Aurinkoa Kiipulan poluilla

Sateisen ja synkän joulukuun alun jälkeen luvattiin yhdeksi päiväksi aurinkoa. Tästä riemastuneena päätimme lähteä retkelle. Iloinen yllätys oli että yön aikana oli satanut lunta ja niin maisema oli sekä aurinkoinen että luminen ( ainakin hieman ).

Suuntasimme Janakkalan Kiipulaan jottei päivä kuluisi autossa istumiseen. Jätimme auton Hakamäen urheilukentän parkkipaikalle. Päämäärämme oli kartan alareunan Jussin laavu. Pakkasta oli viitisen astetta ja tuuli pohjoisesta.

Maisema oli mukavan luminen ja kun olimme nousseet urheilukentän yläpuolelle aurinko paistoi kauniisti Turengin taajamaan.

Kuljimme aluksi leveää latupohjaa jota välillä kaunisti päivänsäde, välillä totinen talvivalo.

Täytyy myöntää että jossain vaiheessa eksyimme reittien sokkelossa. Poikkesimme kokeeksi kapoiselle polulle ja sitä kautta löysimme taas oikealle reitille. 

Tulimme pellonlaitaan valon keskelle.

Tämä helppokulkuinen reitti oli tietenkin latupohjaa ja opasteet sen varrella koskivat pääsääntöisesti hiihtäjiä. Suunnistimme kohti Kiipulaa.

Jussin laavun opasteet olivat upiuusia ja juuri oikeilla kohdin. Edessämme oli totinen ylämäki.

Aika haastavan nousun jälkeen saavutimme taas auringon ja siinä kylpevän Jussin.

Tämä on laavu joka on rakennettu upeiden etelähämäläisten maisemien äärelle. 

Olimme korkealla ja täältä näki kauas.

Laavulla istuimme auringon lämmittämille penkeille ja hörpimme ruokatermareiden lounaan. Keitimme myös jälkiruokajuomat. Olipa tässä yllättävän lämmin istua.

Vaikka aurinko ei todellakaan ollut kovin korkealla se kohdistui juuri meihin taukoa pitäviin ja saimme nauttia siitä koko joulukuun voimin.

Kun lähdimme paluumatkalle huomasimme että olimme kävelleet koko tulomatkan myötäiseen ja nyt edessämme oli kylmä vastatuuli. Se ei ollut mukavaa.

Ohitimme Kiipulan kuntoportaat joita testasimme edellisellä Kiipularetkellämme. Portaat eivät johda mihinkään.

Sitten kohdalle osui frisbeegolfin aloituspaikka. Tuolla jossain on ensimmäinen kori. Tämä frisbeegolfrata taisi olla samalla myös kuntorata.

Me jatkoimme matkaa kohti Hakamäen urheilukenttää ja autoa. Edessä oli monia reittien risteyksiä ja houkuttelevia polkuja. 

Kylmä vastainen tuuli kehoitti etsimään lyhyimmän reitin. Ja melkein onnistuimmekin löytämään sen.

Lopulta olimme taas urheilukentän tuntumassa ja näimme automme yksinäisenä parkkipaikalla.

Tästä oli enää lyhyt helppo kävely alamäkeen kentän ympäri.

Päivän retkemme oli oikein onnistunut. Saimme kävellä harvinaisessa auringonpaisteessa lumisella reitillä. Reittimme varrella oli useampia syviä suppia jotka ehkä täytyy tutkia tarkemmin lumettomaan aikaan. Taukopaikkamme Jussin laavulla oli päivän helmi.

Reitin pituus oli osapuilleen 11 kilometriä.