastattu laatikkokaupalla Sangriaa. Se taisi olla huviristeilyllä.

Kivivyöry oli meinannut viedä koko väylän mennessään.

Me jatkoimme ylämäen kiipeämistä.

Tuijottelimme hetken siihen suuntaan josta olimme kävelleet. Sitten tuli aikaa heittää hyvästit merelle. Reittimme kääntyi kohti sisämaata.

Uusi aurinkopipani oli tällä retkellä kovassa käytössä.

Nyt tulimme kivikkoiseen metsään ja rankkaan ja pitkäääään ylämäkeen. Jossain kohdin istahdimme kiville huilaamaan, juomaan hieman vettä ja syömään pari keksiä. Ja sitten taas nousu jatkui.

Vaikkei sitä näistä kuvista näy oli vastaantulijoita aika paljon. He olivat kävelleet reittiä suositeltuun suuntaan ja olisivat pian Cala Tuentissa odottamassa seuraavaa laivakyytiä.

Pitkäkin ylämäki loppuu joskus ja niin tupsahdimme solasta aurinkoiseen laaksoon. Maisema vaihtui kerta heitolla. Nyt edessä oli aika jyrkkä ja irtokivinen alamäki. Laskeutuminen vaati tarkkaa askellusta.

Pääsimme taas kulkemaan oliivipuiden keskellä. Ei hassumpaa.

Ja niin saavutimme seuraavan ylämäen. Onneksi olimme aika paljon varjossa sillä tämäkin oli pitkä ja haastava osuus.

Jotkin kiviportaista olivat kovin korkeita ja tällainen lyhyempi joutui pinnistelemään ekstraa että pääsi askelmalta toiselle.

Taaksepäin katsoessa rinteessä näkyi sorainen siksak-polku jota olimme laskeutuneet mereltä tullessamme.

Nyt saimme hetken kulkea tasaisella ja vain nauttia maisemista.

Kun saavutimme Port de Sóllerin opasteen tiesimme että edessä oli miltei kokonaan alamäkeä.

Pusikoiden keskellä pilkotti näköalaravintola Mirador de ses Barquesin katto. Melkein kaikki Cala Tuenttiin kulkevat aloittivat retkensä juuri sieltä.

Me laskettelimme alamäkeä oliivilehdoissa. Näimme taas merenkin ja Port de Sóllerin sen rannalla.

Jossain kohdin leveä väylä vaihtui kivikkoiseen ja kapeaan polkuun.

Opasteita oli moniin suuntiin.

Lopulta tupsahdimme liikenneympyrään aika lähellä rantaa.

Sitä ennen yritimme hieman oikaista erään maatalon pihan poikki. Saimme osaksemme koiran haukuntaa ja äkäistä huutoa. Tuo oikaisu olisi lyhentänyt kulkuamme ehkä kilometrin (Suunto-kellon piirtämässä kartassa se on tuo omituinen kolmio reitin loppupäässä).

Kun lopulta saavutimme rantabulevardin oli kello jo 17 eikä kannattanut enää haaveilla lounaasta. Sen sijaan virkistimme hieman pöllämystyneitä aivojamme jättiannoksilla sangriaa.

Mikäs siinä oli istuskellessa ja ratikkaa ihaillessa.

Päivän aikana kävelimme noin 17 kilometriä. Saimme nauttia hauskasta laivamatkasta, huikeasta rantapolusta ja oliivilaaksojen maisemista. Retki oli aika raskas jyrkkien ja pitkien ylämäkien sekä tarkkaa askellusta vaativien alamäkien takia. 

Mutta kyllä se kannatti kävellä.